Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Äitiyspakkaus mullisti äitien terveyden seurannan

Äitiyspakkauksen nerokkain oivallus olikin sen kytkeminen osaksi äitiysneuvoloiden terveystarkastuksia.
Teksti Anita Haataja, Kela ja Karoliina Koskenvuo, KelaKuvat Kela

Kuvassa on vuoden 2017 äitiyspakkaus.

Pittsburghissa Yhdysvalloissa järjestettiin huhtikuussa 2017 viides kansallinen konferenssi hyväntekeväisyysjärjestö Cribs for Kidsin toimesta. Järjestö muun muassa jakaa lastensänkyjä vähävaraisille perheille niiden terveys­alan tuottajien välityksellä, jotka seuraavat, että äidit saavat tarvittavan raskausajan hoidon. Lisäksi kumppaneina on muun muassa vakuutusyhtiöitä, jotka käyttävät järjestön sänkyjä kannustimina raskausajan tarkastuksiin.Konferenssiin oli kutsuttu myös luennoitsija Kelasta selvittämään suomalaisen äitiysavustuksen ja -pakkauksen merkitystä lapsikuolleisuuden alentamisessa.

Kelasta pyydetään usein tutkimustietoa äitiyspakkauksen vaikutuksista alhaiseen imeväiskuolleisuuteen Suomessa. Näiden asioiden yhteydestä uutisoidaan joskus kansainvälisesti tavalla, joka voi ihmetyttää meitä suomalaisia.

Suoraa tutkimusnäyttöä ja empiiristä aineistoa äitiyspakkauksen vaikutuksista lapsikuolleisuuteen ja kansanterveyteen ei ole.

Brittilehti Mirror esimerkiksi hehkutti äitiyspakkauksen mahdollisesti ”pelastavan henkiä”, koska ”melkoisen ahdas laatikko estää vauvaa kääntymästä mahalleen, ja vähentää näin kätkytkuoleman riskiä.” Mirror arvioi, että tämä on ”hyvä uutinen Britanniassa, missä lapsikuolleisuus on edelleen yksi Euroopan korkeimmista.”

Äitiyspakkausta pilotoidaan jo monissa, niin kehittyneissä kuin kehittyvissäkin, maissa. Lisäksi yritysmaailma on alkanut hyödyntää äitiyspakkauksen ideaa kaupallisesti.

Kätkytkuoleman riskiä ja imeväiskuolleisuuden alenemista on käytetty myös väittäminä äitiyspakkausten markkinoinnissa.

Äitiyspakkauksen tausta lähes 100 vuoden takaa

Suoraa tutkimusnäyttöä ja empiiristä aineistoa äitiyspakkauksen vaikutuksista lapsikuolleisuuteen ja kansanterveyteen ei ole. Sen sijaan on tarpeen ymmärtää, millaisessa yhteiskunnassa ja olosuhteissa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Suomessa elettiin, miksi äitiysavustus silloin oli tärkeä ja miten yhteiskunta on sen jälkeen muuttunut.

Noin 80 vuotta sitten lapsikuolleisuus oli korkea, syntyvyys alhainen ja suuri osa väestöstä köyhää. Merkittäviä haasteita kansanterveyden näkökulmasta olivat huono yleinen elintaso ja hygienia, tuberkuloosi ja kulkutaudit. Köyhissä oloissa oli pula niin puhtaista lasten vaatteista kuin vuode­vaatteistakin.

Ongelmia paikattiin hyväntekeväisyystyöllä. Synnyttäneille äideille jaettiin kiertokori perustarvikkeineen, joka luovutettiin, vaatteet pestyinä, äidiltä seuraavalle. Se oli äitiyspakkauksen edeltäjä.

Kätilö- ja neuvolatoiminnan kehittäminen oli vasta alussa, mutta edes olemassa olevien palvelujen piiriin ei läheskään aina hakeuduttu. Pientä edistystä kuitenkin oli. Helsinkiin perustettiin maan ensimmäinen neuvola 1920-luvulla, ja lapsikuolleisuus laski sen lähialueella kolmessa vuodessa 15 %:sta 3 %:iin.

Neuvoloista tuli pelastus

Neuvolatoiminnan käynnistyminen 1920-luvulla oli odottavien äitien ja lasten terveyden kannalta merkittävä asia. Neuvolatoiminta tuli lakisääteiseksi vuonna 1944 ja äitiysavustus vuonna 1937. Äitiysavustus oli aluksi tarkoitettu vähävaraisille äideille, ja sen saaminen edellytti käyntiä neuvolassa.

Äitiysavustus annettiin joko rahana tai luontaisavustuksena tai molempina. Avustuksesta tuli alusta lähtien äideille kannustin hakeutua kunnan kätilön, neuvolan tai lääkärin vastaanotolle. Todistus raskaudesta piti hankkia viimeistään seitsemännen raskauskuukauden jälkeen, jos halusi saada avustuksen. Samalla äidit saatiin terveystarkastuksiin jo ennen lapsen syntymää.

Äitiysavustus oli aluksi tarkoitettu vähävaraisille äideille, ja sen saaminen edellytti käyntiä neuvolassa.

Kun äitiysavustuksesta tuli kaikille odottaville äideille tarkoitettu etuus vuonna 1949, neuvolatoiminta kattoi jo lähes koko maan. Terveystarkastus vaadittiin siitä lähtien viimeistään neljännellä raskauskuukaudella. Neuvolakäynnit kätilön ja lääkärin luona ovat alusta lähtien olleet maksuttomia.

Äitiyspakkauksen kytkeminen osaksi terveydenhuoltoa ja terveystarkastuksia oli terveysvaikutusten kannalta olennainen asia. Henkeä uhkaavien bakteeri­tulehdusten lääkehoidon kehittyminen 1930–40-luvulla vaikutti merkittävästi kansanterveyteen, kuten myös rokotusohjelmien käynnistyminen 1940–50-luvulla, vastasynty­neiden rokottaminen tuberkuloosia vastaan vuodesta 1941 ja sairaalaverkoston laajeneminen 1950-luvulla. Vuonna 1964 astui voimaan sairausvakuutuslaki ja vuonna 1972 kansanterveyslaki.

Äitiysavustus edisti tasa-arvoa

Äitiysavustuksen piti alun perin myös tasata tuloeroja. Palkkatyöstä elantonsa saavien äitien 4–6 viikon synnytysloma tarkoitti vuosisadan alussa käytännössä työkieltoa, jonka ajalta he menettivät tulonsa. Kun hallitus antoi esityksen ensimmäisestä äitiysavustuksesta 1937, siinä ehdotettiin pienituloisille tarkoitettua avustusta, joka olisi työtulonsa menettäville äideille suurempi kuin niille, joiden elanto järjestyi muuten.

Äitiysavustus vastasi noin kolmannesta keskimääräisestä teollisuustyöntekijän palkasta.

Lopullinen äitiysavustus muodostui kuitenkin kaikille yhtä suureksi ja tarveharkinnasta huolimatta melko anteliaaksi. Se myönnettiin noin kahdelle kolmasosalle kaikista äideistä. Äidit asuivat tuolloin vielä pääosin maaseudulla, ja äitiysavustus vastasi noin kolmannesta keskimääräisestä teollisuustyöntekijän palkasta.

Avustuksista päättäminen oli aluksi kuntien huoltolautakuntien tehtävänä. Kela on vastannut äitiyspakkauksen jakamisesta ja hallinnoinnista vuodesta 1994 lähtien. Työssäkäyvien äitien ansionmenetyksiä alettiin korvata vasta, kun sairausvakuutuslaki tuli voimaan vuonna 1964 ja ansiotulottomat olivat oikeutettuja vähimmäismääräiseen päivärahaan.

Nukkumispaikaksi soveltuvaksi pakkaus suunniteltiin vasta vuonna 1941. Tämän arvioitiin ehkäisevän tartuntatautien leviämistä lapsiin. Rakel Jalaksen opas Äideille muistutti 1940- ja 1950-luvun äideille, että lapsi tarvitsi heti synnyttyään oman vuoteen suojaksi tartunnoilta. Oppaassa annettiin ohjeita myös siihen, miten äitiyspakkauksen laatikon saattoi koristella edullisesti mukavan näköiseksi.

Nukkumispaikaksi soveltuvaksi pakkaus suunniteltiin vasta vuonna 1941. Tämän arvioitiin ehkäisevän tartuntatautien leviämistä lapsiin.

Kuinka usein ja kuinka pitkään lasta nukutetaan pakkauksessa, kiinnosti alussa mainitun konferenssin osanottajia. Tähän kysymykseen ei ollut kattavaa tutkimustietoa. Kelan äitiyspakkauskyselyiden perusteella tiedämme, että vuonna 2011 kyselyyn vastanneista 42 % ja vuonna 2017 kyselyyn vastanneista 37 % oli käyttänyt pakkausta lapsen nukkumispaikkana. Jälkimmäiseen kysymykseen oli vastattavissa vain kokemustietoon perustuva arvio, noin 2–3 kuukautta.

Erityisen kiinnostunut yleisö oli siitä tiedosta, että maksuttomat neuvola­käynnit alkavat jo varhain raskaus­aikana. Äitiysavustuksen saanti edellyttää, että tarkastukseen on tultava viimeistään neljännen raskauskuukauden aikana. Tarkastukset ja neuvolatoiminta jatkuvat lapsen syntymän jälkeen, ja noin 99 % äideistä käyttää palveluja hyväkseen. Yhdysvalloissa ei ole ilmaista neuvolatoimintaa, kuten ei ole monessa muussakaan maassa, eivätkä kaikki kuulu vakuutusten piiriin.

Turvallinen nukkumapaikka

Äitiyspakkauslaatikko nukkumispaikkana kiinnostaa maailmalla jopa enemmän kuin pakkauksessa olevat korkeatasoiset ja järkevät tuotteet. Laatikko voi tarjota vastasyntyneelle turvallisen ensisängyn. Kätkytkuolema, tukehtuminen nukkuessa tai nukkumiseen liittyvät selittämättömät kuolinsyyt ovat maailmalla yleisiä.

Suomessa kuolinsyitä on tilastoitu vuodesta 1936 alkaen mutta kätkytkuolemia vasta vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 1936 alle 1-vuotiaana kuoli 4 543 lasta, mikä tarkoittaa 66 lasta 1 000 syntynyttä kohti. Yleisimmät kuolinsyyt imeväisiässä liittyivät syntymävammoihin, kehitysvirheisiin tai synnynnäiseen heikkouteen (40 %). Vauvoja kuoli paljon keuhkokuumeeseen, ripuliin, influenssaan, hinku­yskään ja tuberkuloosiin.

Jopa 95 % ensisynnyttäjistä valitsee äitiyspakkauksen eikä raha-avustusta.

Nykyisin alle vuoden iässä kuolee vain noin pari promillea syntyneistä. Vuonna 2015 imeväiskuolleisuus oli 1 000 lasta kohti 1,7 eli 96 lasta vuodessa. Näistä kuolemista kätkytkuolemia oli 6. Yleisimmät kuolinsyyt liittyvät nykyään perinataaliaikana alkaneisiin tiloihin ja synnynnäisiin epämuodostumiin sekä kromosomipoikkeavuuksiin.

Nykyisin tuleville äideille on jo selviö, että neuvolaan hakeudutaan, kun tullaan raskaaksi – ilman äitiyspakkaustakin. Siitä ei kuitenkaan ole haluttu luopua, ja äidit ovat yhä oikeutettuja tähän suosittuun valtion lahjaan. Jopa 95 % ensisynnyttäjistä valitsee äitiyspakkauksen eikä raha-avustusta.

Nukkumiseen liittyvät kuolinsyyt yleisiä maailmalla

Lapsen turvallisen nukuttamis­­tavan tai nukkumispaikan puutteisiin liittyvät kuolinsyyt ovat kansainvälisesti yleisiä. Yhdysvalloissa lapsen turvallisia nukkumisjärjestelyjä pidetään tärkeänä tekijänä imeväisyyskuolleisuuden alentamisessa. Vuonna 2011 kätkytkuolemia (SIDS eli sudden infant death syndrome) oli 1 000 syntynyttä kohti 0,43.

Kun kaikki nukkumiseen liitettävät kuolinsyyt lasketaan yhteen (SUID, sudden unexplained infant death, eli kätkytkuolema, imeväisen tapaturmainen tukehtuminen tai kuristuminen vuoteessa tai tuntematon imeväisen kuolinsyy), ne muodostavat kolmanneksi yleisimmän kuolinsyyn, johon menehtyy noin 1 lapsi 1 000 lasta kohti. 

Lähteet:

Bogdanoff, P; Hämäläinen, U, (2011) Bodyt, potkarit ja perhevapaat. Äitiyspakkauskyselyn tuloksia. Nettityöpapereita 22/2011. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. 

Lähteenmäki, M. (1997): Mahdollisuuksien aika – työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910-30-luvun Suomessa. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.

Korpi, Helena (2010): Lapsikuolleisuuden väheneminen ilmentää yhteiskunnan muutosta ja kehitystasoa. Hyvinvointikatsaus 2/2010.

Koskenvuo K. Äitiyspakkaus osana kansanterveystyötä. Viitattu 16.5.2017.

Särkelä, S. (2013) Vaippoja ja valistusta: Äitiyspakkauksen näkyvä ja näkymätön sisältö. kansantieteen pro Gradu-tutkielma. 

Ahmala C., Lauronen N. ja Ukkonen, M. (2014): Kiertokorista äitiyspakkaukseen – poimintoja äitiyspakkauksen historiasta ja nykypäivästä. Hoitoalan koulutusohjelman opinnäytetyö. Metropolia, Ammattikorkeakoulu.

Findikaattori.fi, Imeväiskuolleisuus vuosina 1751-2016

Sosiaalivakuutus.fi, Äitiyspakkausta kopioidaan ympäri maailman 

Lapsikuolleisuus 1936–2010. Viitattu 16.5.2017.

Kuolleisuus imeväis- ja perinataalikaudella 1987–2015. Viitattu 16.5.2017.

Radionova.fi, Englanti ottaa käyttöön äitiyspakkaukset: ”Ne voivat pelastaa henkiä”

Maitopisarayhdistyksestä neuvolaksi. Viitattu 16.5.2017.