Osallistumisen kulttuurilla on Hollannissa pitkät perinteet. Ne vahvistuivat maan sosiaaliturvan vuoden 2015 lakiuudistuksessa, joka käynnisti sosiaaliturvan osallisuusmallin toteutuksen.
Hollannin osallistava sosiaaliturvamalli tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan yhteisvastuullisuutta.
Aktivointipolitiikan myötä hollantilainen yhteiskunta muuttui päättäjien sanojen mukaan hyvinvointiyhteiskunnasta osallistumisyhteiskunnaksi. Kuningas Willem Alexander julisti hyvinvointivaltion kuolleen.
Hollannissa on kulttuurisesti jo pitkään korostettu omatoimisuutta ja omilla työtuloilla selviämistä, ja siihen myös maan sosiaaliturva perustuu.
Käytännössä aktivointipolitiikka tarkoittaa sitä, että jokainen hollantilainen osallistuu yhteiskunnan ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen omien mahdollisuuksiensa mukaan.
Hyvinvointivaltiosta osallisuuteen
- Hollannin sosiaaliturvamalli poikkeaa merkittävästi esimerkiksi pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Hollannissa on kulttuurisesti jo pitkään korostettu omatoimisuutta ja omilla työtuloilla selviämistä, ja siihen myös maan sosiaaliturva perustuu.
- Sosiaalivakuutuksen etuuksia maksetaan Hollannissa työsuhteiden ja yrittäjyyden perusteella. Työntekijän sosiaaliturvamaksut maksaa työnantaja. Yrittäjillä ei ole oikeutta sosiaaliturvan työttömyys- eikä työkyvyttömyyspäivärahaan, mutta he voivat itse vakuuttaa itsensä.
- Terveysvakuutus on kaikille kansalaisille pakollinen, ja se pitää itse ottaa. Valtio suunnittelee terveysvakuutusten palvelupaketit yhdessä yksityisten vakuuttajien kanssa. Kansalaiset valitsevat itse, minkä vakuutuslaitoksen paketin he ottavat. Pienituloiset voivat saada tukea vakuutuksen hankintaan. Sairausvakuutusjärjestelmään kuuluu lisäksi erityisten sairauskulujen vakuutus.
- Toimeentulon tukena voidaan myöntää tietyin ehdoin lisäetuutta täydentämään sairaus-, työttömyys- ja työkyvyttömyyskorvausta, raskaus- ja äitiysetuuksia sekä adoptio- ja holhousetuuksia.
”Kaikki eivät pysty osallistumaan työmarkkinoiden kautta, mutta työtä voi tehdä monella tavalla. Hollannissa puhutaan tikapuumallista (partisatieladder). Työelämän ulkopuolella olevat voivat tehdä yhteiskuntaa hyödyttävää työtä, kuten vapaaehtoistyötä”, kertoo Helsingin yliopiston vertailevan sosiaalipolitiikan professori Minna van Gerven.
Lakimuutoksen avulla haluttiin myös säästää kustannuksissa.
”Hyvinvointivaltio on kallis instituutio. Hollannin aktivointipolitiikassa oli tärkeää, että ihmiset ottivat lisää vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Valinnanvapaus ja omien kykyjen korostaminen ovat olleet Hollannissa aina tärkeitä asioita”, van Gerven toteaa.
Aktiivimalli nojaa hedelmälliseen maaperään
Hollannin sosiaaliturvamalli perustuu työhön ja työsuhteisiin samaan tapaan kuin esimerkiksi Belgian sosiaaliturvamalli. Siinä missä Belgia on kuitenkin lähtenyt osittain pohjoismaisen hyvinvointivaltion tielle, Hollanti on edennyt määrätietoisesti päinvastaiseen suuntaan.
Hollannissa ihmiset ovat itse vastuussa työllistymisestään. Jos työtä ei löydy, edellytetään osallistumista yhteiskuntaa hyödyttävään toimintaan.
Vuoden 2015 osallisuuslainsäädännön mukaan kansalaiset ovat itse vastuussa omasta työllistymisestään. Jos työtä ei löydy, yhteiskunta edellyttää etuuksien vastikkeeksi osallistumista yhteiskuntaa hyödyttävään toimintaan.
”Hollannissa on ollut vallalla kalvinistinen ajatus siitä, että ihmisen pitää elättää itsensä ja perheensä omalla työllään. Hyvinvointivaltio on ollut turvaamassa vain siltä varalta, että ikä, työttömyys, sairaus tai tapaturma estää työnteon”, van Gerven lisää.
Osallisuuslaki eli Participatiewet edellyttää sosiaaliturvalle vastikkeellisuutta erityisesti työmarkkinoiden ulkopuolella tai palkkatuetussa työssä olevilta.
Malli toimii van Gervenin mukaan Hollannissa nimenomaan siksi, että se sopii hollantilaiseen ihmisen omaa vastuuta korostavaan kulttuuriin. Ilman historiallista kehystä malli tuskin olisi sellaisenaan siirrettävissä muualle.
Työttömyysluvut kaunistuivat selvästi
Aktivointipolitiikkaan kuului myös sosiaaliturvapalvelujen tuottamisvastuun siirtäminen osittain valtiolta kunnille eli desentralisointi.
Käytännössä sosiaaliturvan vastikkeellisuus voi tarkoittaa eri kunnissa hyvin eri asioita.
”Hollannin kunnat ovat olleet vuosikymmeniä hyvinkin itsenäisiä. Ne toteuttavat vastikkeellisuutta oman näkemyksensä mukaan, eivätkä ne halua olla valtion ohjauksessa. Esimerkiksi Rotterdamissa vastikkeellisuus voi tarkoittaa roskien keräämistä kadulta haalareissa, mikä voi olla hyvin leimaavaa”, van Gerven kuvailee.
Kuntien erilaisuuden vuoksi desentralisointi on van Gervenin mukaan aiheuttanut eriarvoisuutta aktivointipalveluissa.
Aktivointipolitiikan käynnistyttyä työttömyysprosentti on laskenut lokakuuhun 2020 mennessä alle kolmeen prosenttiin.
Hollannissa työttömyys on ollut 2000-luvulla hieman alhaisempaa kuin Euroopassa keskimäärin. Aktivointipolitiikan käynnistyttyä työttömyys väheni lähes vuosituhannen vaihteen ennätysalhaiselle tasolle.
Työttömyysprosentti laski vuoden 2014 huippulukemista (7,42 %) alle kolmeen prosenttiin vuoden 2020 lokakuuhun mennessä (2,98 %). Lokakuussa 2020 keskimääräinen työttömyysaste oli Euroopan maissa 8,4 %.
Hoivapalvelut siirrettiin kunnille
Kunnille annettiin vuoden 2015 lakiuudistuksessa vastuu hyvinvointipalveluista. Kotihoivan järjestäminen, iäkkäiden kotipalvelut ja nuorisopalvelut jalkautettiin tuolloin kuntiin.
Lainsäätäjä piti paikallisuuden etuna nimenomaan sitä, että kunnan paikalliset työntekijät tuntevat parhaiten oman alueensa tilanteen ja ominaispiirteet. Samalla kunnilta kuitenkin leikattiin rajusti valtionosuuksia.
Vastuun jakaminen kunnille on van Gervenin mukaan aiheuttanut eriarvoisuutta palveluissa muun muassa siksi, että kuntien varallisuus ja väestön ikärakenne vaihtelevat.
Hollannin malli ohjaa äidit osa-aikatyöhön
Valtion ei ole aikaisemminkaan tarvinnut ottaa hoivan tuottamisessa suurta roolia, koska hollantilainen osallistumisyhteiskunta on ollut tavallaan olemassa satoja vuosia. Perheet ovat Hollannissa hoitaneet lapset ja vanhukset itse tai oman verkoston voimin. Hoivaa tuottavat perheiden lisäksi muun muassa yritykset.
Miestä on pidetty tyypillisesti perheen elättäjänä. Tämä näkyy niin naisten työllisyydessä kuin perhe-etuuksissa. Äitiyslomaa saa pitää palkallisena kolme kuukautta lapsen syntymän tai adoption jälkeen. Lapsilisää maksetaan, mutta esimerkiksi hoitovapaata ei tunneta.
Suuri osa hollantilaisäideistä työskentelee osa-aikaisesti.
Äideistä suuri osa työskentelee osa-aikaisesti. Se vaikuttaa sekä naisten urakehitykseen että pienten lasten äitien työllistymiseen.
Työn arvokkuudesta kertoo se, että osa-aikatyö kerryttää sosiaaliturvaan tarvittavia työsuorituksia.
Hollannissa yli kaksikymmentä vuotta asunut van Gerven kertoo itse työskennelleensä kokopäiväisesti lasten ollessa pieniä, vaikka palkasta suuri osa kului lasten päivähoidon maksamiseen. Päivähoidon kustannukset suhteutetaan Hollannissa tuloihin, ja päivähoito tulee kalliiksi varsinkin keskiluokkaisille ja hyvätuloisille perheille.
Lisää valinnanvapautta
Hyviäkin seurauksia vastuun jakamisesta kunnille on ollut. Hyvinvointipalvelujen saajat pääsevät aikaisempaa paremmin vaikuttamaan palveluihinsa.
Kunnan toimihenkilö esimerkiksi neuvottelee suoraan ikäihmisen kanssa hänen omasta tilanteestaan. Seniorille voidaan myös myöntää henkilökohtainen budjetti, jonka käytöstä hän itse päättää. Rahaa voi käyttää esimerkiksi omaishoitajan palkkaamiseen tai fysioterapeutin palveluihin, jos terveysvakuutus ei niitä kata.
Ongelmana on van Gervenin mukaan kuitenkin se, että kuntien rahat ovat tiukalla. Alkuvuodesta saatu budjetti voi olla käytetty jo kesään mennessä. Palvelujenkin osalta yhteiskunta näyttää odottavan, että ainakin osa hoivasta on maksettava omin varoin tai tuotettava lähipiirin tai kolmannen sektorin voimin.
Hollannin sosiaaliturvan plussat ja miinukset
+ Hollannissa vanhuuseläke myönnetään kaikille maassa vakituisesti asuville työvuosien suhteessa. Eläkkeen suuruus on kiinteä, mutta summaa tarkistetaan yleisen palkkakehityksen mukaan. Hyvä työeläke vähentää maksettavan vanhuuseläkkeen määrää. Vanhuuseläkettä saaville myönnetään vuosittain toukokuussa myös lomalisä. Lomaetuudet ovat yleensäkin Hollannissa hyvät.
+ Sote-palvelujen päätäntävallan siirtäminen kunnille on tuottanut myös hyviä tuloksia. Ikääntyvillä on mahdollisuus vaikuttaa omien palvelujen suunnitteluun ja valita itse haluamansa palvelukokonaisuus.
‒ Pakollinen terveysvakuutus voi asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan. Hyvätuloinen pystyy hankkimaan kattavamman vakuutuspaketin, kun pienituloinen taas joutuu usein tyytymään peruspakettiin.
‒ Äitiyslomaa myönnetään vain 16 viikkoa, josta 4‒6 viikkoa on pidettävä ennen synnytystä ja loput synnytyksen jälkeen. Lapsen syntymä merkitsee monelle äidille siirtymistä osa-aikatyöhön, mikä vähentää äidin taloudellista itsenäisyyttä.
‒ Yrittäjät eivät ole oikeutettuja työttömyysetuuksiin vaan joutuvat ottamaan yksityisen vakuutuksen.
‒ Sote-palvelujen ja sosiaaliturvan päätäntävaltaa on siirretty kunnille, mikä aiheuttaa alueellista epätasa-arvoa. Palvelut voivat olla eri kunnissa hyvin erilaiset muun muassa kunnan varallisuudesta riippuen.
Lue sarjan muut osat:
Ruotsi näytti pitkään muille mallia sosiaaliturvan järjestämisessä
Näin Saksa kukisti työttömyyden
Pienet menot, suuret tuloerot – Etelä-Korean sosiaaliturva palvelee taloutta
Näin Pohjolan mallioppilas Tanska parantaa työllisyyttä
Viro sijoitti digitaalisiin palveluihin ‒ perusturva jäi ohueksi
”Hyvinvointivaltio on kuollut” ‒ Näin Hollanti teki sosiaaliturvasta osallistavan
Britannia: sosiaaliturvauudistus jäi torsoksi
Brasilia: Tuleeko Etelä-Amerikan talousjätistä myös sosiaaliturva suurvalta?
Belgia sijoitti sosiaaliturvaan – minkälaisia tuloksia tuli?