Suomen sosiaaliturva läpäisi koronaepidemian tuottaman stressitestin kansainvälisesti verrattuna huippuarvosanoin. Jos tavoitteena olisi ollut opiskelupaikka kärkiyliopistossa, Suomi aloittaisi lukuvuoden Harvardissa. Mutta onko Suomen sosiaaliturvamalli pitkällä tähtäimellä kestävä?
Nykyisen sosiaaliturvamallin pohja luotiin 80-luvulla. Silloin Suomen väestörakenne oli ihanteellinen ja sosiaaliturvaa oli varaa vahvistaa. Huoltosuhde oli yksi tai jopa sen alle.
Huoltosuhde on heikentynyt pelkästään 2000-luvulla huomattavasti. Eläkeikäisiä oli vuonna 2019 seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa.
Sosiaaliturvajärjestelmältä alkaa puhti loppua. Perusturvan tasoa ei ole vuosikymmeniin parannettu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
”Isoja virheitä ei ole kuitenkaan 2000-luvulla tehty ja jonkun verran on jopa peruttu 90-luvulla tehtyjä heikennyksiä. Sosiaaliturvan taso on kuitenkin pysynyt matalana”, arvioi Turun yliopiston sosiologian professori ja Kelan tutkimusprofessori Mikko Niemelä. Hän johtaa eriarvoisuuden torjuntaa selvittävää yhteispohjoismaista TITA-hanketta, joka päättyy vuonna 2021.
Kattava, katoton ja kannustava
Suomen sosiaaliturvamallissa on Niemelän mukaan paljon enemmän positiivisia asioita kuin negatiivisia.
”Monissa maissa, kuten Britanniassa, jouduttiin tekemään sosiaaliturvaan koronaepidemian aikana erilaisia täydennyksiä. Suomi oli melkoisessa stressitestissä niin koronan kuin 90-luvun laman aikaan, mutta emme joutuneet suuriin ongelmiin tai turvautumaan hätäratkaisuihin”, Niemelä perustelee.
Hän lainaa sosiaali- ja terveysministeriön entistä kansliapäällikköä Kari Välimäkeä, joka on kuvaillut Suomen sosiaalivakuutusta kattavaksi, katottomaksi ja kannustavaksi.
”Se kattaa koko väestön ja ottaa huomioon erilaiset sosiaaliset riskit. Kaikki hyötyvät siitä jossain vaiheessa elämäänsä, mikä vahvistaa järjestelmän legitimiteettiä eli ihmisten halua maksaa sosiaalivakuutuksesta. Suomessa ei ole eläkekattoa eikä ansiosidonnaisen turvan kattoa. Matala vähimmäisturva sekä työeläkejärjestelmä kannustavat työntekoon”, Niemelä selventää.
Mattimyöhäisestä rohkeaksi edelläkävijäksi
- Suomalainen sosiaaliturva sai alkunsa kansaneläkkeestä. Ensimmäinen eläkelaki vuonna 1937 turvasi vanhuuden toimeentulon muun muassa pienituloisille, kotityötä tehneille sekä maatalousyrittäjille. Suomi sääti eläkelain monia Euroopan maita myöhemmin, mutta poliittinen yksimielisyys eläkkeen kattavuudesta oli edistyksellistä. Kansaneläke myönnettiin kaikille.
- Sairausvakuutus saatiin säädettyä useiden yritysten jälkeen vasta vuonna 1964, Euroopan viimeisten maiden joukossa. Samana vuonna alettiin maksaa myös äitiyspäivärahaa. Ensimmäinen esitys sairausvakuutuksesta oli tehty eduskunnassa jo 1927. Uudistus kuitenkin viivästyi muun muassa laman, sodan ja poliittisen erimielisyyden vuoksi. Vaikka Suomi oli hännänhuippu, järjestelmä oli silti edistyksellinen. Sairausvakuutus myönnettiin koko kansalle, eikä sen edellytyksenä ollut esimerkiksi palkkatyö.
- Vuonna 1937 alettiin neuvoloissa myöntää vähävaraisille perheille äitiysavustuksena rahaa, luontaisavustuksia tai molempia. Avustuksen edellytyksenä oli käynti neuvolassa. Vuodesta 1944 lähtien äitiysavustuksen saivat kaikki äidit, ja äitiyspakkauksesta tuli yksi suomalaisen sosiaaliturvan kruununjalokivistä. Äitiysavustuksen yhdistäminen neuvolakäynteihin mullisti äitien terveydenhoidon ja vaikutti merkittävästi lapsikuolleisuuden vähenemiseen.
- Sosiaaliturvan palvelut perustettiin pääosin 70- ja 80-luvuilla. Kunnallinen lasten päivähoito käynnistyi vuonna 1973. Se helpotti muun muassa molempien vanhempien työssäkäyntiä.
Kultainen 80-luku loi pohjan
Jos 80-luku oli suomalaisen sosiaaliturvan kultainen vuosikymmen, mitä silloin tehtiin paremmin kuin nyt? Ainakin perusturvan tasoa parannettiin selvästi ja säädettiin monista etuuksista, jotka ovat yhä merkittävä osa sosiaaliturvaa.
Vuonna 1985 sosiaaliturvamenojen määrä vastasi 25 prosenttia bruttokansantuotteesta, vaikka maan työllisyystilanne oli hyvä ja työttömyysaste alle kuusi prosenttia. Vuonna 2019 sosiaaliturvamenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 30 prosenttia.
Vuosikymmenen aikana tehtyjen uudistusten lista on pitkä. Sosiaalihuoltolaissa vuonna 1984 luovuttiin huoltoavusta ja otettiin käyttöön toimeentulotuki. Siitä tuli subjektiivinen oikeus.
Sairausvakuutuksen päivärahoja parannettiin vuoden 1982 sove-uudistuksessa. Lapsilisää porrastettiin niin, että turvan taso nousi asteittain viidenteen lapseen asti. Lasten kotihoidontuki tuli voimaan vuonna 1985.
Myös sosiaaliturvan yksinkertaistaminen osattiin. Esimerkiksi työttömyysturvalakiin yhdistetiin vuonna 1985 perusturvaetuudet eli ansiosidonnainen päiväraha ja peruspäiväraha. Niitä myös korotettiin 80-luvun loppuvuosina ansiokehityksen suuntaisesti.
Korotukset jäivät viimeisiksi pitkään aikaan, sillä vuonna 1990 alkoi Neuvostoliiton romahduksen ja talouden ylikuumenemisen seurauksena lama.
Perusturvan taso ei palautunut
Perusturvan taso alkoi lipsua 90-luvulla mutta tosi asiassa vasta laman jälkeen. Lama oli päättäjille sokki, jolla oli seurauksia.
”Kun katsoo sosiaaliturvalainsäädännön muutoksia tuolta ajalta, näkee helposti, mikä käänsi kelkan”, Niemelä kuvailee.
Pääministeri Esko Aho julisti laman jo vuosikymmenen puolivälissä päättyneen, mutta hallitukset leikkasivat yksi toisensa perään kaikkia sosiaaliturvan etuuksia lukuun ottamatta eläkkeitä.
Eduskunta sääti vuonna 1996 toimeentulotuesta uuden lain, joka muun muassa antoi mahdollisuuden alentaa toimeentulotukea. Samoihin aikoihin sairausvakuutuksen vähimmäispäiväraha muuttui tarveharkintaiseksi.
Työttömän ansio- ja peruspäivärahalle asetettiin työssäoloehto. Päivärahaa saivat vain ne, jotka olivat olleet työssä ainakin vähimmäisajan ennen työttömyyttä. Työmarkkinoille tuleva jäi siis automaattisesti pelkän työmarkkinatuen varaan, ellei hän saanut töitä.
Ammattisuojan kestoa alennettiin kolmeen kuukauteen. Tuon ajan jälkeen työtön joutui ottamaan muutakin tarjottua työtä kuin ammattia vastaavaa.
Perusturva jätettiin kellumaan
Laman jälkeen perusturvaa ei ole korotettu lainkaan lukuun ottamatta toimeentulotuen omavastuun poistoa 2000-luvun alussa ja Jyrki Kataisen hallituksen korjausta perusturvaan. Työttömyysturvaa nostettiin 100 eurolla kuukaudessa, ja takuueläkettä korotettiin saman verran.
”Perusturvan taso on pysynyt kansainvälisesti matalana. Järjestelmään tehtyjen muutosten vaikutus on alkanut kasaantua, ja perusturvan on ikään kuin annettu kellua”, Niemelä kuvailee.
Hän muistuttaa, että eläkejärjestelmää on ainoana aktiivisesti uudistettu vastaamaan väestön ikääntymistä.
Kannustinloukut syntyivät laman aikana
Työnteon kannustavuus nousi poliittisessa keskustelussa esille jo laman aikana. Työeläkejärjestelmää alettiin vahvistaa poistamalla kansaneläkkeen lisä- ja pohjaosa vuonna 1996.
”Osa kannustinloukuista käytyä keskustelua pohjautui todellisiin ongelmiin, mutta osittain keskustelu kertoi myös laajemmasta ajattelutavan muutoksesta. Monet päättäjät olivat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että sosiaaliturva ei kannusta. Tuolloin syntyi myös usein toisteltu hokema, jonka mukaan työ on kaikissa tilanteissa parasta sosiaaliturvaa”, Niemelä lisää.
Ensimmäinen kannustinloukkuja selvittävä työryhmä perustettiin jo 1990-luvun alussa.
Vuonna 2007 Matti Vanhasen hallitus perusti sosiaaliturvan haasteita ratkomaan Sata-komitean, jonka toimeksianto oli hyvin samankaltainen kuin nyt käynnissä olevan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen. Sata-komitean tavoitteena olivat sosiaaliturvan yksinkertaistaminen, byrokratian ja köyhyyden vähentäminen sekä läpinäkyvyyden lisääminen.
Merkittävin tulos komitean työstä oli Niemelän mukaan eläkeläisten toimeentulon paraneminen. Sata-komitean työn seurauksena säädettiin takuueläke.
Toimeentulotuki paikkaa perusturvan puutteita
Suomen sosiaaliturvan suurimpana haasteena Niemelä pitää ensisijaisten etuuksien vähimmäistason riittämättömyyttä. Tämä näkyy kipeimmin asumistuessa ja työttömyysturvassa, joiden puutteita joudutaan paikkamaan toimeentulotuella. Ainoa riittävä perusturvan muoto on Niemelän mukaan takuueläke.
Hankalin tilanne on niillä, jotka ovat olleet pitkään tai toistuvasti työttöminä ja joutuvat selviämään työttömyyden perusturvalla.
”Yksin asuvat ja yksinhuoltajat ovat muita heikommassa asemassa. Jos työttömyys pitkittyy, tulee usein myös sairaudesta johtuvia ongelmia. Sen jälkeen ihmisen on todella vaikea kuntoutua toimintakykyiseksi. Sosiaaliturvan kannustavuus ei auta, jos ihminen on tällaisessa kunnossa”, Niemelä lisää.
”Perustulokokeilusta opittiin, että erilaiset saantiehtojen kiristykset eivät ole paras tapa työllistymisen kannustamiseen. Kannustintoimenpiteet osuvat väärään aikaan, jos niitä tehdään silloin, kun työttömyys on jatkunut pitkään. Mahdolliset ehtojen kiristykset pitäisi tehdä työttömyyden alkupäässä, ja perusturvan pitäisi ennen kaikkea turvata toimeentulo”, hän lisää.
Kahden huoltajan malli on vanhentunut
Järjestelmän kannalta on myös haastavaa, että sosiaaliturva on suunniteltu kahden ansaitsijan mallille. Miljoonan yksin asuvan maassa tämä on iso ongelma.
Yksinhuoltajille on etuuksissa korotuksia, mutta Niemelän mukaan ne eivät ota huomioon yksinhuoltajuuden todellisia kustannuksia.
Syntyvyys- ja väestötutkimukset osoittavat, että yksin asuvia on tulevaisuudessakin paljon. Marika Jalovaaran tutkimuksesta selviää, että lapsettomista valtava osa ei ole koskaan asunut kenenkään kanssa.
Sosiaaliturvakomitea kokoaa tuoreessa kannanotossaan nykyisen järjestelmän haasteita. Yksi niistä on perheen ja talouden määritelmien erilaisuus eri etuuksissa.
Niemelä tunnistaa sosiaaliturvan yksinkertaistamisen tarpeen mutta muistuttaa, etteivät muidenkaan maiden järjestelmät ole aina yksinkertaisia. Monimutkaisuuteen on myös syynsä. Suomen sosiaaliturvan taustalla on pohjoismainen malli, jossa hyvinvoinnin halutaan jakautuvan tasaisesti.
Suomen sosiaaliturvan plussat ja miinukset
+ Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on yksi maailman kattavimmista. Suomen sosiaaliturva on pääosin syyperusteinen ja ottaa sen vuoksi jo lähtökohtaisesti hyvin huomioon erilaiset elämäntilanteet.
+ Suomen erikoissairaanhoitojärjestelmä on monien arvioiden mukaan yksi maailman parhaista.
– Suomen perusterveydenhoidon järjestelmä on eriarvoistava. Euroopassa perusterveydenhoito on yleensä julkisesti rahoitettua, mutta Suomi on poikkeus. Työssäkäyvät pääsevät Suomessa yksityiseen työterveyshuoltoon. Työelämän ulkopuolella olevia palvelee julkinen perusterveydenhoito, jonka palveluista on itse maksettava. Suomi on eriarvoisimpia maita, kun verrataan lääkärikäyntien määrää tulotasoon.
– Suomen perusturvan taso on kansainvälisessä vertailussa matala. Yksin asuvat ja pitkään työttömänä olevat sekä pienituloiset yksinhuoltajat ja eläkeläiset ovat vaarassa ajautua köyhyysrajan alle.
Lue sarjan muut osat:
Ruotsi näytti pitkään muille mallia sosiaaliturvan järjestämisessä
Näin Saksa kukisti työttömyyden
Pienet menot, suuret tuloerot – Etelä-Korean sosiaaliturva palvelee taloutta
Näin Pohjolan mallioppilas Tanska parantaa työllisyyttä
Viro sijoitti digitaalisiin palveluihin ‒ perusturva jäi ohueksi
”Hyvinvointivaltio on kuollut” ‒ Näin Hollanti teki sosiaaliturvasta osallistavan
Britannia: sosiaaliturvauudistus jäi torsoksi
Brasilia: Tuleeko Etelä-Amerikan talousjätistä myös sosiaaliturva suurvalta?
Belgia sijoitti sosiaaliturvaan – minkälaisia tuloksia tuli?