Syntyvyyden lasku vaatii yhteiskunnalta sopeutumista

Suomea voi globaalisti arvioiden pitää varsin lapsi- ja perhemyönteisenä yhteiskuntana. Neuvolajärjestelmä pitää huolta äidistä ja lapsesta jo ennen lapsen syntymää, ja synnyttäminen on melko turvallista. Perhevapaat ja varhaiskasvatuspalvelut helpottavat työn ja perheen yhteensovittamista, ja äitiyspakkaus ja lapsilisä tukevat perheitä taloudellisesti.

Perheiden tukemisesta huolimatta naisten kokonaishedelmällisyysluku on Suomessa huomattavan matala, 1,3. Ei onneksi niin matala kuin kyseenalaista ennätystä pitävässä Etelä-Koreassa, jossa se on 0,8, mutta niin matala, että moni asia, esimerkiksi taloudellinen huoltosuhde on heikkenemässä voimakkaasti.

Myös Kelan perhe-etuustilastot kertovat osaltaan syntyvyyden laskusta. Kun vuonna 2003 lapsilisiä maksettiin 1 041 906 lapsesta, 20 vuotta myöhemmin luku oli vajonnut 951 525:een. Saman suuntaisesti on vähentynyt myös niiden lasten määrä, joista maksettiin äitiysavustusta tai kotihoidon tukea.

Yksittäisillä perhepolitiikan keinoilla ei ratkaista alhaista syntyvyyttä

Mitä matalalle syntyvyydelle sitten voitaisiin tehdä? Pitäisikö perheiden sosiaaliturvaa lisätä nykyisestä?

Kelan erikoistutkija Anneli Miettinen katsoo asiaa hieman toisesta näkökulmasta.

– Jos perheillä ei olisi tällä hetkellä minkäänlaista sosiaaliturvaa, se melkoisen varmasti laskisi syntyvyyttä vielä nykyistäkin alemmaksi. Sen sijaan mikään yksittäinen muutos perheiden tuissa tuskin lisäisi syntyvyyttä.

Miettisen mukaan maailmalta löytyy esimerkkejä, joissa mittavatkaan rahalliset panostukset yksittäiseen perhe-etuuteen eivät ole merkittävästi nostaneet syntyvyyttä.

– Todennäköisesti vaikutukset jäisivät vähäisiksi, koska etuudet ja palvelut ovat jo kohtuullisen hyvällä tasolla. Sukupuolten tasa-arvoa työelämässä tukevat instituutiot ja normit edistävät lastensaantia.

Turun yliopiston sosiologian ja väestötieteen professori Marika Jalovaara on Miettisen kanssa samoilla linjoilla.

– Jos parannetaan jotain yksittäistä perhe-etuutta, ei sen perusteella kukaan päätä, hankitaanko lapsi vai ei.

Jalovaara johtaa FLUX-konsortiota, monitieteistä suurhanketta, jossa etsitään ratkaisuja matalaan syntyvyyteen ja siihen sopeutumiseen.

– Meillä suurin ongelma on se, että ensimmäisiä lapsia syntyy yhä vähemmän. Monet ihmiset jäävät kokonaan lapsettomiksi, osa omasta päätöksestään, osa muista syistä. Pitää ehdottomasti kunnioittaa niiden ihmisten omaa päätöstä, jotka eivät halua lapsia tai haluavat vain yhden lapsen. Useimmat kuitenkin haluaisivat perheen – puolison ja lapsia.

Sosiaaliturva vaikuttaa syntyvyyteen välillisesti.

– Hyvä sosiaaliturva tukee hyvinvointia, ja hyvinvoivaksi ja turvalliseksi elämänsä kokeva saa todennäköisemmin lapsia, Jalovaara sanoo.

– Kyllä. Tässä mielessä sosiaaliturvalla on merkitystä myös syntyvyyden kannalta, Miettinen täydentää

Sosiaaliturvasta apua sopeutumiseen?

Jalovaara ja Miettinen ovat yhtä mieltä siitä, että koska syntyvyys tuskin nousee lyhyellä aikavälillä merkittävästi, meidän on yhteiskuntana sopeuduttava alhaiseen syntyvyyteen. Se vaatii poliittisia päätöksiä. Koulutus, työllisyys, psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys, syrjäytymisen torjunta, työn ja perheen yhteensovittaminen, terveys – näihin kaikkiin on panostettava, jotta pystytään vastaamaan matalan syntyvyyden aiheuttamaan huoltosuhteen heikkenemiseen. Samalla tuetaan sitä, että ihmiset voisivat niin toivoessaan perustaa perheen.

Alhaiseen syntyvyyteen sopeutumisessa myös maahanmuutto on äärimmäisen tärkeää, samoin maahanmuuttajien kotoutuminen ja työllistyminen.

Lue lisää aiheesta

Maahan muuttaneiden työllisyys on kasvanut vauhdilla – näin se näkyy Suomen taloudessa

Erityisen huolissaan molemmat ovat hoivan riittävyydestä tulevaisuudessa.

– Väestön ikääntyminen kiihtyy. Kun entistä useampi jää kokonaan lapsettomaksi, monella ei ole lapsia tai puolisoa auttamassa jokapäiväisessä elämässä ja avun täytyy löytyä muualta. Perhe suojaa yksilöitä, tuo resursseja ja on muutenkin monelle keskeinen merkityksen ja tarkoituksen lähde, Jalovaara kuvaa.

– Hoivan tarve tulee kasvamaan lähitulevaisuudessa merkittävästi, kun hoivattavien määrä kasvaa mutta entistä useammalla ei ole lähiomaisia, joilta saada apua, Miettinen täydentää.

Maahanmuutto voisi olla hoivavajeen ratkomisessa avuksi. Miettinen näkee tässä kuitenkin myös eettisiä ongelmia.

– Useat maat kamppailevat näiden samojen ongelmien kanssa. Monia meille muuttaneita osaajia tarvittaisiin myös siellä, mistä heidät Suomeen houkutellaan. Työvoimasta kilpaillaan myös muiden vauraiden valtioiden kesken.

Miten sosiaaliturvaa kohdennetaan tulevaisuudessa?

Ikäluokkien pieneneminen vaikuttaa myös sosiaaliturvan rahoitukseen, niin maksettavien etuuksien kuin sosiaalivakuutusmaksuista saatavien tulojen kautta. 

– Kun ikäluokat pienenevät, heihin kohdistuneista tuista vapautuu varoja. Voitaisiinko vapautuvaa rahaa kohdentaa esimerkiksi pienituloisiin perheisiin tai lasten ja nuorten kouluttautumiseen, pohtii Anneli Miettinen.

Jalovaara peräänkuuluttaa vapautuvien rahojen järkevää käyttöä. Perheiden ja perheellistymisen tuen ohella yhteiskuntamme tarvitsee myös lisää resursseja hoivatyön järjestämiseen.

Kelan aktuaaripäällikkö Pertti Pykälän mukaan sosiaaliturvan rahoituksen suurimmat haasteet liittyvät erityisesti talous- ja työllisyyskehitykseen sekä siitä johtuvaan paineeseen pienentää julkisia menoja.

– Hallitusohjelman menosäästöt koskevat merkittävästi myös Kelan toimeenpanemia etuuksia. Julkisen talouden suunnitelmassa tavoitellaan julkisen talouden velkasuhteen vakauttamista ja rahoitusaseman parantamista. Keskeisenä tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen.

Julkista taloutta on heikentänyt finanssikriisistä alkaen erityisesti hitaan talouskasvun aika ja väestön ikääntyminen. Pykälä arvioi, että kymmenen vuotta jatkunut syntyvyyden aleneminen heikentää huoltosuhdetta jo parin vuosikymmenen päästä.

– Kasvava eläkeläisten määrä lisää eläkemenojen lisäksi hoivamenoja. Samaan aikaan työikäisen väestön määrän ennustetaan vähenevän, mikä heikentää talouskasvun edellytyksiä.

Toisaalta viime vuosien maahanmuutto on ollut ennätyssuurta, mikä on tasannut alhaisen syntyvyyden vaikutuksia. Vuonna 2023 Suomen väkiluku kasvoi noin 40 000 henkilöllä, vaikka syntyneitä oli 18 000 vähemmän kuin kuolleita.