Siirry sisältöön
Kehittyvä sosiaaliturva
|
25.8.2022

Näin Suomessa käytetään sosiaaliturvaa, osa 7: Monipuolinen pääkaupunki houkuttelee muuttajia, mutta asumisen hinta kirvelee

Vetovoimainen Helsinki tarjoaa asukkailleen paljon, mutta työvoimapula, kaupunginosien väliset erot ja asumisen korkea hintalappu sisältävät omat kestopulmansa. Tämä näkyy myös Kelan tilastoissa.
Teksti Minna Takkunen | Kuvat iStock, Päivi Rücker
Helsingin kaupunngin piirretty siluetti, jonka maamerkkeihin on ripustettu isoja hintalappuja. Hintalkapuissa pelkkä euron merkki.

Helsingissä eläminen ja asuminen on kallista.

Helsinki vetää uutta väkeä puoleensa monen asian houkuttelemana. Maan pääkaupungissa on tarjolla runsaasti koulutusta sekä laaja kirjo erilaisia työpaikkoja ja palveluita.

 ”Monella alalla, kuten rahoitus- tai lakialalla, on pitkälle erikoistuneita tehtäviä, joita ei ole tarjolla muissa kaupungeissa. Helsinkiin muuttavalle pariskunnalle saattaa olla helpompaa löytää molempia kiinnostavia töitä täältä kuin muualta”, sanoo Timo Cantell, Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopäällikkö.

Informaatio- ja viestintäaloilla on Helsingissä paljon yritystoimintaa sekä myös kansainvälisesti mitattuna merkittävästi kasvuyrityksiä.

”Sitten täällä on ihmisiä”, Cantell jatkaa, ja äänessä kuuluu hymy. Tarkemmin sanottuna Helsingissä on monen muun pääkaupungin ja suuren kaupungin lailla vetovoimaista erilaisuutta, moninaisuutta ja sallivuutta.

Maan suurimman kaupungin tarjoama elämän, kulttuurin ja ihmisten kirjo on yhdistelmänä sen verran vetoava, että kaupunkiin muuttamiseen ei aina tarvita motivaattoriksi esimerkiksi työpaikkaa. Cantell muistaa esimerkiksi 90-luvun laman ajalta sellaisen ilmiön, että pääkaupunkiin muutettiin olemaan työttömänä.

Helsinki on nuorten asukkaiden kaupunki

Myös Sanna Vesikansa, joka on toiminut pitkään Helsingin kaupungin eri tehtävissä, ottaa esille ihmiset ja suuremman kaupungin ilmapiirin Helsingin erityispiirteinä. Viime valtuustokaudella sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestarina toiminut Vesikansa työskentelee nykyisin MIELI ry:n kriisitoimintojen johtajana ja toimii erilaisissa luottamustoimissa, kuten HUS:n hallituksessa.

”Helsingissä on suurkaupungin tunnelmaa, vaikkei se kansainvälisesti mitattuna ole valtava. Mahdollisuuksia tietynlaiseen urbaaniuteen kuitenkin on. Täällä on myös helpompi asua vähemmistön edustajana kuin pienellä paikkakunnalla. Helsinki erottuu sitäkin kautta, että väestö on selkeästi paljon nuorempaa kuin monissa muissa Suomen kaupungeissa.”

Nuorten asukkaiden ja lapsiperheiden muuhun Suomeen verrattuna suurempi osuus näkyy esimerkiksi Kelan maksamissa perhe-etuuksissa. Vuonna 2021 Suomessa maksettiin perhe-etuuksia keskimäärin 519 euroa henkeä kohti, Helsingissä 577 euroa. Perhe-etuuksia maksetaan erityisesti pohjoisen ja itäisen Helsingin postinumeroalueilla.

Helsingin asukasluvun odotetaan vuodesta 2023 eteenpäin kasvavan 6 000–7 000 uudella asukkaalla vuodessa.

Vesikansa sanoo, että omalta tuntuva yhteisö, koostuu se sitten ystävistä tai sukulaisista, on usein vetävä tekijä. Tämä on merkittävä piirre myös maahanmuuttajia Helsinkiin houkuttelevien asioiden joukossa. Tuttujen ihmisten innostamana on luontevaa vaihtaa asuinpaikkaa.

Ylipäänsä se, että Helsingin asukkaista koko ajan suhteellisesti suurempi osa on maahanmuuttajia, erottaa Helsingin Suomen muista kaupungeista. Tällä hetkellä Helsingin asukkaista noin 17 prosenttia on taustaltaan ulkomaalaisia. Se on neljännes koko maan maahanmuuttajista. Miten Helsinki sitten on onnistunut ulkomailta tulevien kotouttamisessa?

Maahanmuuttajat eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä

Cantell muistuttaa, että ei ole olemassa yhdenlaista maahanmuuttajaa.  Suomeen muutetaan yleisimmin parisuhteen, työpaikan tai turvallisen elämän perässä. Helsingissä asuu esimerkiksi paljon korkeakoulutettuja maahanmuuttajia, jotka työskentelevät teknisillä aloilla.

Runsaasti variaatiota sisältävää joukkoa ei ole aihetta niputtaa yhteen saman termin alle. Toisaalta maahanmuuttajien kohtaamat vaikeudet ovat usein keskenään samantyyppisiä.

Cantell ja Vesikansa ottavat esille rakenteellisen rasismin ja maahanmuuttajien muut ongelmat työllistymisessä. Tutkimuksista tiedetään, että työnhaussa jo ulkomaalainen nimi heikentää työnsaantimahdollisuuksia. Myös systeemissä olisi parantamisen varaa.

”Vastaanottojärjestelmän kankeus hidastaa maahanmuuttajien pääsyä työelämään. Helsingissä mittakaava on iso, ja kaupungin mahdollisuudet rajalliset. Sosiaaliturvan kehittämisessä päätökset on tehtävä valtion tasolla ja vetovastuu on valtiolla”, Vesikansa kritisoi.

Onnistumisen paikkojakin on.

”Palveluihin on pystytty rakentamaan erilaisuutta tukevaa osaamista. Asukkaiden osallisuutta ja monimuotoisuutta on huomioitu. Ihmiset kokevat, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia. Meille ei ole syntynyt varjoyhteiskuntia”, Vesikansa sanoo.

Cantell nostaa esille mielenkiintoisen, maahanmuuttajien työllistymistä koskevan tutkimustuloksen.

”Nyt jo eläkkeelle siirtynyt Tuula Joronen tutki maahanmuuttajien yrittäjyyttä. Hänen havaintonsa oli, että 80 prosenttia maahanmuuttajataustaisista yrittäjistä toimi aivan samoilla aloilla kuin muut yrittäjät Suomessa, esimerkiksi tukkukaupan tai asiantuntijapalvelujen saralla.”

Tätä taustaa vasten voitaisiinkin uumoilla, että stereotypia maahanmuuttajan perustamasta pizzeriasta on syntynyt sen perusteella, että ravintolapalvelut näkyvät katukuvassa, asiantuntijapalvelut eivät.

Vesikansa viittaa Koneen Säätiön hankkeeseen, jossa kartoitettiin Meri-Rastilassa asuvien maahanmuuttajataustaisten lasten kielitaitoa.

”Hankkeen tuloksissa todettiin, että hehän osaavat jokainen todella monia kieliä.”

Hyödynnetäänkö tuota osaamista? Nähdäänkö kielitaitoiset asukkaat vain kielipuolina suomen suhteen, toimenpiteiden kohteina vai aktiivisina toimijoina?

Helsingissä tehdään jatkuvasti kotouttamistyötä yhteistyössä valtion kanssa. Työsarkaa riittää silti. Vesikansa tähdentää, että esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja muissa työyhteisöissä on vielä paljon tekemistä siinä, että maahanmuuttajat eivät tuntisi oloaan ulkopuolisiksi.

”Elämänpiirit eivät saisi eriytyä.”

Eriytymistä kuitenkin on, ja se koskee ilmiönä muitakin kuin maahanmuuttajayhteisöjä. Kaupungin eri alueiden välillä on suuriakin eroja esimerkiksi koulutustason ja varallisuuden näkökulmasta. Onko eriytymistendenssille onnistuttu tekemään jotakin?

Helsingin jyrkkä kaupunginosien eriytymiskehitys onnistuttu ehkäisemään

Suurpiirteisesti kuvattuna Helsingin itäisillä ja pohjoisilla alueilla asukkaat ovat keskimäärin pienituloisempia ja vähemmän koulutettuja kuin etelässä ja lännessä. Tämä näkyy esimerkiksi Kelan maksaman työttömyysturvan, eläke-etuuksien ja perustoimeentulotukien määrissä, kun tarkastellaan alueita postinumeroittain.

Vesikansan ja Cantellin mukaan Helsingissä on kuitenkin onnistuttu säilyttämään strategisella suunnittelulla tuetun asuntotuotannon ja kovan rahan asuntojen välinen tasapaino siten, että kansainvälisen katsannon kulmasta räikeitä eroja ei ole.

”Meillä ei ole syntynyt vuokra-asuntovaltaisia alueita, kuten Tukholmassa”, Cantell huomauttaa.

Hän käyttää yhtenä esimerkkinä Vuosaaren Aurinkolahtea. Alueen aiemmin kehnoa mainetta on onnistuttu kohentamaan panostamalla korkeatasoisiin omistusasuntoihin. Rakentaminen jatkuu edelleen.

Asumiskustannukset ovat Helsingissä muuta maata korkeammat

Asumisella on Helsingissä korkea hintalappu. Onko esimerkiksi varhaiskasvatuksen tai sote-alan pienipalkkaisella ammattilaisella varaa asua Helsingissä?

”Tässä suhteessa on selvästi epäonnistuttu”, Vesikansa sanoo.

Muuta maata korkeammat asumiskustannukset heijastuvat merkittävästi myös Kelan maksamiin asumistukiin. Kun koko maassa yleistä asumistukea maksettiin vuonna 2021 henkeä kohti noin 286 euroa, Helsingissä vastaava keskimääräinen summa asukasta kohti oli noin 532 euroa.

Helsingissä on suhteessa enemmän yksin asuvia kuin muissa Suomen kaupungeissa.

Perusturvan saajiin perehtynyt Kelan tutkija Tuija Korpela huomauttaakin, että yksinasuvilla on suhteessa suuret asumiskustannukset. Ilmiö on tunnistettavissa Kelan maksaman asumistuen määrässä.

”Meillä on kalliita asuinalueita, mutta myös asuinalueita, joilla on suomalaisen keskiarvon mukaisia asuntoja. Kohtuuhintaiset asuinalueet vain eivät välttämättä nauti hyvää maineprofiilia”, Cantell sanoo.

Suuret perheet erottuvat Kelan toimeentuloasiakkuuksissa

Korpela kertoo, että verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin pääkaupunkiseudun toimeentulotuen saajista suurempi osa on lapsiperheitä.

”Toimeentulotukea voi joutua hakemaan, vaikka olisi töitä”, Korpela huomauttaa.

Tämä koskee erityisesti yksinhuoltajia, joilla on monta lasta. Asumisen ja elämisen Helsingissä muuhun maahan nähden suuremmat kustannukset hyppäävät tässä yhteydessä jälleen esille.

”Toimeentulotuen piiristä pois pääsemisen saattaisi ratkaista vain hyväpalkkaisen työn löytäminen.”

Perustoimeentulotukea maksettiin koko maassa henkeä kohti vuonna 2021 keskimäärin noin 124 euroa. Vastaava summa on Helsingissä 188 euroa.

Suuret perheet ovat usein maahanmuuttajataustaisia, mikä näkyy toimeentulotukiasiakkuuksissa.

”Asia riippuu tietenkin myös siitä, mistä syystä Suomeen on muuttanut. Pakolaisilla tilanne on toinen kuin vaikkapa työn perässä maahan tulleella. Jos ei ole pystynyt käymään kouluja, toimeentulotuen piiristä on vaikeampi päästä pois.”

Huomionarvoista on, että maahanmuuttajien toimeentulotukiasiakkuudet eivät ole millään lailla hallitseva ilmiö.

”Toimeentulotuen saajista Helsingissä on 70–80 prosenttia Suomen kansalaisia. Tukea saavien Suomen kansalaisten joukossa esiin nousevat erityisesti yksin asuvat miehet”, Korpela huomauttaa.

Korpela kiinnittää huomiota myös siihen, että Helsingissä vanhuuseläkeikäisten perustoimeentulotuen saanti on Helsingissä muuta maata yleisempää.

”Heidän niukka toimeentulonsa näkyy myös leipäjonoissa”, Korpela arvioi.

Helsinki tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa

Työllisyyttä vaivaavat Helsingissä pitkälti samat pulmat kuin muualla.

”Osaamisen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ja joillakin aloilla, kuten opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa, on pulaa pätevistä työntekijöistä”, Cantell toteaa.

Helsingin työpaikkatarjonnassa oman erikoisuutensa muodostaa myös peliteollisuus, jossa on pulaa osaajista.

”Helsingissä tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa”, Vesikansa sanoo.

Helsingin työttömyysprosentti on suurin piirtein samoissa lukemissa kuin koko maassa keskimäärin. Esimerkiksi huhtikuussa 2022 Helsingissä työttömänä oli 9,8 prosenttia työvoimasta, koko maassa 9,1 prosenttia.

Muualla Suomessa maksettiin vuonna 2021 henkeä kohti hieman enemmän ansiosidonnaista työttömyysturvaa kuin Helsingissä: vuonna 2021 ansioturvan määrä oli koko maassa keskimäärin 706 euroa, Helsingissä noin 668 euroa. Perusturvaa Suomessa maksettiin vuonna 2021 puolestaan 613 euroa, Helsingissä selvästi enemmän eli noin 739 euroa henkeä kohti.

Työllisyystilanne koheni viime vuoden aikana, mutta ihan vielä ei Helsingissä olla pandemiaa edeltävällä tasolla. Huhtikuun lopussa 2022 Helsingissä oli yli 34 000 työtöntä työnhakijaa, mikä on yli 16 000 henkilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Työpaikkojen määrät kasvavat Helsingissä eniten informaation ja viestinnän toimialalla sekä sosiaali- ja terveysaloilla.

Yksi tilastoissa selkeästi erottuva muutos on nuorisotyöttömyyden viime vuoden aikana tapahtunut roima väheneminen. Alle 29-vuotiaiden työttömien määrä on laskenut huhtikuun 2021 ja huhtikuun 2022 välisenä aikana yli 40 prosentilla. Timo Cantell, mistä tämä saattaisi johtua?

”Erityisesti ravintola- ja kulttuurisektori on pandemian aikana kärsinyt. Niillä on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti mitattuna eniten työpaikkoja, ja paljon töitä myös nuorille. Nyt, kun pandemiakuopasta on selvitty, näiden alojen työt löytävät taas tekijänsä.”

Vesikansa uskoo, että työllistymistoimien siirtäminen valtiolta kunnille on myös hyvä, päällekkäisyyksiä karsiva toimi.

”Työllistymisen kuntakokeilu sai Helsingissä lupaavat tulokset. Ennen kaikkea sillä voidaan vaikuttaa maahanmuuttajien, nuorten ja pitkäaikaistyöttömien asemaan.”

Lue myös sarjassa aiemmin ilmestyneet jutut:

Näin Suomessa käytetään sosiaaliturvaa, osa 1: Nuorekas teknologiakeskus Oulu on yllättävän sairastava suurkaupunki

Näin Suomessa käytetään sosiaaliturvaa, osa 2 Salo: Nokian runtelema kaupunki on kymmenessä vuodessa noussut kuopastaan

Näin Suomessa käytetään sosiaaliturvaa, osa 3: Espoossa väestö on nuorta ja tervettä, mutta hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti

Näin Suomessa käytetään sosiaaliturvaa, osa 4: Nälkämaa vaurastuu – Kainuun positiivinen rakennemurros heijastuu Kelan tukien käyttöön

Näin Suomessa käytetään sosiaaliturvaa osa 5: Suhdannevaihtelu heiluttaa herkästi Tampereen seutua – nyt se elää voimakasta nousukautta

Näin Suomessa käytetään sosiaaliturvaa osa 6: Mistä väkeä elinvoimaiselle Vaasan seudulle?

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje