Siirry sisältöön
Puheenvuorot
|
30.9.2021

Hyvinvointivaltion kauneus on katsojan tilastoissa

Hyvinvointivaltioiden vertailussa on kiinnitetty paljon enemmän huomiota tuloeroihin kuin varallisuuden jakautumiseen. Eri tilastot näyttävät järjestelmät eri valossa: vaikkapa Ruotsi on omistuksien jakautumisen suhteen hyvinkin suurten erojen maa.

Sosiaalivakuutuksen Sosiaaliturvan kauneuskilpailu on ollut valaiseva ja informatiivinen juttusarja, jossa on monipuolisesti käyty läpi eräiden maiden sosiaaliturvan vahvuuksia ja heikkouksia.

Kauneuskisoihin viittaava otsikko on leikkimielinen. Mutta ei niin paljon leikkiä, etteikö siinä olisi toinen puoli tottakin. Kansainvälisten aineistojen pohjalta päädytään enemmän tai vähemmän väistämättä vertailuihin.

Vertailujen tuloksia voidaan käyttää osoittamaan oman maan etevämmyyttä muihin verrattuna tai naming and shaming -periaatteen hengessä apuna, kun vaaditaan parannuksia oman maan järjestelmiin. Sosiaalipolitiikan vertailuissa ruotsalainen ajattelu on lähtenyt ensimmäisestä, suomalainen enemmänkin jälkimmäisestä. Onhan Suomi useimmiten jäänyt skandinaavinaapureiden varjoon.

Onko hyvinvointivaltion kauneuden mitta etäisyys Tukholmasta?

Ruotsin erikoisasemaa korosti jo amerikkalainen journalisti Marquis Childs vuonna 1936 julkaistussa kirjassaan Sweden: The Middle Way. Kirjassaan Childs kuvaa Ruotsin sosialidemokratiaa keskitienä amerikkalaisen kapitalisimin ja neuvostokommunismin välillä. Monille hyvinvointivaltion tutkijoille kirja toimi innoittajana etsiytyä tutkimaan tätä sadunhohtoista ihmemaata.

Toisen maailmansodan jälkeen Ruotsin maine johtavana hyvinvointivaltiona vahvistui. Vähitellen myös naapurimaat pääsivät osingoille. Puhuttiin skandinaavisesta hyvinvointimallista, joka sittemmin laajeni pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsitteeksi. Suomikin pääsi mukaan klubiin.

1980-luvulla tulonjaollinen eriarvoisuus olikin Pohjoismaissa selvästi vähäisempää kuin muissa maissa. Luxembourg Income Studyssa (LIS) tuloeroja mittaava gini-indeksi oli 1980-luvun lopulla Pohjoismaissa selvästi pienempi kuin muissa LIS-aineiston maissa. Ruotsi ei tosin ollut enää kärkipaikalla. Pohjoismaissa ginikerroin olikin pienin Suomessa (0.21) ja suurin Tanskassa (0.26). Ruotsi ja Norja sijoittuivat näiden Pohjolan ääripäiden väliin.

Tanskalaisen Gösta-Esping Andersenin vuonna 1990 julkaistu Three Worlds of Welfare Capitalism lienee luetuin hyvinvointivaltioluokittelu. Kirjaan on myöhemmässä tutkimuksessa viitattu peräti 41 000 kertaa, ja Google löytää sen nimellä neljä miljoonaa osumaa. Kriittiset kommentaattorit totesivat Andersenin teoksesta vähän happamasti, että pohjoismaisessa tutkimuksessa hyvinvointivaltion hyvyyden mittarina käytetään kunkin maan etäisyyttä Tukholmasta.

Noista ajoista tuloerot ovat Pohjoismaissa kasvaneet, ja pohjoismainen ryhmä on jossain määrin menettänyt erityisasemaansa. Erot muihin ovat kaventuneet, mutta edelleenkin tuloerot ovat Pohjoismaissa useimpiin muihin maihin verrattuna pienehköt.

Pohjoismaat ovat suurten omaisuuserojen maita

Tulot ovat tärkeä hyvinvoinnin mittari. Onpa joku sanonut, että tuloerot ovat kaikkien muiden eriarvoisuuksien juurisyy. Useimmat kansainväliset eriarvoisuutta luotaavat tutkimukset käsittelevätkin pääsääntöisesti tulonjakoa.

Sen sijaan kansainvälisissä kauneusvertailussa on kiinnitetty selvästi vähemmän huomiota varallisuuteen ja sen jakaantumiseen. Näin on siitä huolimatta, että varallisuus on tulojen ohella tärkein materiaalisen hyvinvoinnin indikaattori. Eräs selitys vähälle huomiolle on se, että varallisuutta ei ole tilastoitu samalla tarkkuudella kuin tuloja. Tilastoja ei ole ollut. Vasta viime vuosina varallisuudestakin on ollut saatavilla vertailutietoja.

Varallisuusvertailut murtavat aiempia käsityksiä Pohjoismaista materiaalisen hyvinvoinnin tasa-arvomaina. World Population Review 2021 antaa Pohjoismaista varsin erilaisen kuvan kuin tuloerovertailut. Pohjoismaissa omaisuuden jakautumisen ginikerroin on peräti .79, kun tulojen ginikerroin on .27.

Erot omistamisessa ovat pohjoisessa Euroopassa selvästi suuremmat kuin Keski-Euroopassa (gini = .73), Etelä-Euroopassa (.69) tai entisissä sosialistimaissa (.67). Pohjoismaissa suurimmat varallisuuserot ovat Ruotsissa (gini = .87) ja pienimmät Suomessa (.74). Itse asiassa Ruotsi on siis omistuksien jakautumisen suhteen hyvinkin suurten erojen maa.

Vanhan sanonnan mukaan kauneus on katsojan silmässä. Tämä pitää paikkansa myös sosiaaliturvan kauneuskilpailuissa. Kuten edellä on käynyt ilmi, kauneus liittyy myös siihen, mitä tilastoa katsotaan. Eri tilastot tuottavat erilaisen kuvan hyvistä, pahoista ja rumista hyvinvointivaltioista.

Olli Kangas

Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelman ohjelmajohtaja sekä työelämäprofessori Turun yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje
Estä evästeet