Sosiaaliturvaa käytetään Suomen eri alueilla eri tavoin.
Itä-Suomessa on monia alueita suurempi tarve lääkekorvauksille, sairauspäivärahoille ja eläkkeille. Espoossa ja Helsingissä taas maksetaan perustoimeentulotukea keskimääräistä enemmän. Terveys, pienituloisuus ja muut demografiset taustatekijät vaikuttavat Kelan etuuksien tarpeeseen eri puolella Suomea.
Sosiaaliturvan käytön alueellisia eroja on kartoitettu Sosiaalivakuutuksen juttusarjassa. Selvimmin erot näkyvät sairausvakuutusetuuksien, asumistuen, perhe-etuuksien ja eläkkeiden määrissä henkeä kohden.
”Jos katsotaan vaikka yleistä asumistukea, sen saajien osuudessa väestöstä on huomattavia eroja. Isoissa kaupungeissa osuus on selvästi suurempi kuin keskuksien ulkopuolella”, sanoo Kelan tutkimuspäällikkö Signe Jauhiainen.
Kasvukeskuksiin pakkautuu sekä hyvä- että pienituloisia
Asumistukea käytetään erityisen paljon opiskelijakaupungeissa. Pohjois-Karjalassa asumistukia nostetaan muuta maata enemmän, 442 euroa henkilöä kohden. Vaasan seudulla summa, 381 euroa henkeä kohden, jää alle maan keskiarvon. Tämä heijastelee alueiden eroa opiskelijoiden ja pienituloisten määrässä.
Pääkaupunkiseudulla asumistukia maksetaan peräti 657 euroa henkeä kohden. Se kertoo alueen muuta maata selvästi korkeammista elinkustannuksista ja yksinasuvien suuresta osuudesta tuen saajissa.
Valtaosalla Suomen alueista väestö vähenee, ja hyvin harva alue saa muuttovoittoa. Alueen väestökehitys ei välttämättä korreloikaan alueelle maksettujen etuuksien kanssa.
”Juttusarja näyttää, että asiat eivät ole suoraviivaisia. Kasvavilla alueilla asuu korkeakoulutettua työssäkäyvää väestöä, lapsiperheitä ja niin edelleen, mutta myös pienituloisia perustoimeentulotuen saajia”, Jauhiainen toteaa.
Alueen ikääntyminen vaikuttaa sosiaaliturvaetuuksien käyttöön
Perhe-etuuksien ja eläkkeiden määrät kertovat osaltaan alueen väestökehityksen suunnasta. Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa eläkkeitä maksetaan muuta maata enemmän, perhe-etuuksia puolestaan vähemmän. Vaikka alueet ikääntyvät, muuttoliike tuo niihin uusia työntekijöitä ja opiskelijoita, myös ulkomailta.
Uudenmaan suurissa kaupungeissa korostuvat lapsiperheiden etuudet. Helsingissä ja Espoossa niitä maksetaan henkeä kohden selvästi koko maan keskiarvoa enemmän. Tampereelta lapsiperheet puolestaan valuvat kehyskuntiin.
”On selvää, että väestörakenne on erilainen eri puolilla maata. Suomessa puhutaan ikääntymisestä, mutta joillain alueilla väestö on iäkkäämpää kuin toisilla. Nuoret ikäluokat ovat selvästi keskittyneempiä”, Jauhiainen sanoo.
Maahanmuutosta toivotaan apua työvoimapulaan
Toinen alueita selkeä erottava tekijä on maahanmuuttajaväestön osuus. Oulussa maahanmuuttajia on vain 4,5 prosenttia väestöstä, pääkaupunkiseudun kunnissa 16–20 prosenttia. Maahanmuuttajaväestö on tyypillisesti nuorehkoa, ja heidän tarpeensa näkyvät Kelan tukien käytössä.
Maahanmuutosta toivotaan monella alueella apua työvoimapulaan. Esimerkiksi Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa on paljon tarvetta työntekijöille.
”Tällä hetkellä on vaikea ennustaa, mitä työmarkkinoilla tapahtuu, mutta työllisyystilanne heijastuu Kelan etuuksien käyttöön eri alueilla. Työllisyystilanteessa voi tapahtua isoja paikallisia muutoksia nopeastikin – ja on tapahtunutkin viime vuosikymmenten aikana”, Jauhiainen sanoo.
Esimerkiksi Salossa työttömyys kasvoi elektroniikka-alan romahduksen myötä aikanaan todella nopeasti. Korona-aika puolestaan toi lomautuksia etenkin palvelualoille, joiden työpaikat eivät ole jakautuneet tasaisesti. Toisaalta vaikkapa Oulun seudun nousu teknologia-alan ja tutkimuksen keskukseksi näkyy kaupungin työllisyydessä.
Sosiaaliturva tasaa alueiden hyvinvointieroja
Itä- ja Länsi-Suomen hyvinvointieroista on puhuttu paljon. Joskus kuuleekin väitteitä, että Pähkinäsaaren rauhassa säädetty rajalinja jakaa edelleen suomalaiset hyvinvoivaan Länsi-Suomeen ja heikommin voivaan Itä-Suomeen.
Tällaista eroa ei kuitenkaan juuri näy sosiaaliturvan käytössä, lukuun ottamatta sairaanhoito- ja lääkekorvauksia. Niitä maksetaan Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Lapissa ja Oulun seudulla keskimäärin enemmän kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa.
”Alueiden välillä on erilaistumista: toisten väestö on pienituloisempaa tai iäkkäämpää kuin toisten. Hyvinvointivaltion tavoitteena on tarjota kaikille yhtäläiset palvelut, ja Kelan etuudet maksetaan yhtäläisesti kaikille. Niillä eriarvoistumista pyritään torjumaan ja hyvinvointieroja tasoittamaan. Se on yksi sote-uudistuksenkin tavoite”, Jauhiainen sanoo.
Kela pyrkii tarjoamaan alueellista tietoa kuntatasolta lähtien, jotta paikallistasolla voitaisiin tarkastella väestön tarpeita ja kehittää parempia palveluita.
”Juttusarja tuo hyvin ilmi, kuinka erot väestörakenteessa luovat erilaisia palveluntarpeita. Tieto omasta alueesta ja vertailu muihin auttaa ymmärtämään, mihin kannattaa kiinnittää huomiota”, Jauhiainen sanoo.