Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Eriarvoisuus osuu kipeimmin yksinäisiin

Suomen yhteiskunnalliset jakolinjat ovat varallisuudessa, terveydessä ja asumisessa. Mikko Niemelä etsii eriarvoisuuteen ratkaisuja mittavassa suomalais-ruotsalaisessa hankkeessa. Olli Kangas taas on mukana luomassa perustulokokeilua.
Teksti Tuija SiltamäkiKuvat Roope Permanto ja Miika Kainu

Eriarvoisuus tappaa, eriarvoisuus kasvaa. Jotkut taistelevat täysin voimin eriarvoisuutta vastaan, toiset pitävät sitä ”keksittynä fiiliksenä”. Mitä eriarvoisuus on, ja kuinka paljon siitä pitäisi huolestua? Riippuu siitä, keneltä kysytään.

Mikko Niemelä on Turun yliopiston sosiologian professori ja Kelan tutkimusprofessori. Parhaillaan hän johtaa suurta strategisen tutkimuksen hanketta Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana (TITA – Tackling Inequalities in Time of Austerity).

Eriarvoisuutta tutkitaan esimerkiksi tulojen, koulutuksen, kulutuksen ja terveyden näkökulmasta.

TITA-hankkeen on tarkoitus tuottaa uutta tietoa eriarvoisuuden eri muodoista ja niiden välisistä mekanismeista. Eriarvoisuutta tutkitaan esimerkiksi tulojen, koulutuksen, kulutuksen ja terveyden näkökulmasta.

Suomen suurimmat yhteiskunnalliset jakolinjat ovat Niemelän mukaan nyt varallisuudessa, asumisessa ja terveydessä. Sosioekonomiset erot vaikuttavat merkittävästi etenkin terveyteen. Ne näkyvät ihmisten elinajanodotteessa, palveluiden käytössä ja terveyskäyttäytymisessä.

Poikkeuksellisen mittava hanke

TITA-hanke on suomalaisittain poikkeuksellisen suuri. Mukana on 9 organisaatiota – 7 Suomesta ja 2 Ruotsista – ja lähes 60 tutkijaa. Saman aihealueen asiantuntijat on koottu yhteen.

Hankkeen rahoitus varmistui viime syksynä, ja työt aloitettiin välittömästi. Tutkimuksen kimppuun päästään kunnolla tänä keväänä, mutta jo viime syksynä tutkittiin esimerkiksi lääkekorvauksia, perheellistymistä ja Suomen terveydenhuollosta ja sote-uudistuksesta käytyä keskustelua.

TITAssa tutkimusta tehdään perinteisestä poiketen ratkaisukeskeisellä otteella.

TITAssa tutkimusta tehdään perinteisestä poiketen ratkaisukeskeisellä otteella, ja tietoa tuotetaan suoraan päätöksenteon sovellettavaksi. Prosessiin kuuluvat muun muassa mikrosimulaatiot, joilla uudistusten vaikutuksia arvioidaan ennalta.

Perinteisen akateemisen tutkimuksen väheksymisestä ei kuitenkaan ole kyse.

”Akateemisessa tutkimuksessa on todella relevantteja asioita, mutta kansainvälisissä lehdissä julkaistut tutkimukset eivät aina tavoita poliitikkoja”, Niemelä sanoo.

Poliittinen projekti

Ei ole sattumaa, että TITA polkaistiin käyntiin juuri nyt. Sen taustalla on poliittinen tavoite.

Valtion strategisen tutkimusneuvoston luominen kuului jo Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteisiin. Sen tarkoitukseksi määriteltiin suurten yhteiskunnallisten kysymysten tutkimus vuorovaikutuksessa päätöksenteon kanssa. Suurimpien kysymysten listalle päätyi kolme teemaa: eriarvoisuus ja tasa-arvoinen yhteiskunta, ilmastoneutraali ja resurssiniukka Suomi sekä teknologiamurrokset ja muuttuvat instituutiot. TITA-hanke perustettiin vastaamaan näihin haasteisiin.

Moni pelkää, että yhteistyö johtaa poliittiseen ohjaukseen.

Uusi toimintatapa on saanut paljon kritiikkiä tutkijoilta. Moni pelkää, että yhteistyö johtaa poliittiseen ohjaukseen.

Kelan tutkimusprofessorina Niemelä on tottunut työskentelemään eduskunnan alaisena. Hänen mielestään tutkimuksen riippumattomuus ja sen hyödynnettävyys päätöksenteossa eivät ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia.

”Hankkeessa tehdään tutkimusta samojen tieteellisten prinsiippien perusteella kuin muutenkin.”

Vuosien aikana Niemelääkin on tutkimustulosten perusteella haukuttu niin keskustan, kokoomuksen, demarien kuin kommunistien kätyriksi.

”Se on mielestäni hyvä merkki”, Niemelä lohkaisee.

Tilasto ei kerro kaikkea

Mikään tilasto ei kerro hyvinvoinnista tai eriarvoisuudesta kaikkea. Tilastot tarkastelevat ilmiöitä eri näkökulmista eivätkä tavoita kaikkia. Kurjimmassa asemassa olevat eivät välttämättä vastaa puhelimeen – saati kyselytutkimuksiin.

Niemelä uskoo, että TITAn avulla eriarvoistumisesta saadaan varsin monipuolinen kuva.

Jo nyt tiedetään, että eriarvoistumisen taustalla olevat syyt voivat olla sekä todella yllättäviä että pitkällisten kehityskulkujen tuloksia. Jälkimmäisiä tutkitaan tällä hetkellä huomattavasti enemmän, vaikka yksittäisillä šokeilla voi olla yhtä suuri vaikutus.

Esimerkiksi paikallisilla elinkeinoilla on tärkeä sosiaalipoliittinen tehtävä. Kun Nokian tehdas ja Microsoftin tuotekehitysyksikkö Salossa lakkautettiin, monen pitkään kumuloitunut varallisuus suli yhdessä yössä.

”Sosiaalipolitiikka ei ole pelkkiä Kela-etuuksia tai kunnan palveluita”, Niemelä sanoo.

Yksinäiset miehet 
ja eläkeläisnaiset tiukilla

Tällä hetkellä haavoittuvimmassa asemassa ovat Niemelän mukaan yksinhuoltajat ja yksin asuvat henkilöt, sillä heillä ei ole puolison tai asuinkumppanin tuloja puskurinaan. Erityisesti yksin asuvat miehet vetävät sosiaalisia ongelmia puoleensa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla muilla suomalaisilla menisi loistavasti.

Esimerkiksi eläkeikäiset naiset kärsivät köyhyydestä useammin kuin miehet. Naiset elävät keskimäärin pidempään, ja heidän eläkekertymänsä ovat pienemmät. Varsinkin aiempina vuosikymmeninä naiset hoitivat kotona lapsia eivätkä käyneet töissä kerryttämässä eläkkeitään.

Sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet, ja Suomessa on paljon enemmän pienituloisia kuin 1990-luvun puolivälissä.

Samoin sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet, ja Suomessa on paljon enemmän pienituloisia kuin 1990-luvun puolivälissä. Tuloerot kasvavat, kun kaikkein rikkaimmat rikastuvat muuta väestöä nopeammin.

Lisäksi Niemelä on huolissaan kunnista. Jos kunnilla ei ole varaa rakentaa koulutuspalvelujen yhteyteen iltapäiväkerhojen kaltaisia lisäpalveluita, vanhemmat eivät voi osallistua tuottavuusloikan tekemiseen painamalla pidempää päivää töissä.

”Lapsiin käytetty raha pitäisi ajatella sosiaalisena investointina, ei kuluna”, hän sanoo.

Kun katsotaan muita tilastoja, Suomella menee aika mukavasti.

Köyhyysvaje ja suuria talousvaikeuksia kohdanneiden ihmisten määrä ovat pienentyneet. Myöskään toimeentulovaikeuksia kokeneiden ihmisten määrä ei ole kasvanut merkittävästi.

Avoin yhteiskunta puskuroi

Vaikka eriarvoisuus ei näy kaikissa tilastoissa, sen olemassaoloa suomalaisessa yhteiskunnassa ei voi kiistää.

Mikko Niemelän mukaan eriarvoisuutta voidaan nyt torjua parhaiten pitämällä kiinni avoimesta yhteiskunnasta. Suomessa on edelleen voitava liikkua köyhistä lähtökohdista parempituloisiin ja parempituloisista keskituloisiin.

”Meillä on pieni kansa, eikä meillä ole varaa siihen, että vain rikkaiden lapset koulutetaan huippuosaajiksi”, Niemelä sanoo. ¶

 

Olli Kangas johtaa perustulokokeilun suunnittelua.

Olli Kangas johtaa perustulokokeilun suunnittelua.

Perustulo purkaisi sosiaaliturvan epävarmuutta

Eriarvoistumista on Suomessa yritetty suitsia monin keinoin. Tuoreimpia hankkeita on hallitusohjelmaankin kirjattu perustulokokeilu, jonka on määrä alkaa vuoden 2017 alusta.

Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas johtaa parhaillaan ryhmää, joka selvittää, miten kokeilu voitaisiin parhaiten toteuttaa.

Vaihtoehtoja kokeilun toteuttamiseen on teoriassa kolme: valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen. Kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa.

Valtakunnallisessa kokeilussa koko Suomen alueelta valittaisiin sattumanvaraisesti joukko ihmisiä. Alueellinen kokeilu puolestaan voitaisiin toteuttaa esimerkiksi työssäkäyntialueilla. Paikallisessa kokeilussa alueena voisi olla muutama kunta.

Kankaan mukaan työryhmän mielestä paras ratkaisu olisi malli, jossa käytettäisiin hyväksi kaikkia kolmea vaihtoehtoa. Näin saataisiin hyödynnettyä niiden parhaat puolet ja eliminoitua huonot.

Perustulon ydinajatus on, että etuudet ovat universaaleja eikä niihin sisälly nykyisen kaltaista tuloharkintaa. Sen on myös arvioitu yksinkertaistavan Suomen sosiaaliturvajärjestelmää, jota on moitittu vaikeaksi ja eriarvoistavaksi. Kangas ei ole suoralta kädeltä valmis tyrmäämään nykymallia mutta toteaa, ettei se ole erityisen yksinkertainenkaan.

“Sen ymmärtäminen vaatii sosiaalietuuksien lukutaitoa. Mitä yksinkertaisempi järjestelmä on, sitä parempi”, hän sanoo.

Sosiaalietuusjärjestelmään liittyy myös epävarmuutta, jota perustulouudistuksella voitaisiin saada purettua.

“Meillä on paljon yhtäläisen turvan tarjoavia etuuksia, ja ihminen joutuu sukkuloimaan eri etuuksien välillä. Se aiheuttaa katkoksia tulonmuodostukseen”, Kangas kuvailee.

Hän mainitsee esimerkkinä freelancereiden tilanteesta käydyn keskustelun. Tällä hetkellä odotetaan ennakkopäätöksiä siitä, miten keikkatyöt vaikuttavat heidän työttömyysturvaansa. Kankaan mukaan monet freelancerit eivät uskalla ottaa vastaan pieniä työkeikkoja pelätessään menettävänsä työttömyysturvansa.

Millaista on suomalainen eriarvoisuus?

Suomalaista eriarvoisuutta ei ole helppo määritellä.

”Kun lukee sosiaalipoliitikkojen kirjoituksia kautta aikojen, saa käsityksen, että koko ajan on menty huonompaan suuntaan”, toteaa Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas.

Monet tilastot antavat Suomesta huomattavasti valoisamman kuvan. Kangas arvioi, että valtaosalla suomalaisista menee tällä hetkellä suhteellisen hyvin, eikä viime vuosikymmenen aikana ole tapahtunut suuria muutoksia. Erot väestön ääripäiden välillä ovat saattaneet kuitenkin kärjistyä.

”Tämä voi olla rohkea yleistys, mutta voisi sanoa, että hyvinvoivan valtaosan ja pohjalle pudonneiden ihmisten välinen kuilu on kenties kasvanut”, Kangas sanoo.

Eriarvoisuuden purkamista vaikeuttaa se, että ihmiset joutuvat yhteiskunnan reunalle eri syistä. Yhdellä voi olla taustalla mielenterveysongelmia, toisella työttömyyttä, kolmannella avioero. He ovat ehkä väliinputoajia sosiaaliturvajärjestelmissä tai ovat ainoastaan toimeentuloturvan piirissä.

Kaikki eivät vastaa kyselyihin, joten heidän tilanteensa joudutaan päättelemään muiden indikaattorien avulla – esimerkiksi tarkkailemalla leipäjonojen pituuksia.

“Veikko Lavi sanoo, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokaisella on omat syynsä ja historiansa”, Kangas sanoo.