Sosiaaliturvan uudistamista vetävä Pasi Moisio on yksi suomalaisen sosiaaliturvan merkittävistä taustavaikuttajista. Hän on ollut viime vuosina mukana kaikkien suurimpien sosiaaliturvan kehityshankkeiden valmistelussa.
Poliittisin termein voisi sanoa, että Moisio ei silti ole kuluttanut kasvojaan. Hän on kasvanut turvallisesti korkoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjelmajohtajana ja tutkimusprofessorina.
Moision näkemystä kaivataan nyt, kun hyvinvointivaltio kipuilee ulos vanhoista raameistaan.
Mikä sosiaaliturvassa on vikana?
Moisio näkee tulevan roolinsa komitean keskustelun kokoajana ja tutkitun taustatiedon tuojana tulevalle parlamentaariselle uudistusryhmälle, jonka kokoonpano on vielä auki.
”Puolueet ovat yhteistyön rakentamisessa avainasemassa. Uskon, että pystymme luomaan yhteistyölle mahdollisimman hyvät puitteet”, Moisio arvioi.
”Tärkeintä on, että keskustelu pureutuu siihen, mikä nykyisessä sosiaaliturvassa on vikana. Sen pohdinta vaatii aikaa ja on myös jäänyt tähän asti tekemättä.”
Tuloerot nähtiin Suomessa ongelmana vasta 2010-luvulla
Moisio arvioi, että noin vuonna 2006 alkoi kansainvälisesti näkyä muutoksia suhtautumisessa tuloeroihin. Kansainväliset talouden yhteistyöjärjestöt OECD ja IMF alkoivat tuolloin huolestua kasvavasta eriarvoisuudesta. Liian suuret tuloerot olivat järjestöjen mielestä uhka talouskasvulle ja vakaudelle.
Vuonna 2008 käynnistynyt talouden taantuma vauhditti eriarvoisuuskehitystä ja siihen liittyvää keskustelua.
”Suomessa oli ajateltu, että tuloerot eivät ole ongelma, jos pienituloisten ostovoima kaikesta huolimatta kasvaa.”
”Suomessa oli siihen asti ajateltu, että tuloerot eivät ole ongelma, jos pienituloisten ostovoima kaikesta huolimatta kasvaa. Tämä ajattelu muuttui kuitenkin radikaalisti”, Moisio toteaa.
Eriarvioisuuden kasvu alkoi 2010-luvun puolivälissä heijastua myös politiikkaan.
”Keskiluokka koki asemansa uhatuksi, tulevaisuus alkoi näyttää synkältä ja perinteinen poliittinen kenttä murtui. Talouden ja pääomamarkkinoiden globalisaatio alkoi tuottaa maailmanlaajuisesti lisää miljardöörejä, kansallisvaltioiden merkitys väheni ja populismi nousi”, Moisio kertaa.
EU heräsi vaatimaan eurooppalaisille perusoikeuksia. Luotiin EU:n sosiaalinen pilari, jonka tarkoituksena oli taata EU-kansalaisille taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet.
Tästä tilanteesta alkaa Moision vetämän työryhmän urakka.
Sosiaaliturvan uudistamiseen tarvitaan konkretiaa
Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke Toimi loi Moision mukaan hyvän pohjan tulevalle kehitystyölle. Vuoden 2019 alussa päättynyt Toimi-hanke onnistui määrittelemään sosiaaliturvan arvolähtökohdat.
”Komitea voi nyt päättää, ovatko Toimi-hankkeen määrittelemät arvot hyvät vai pitääkö niitä muuttaa. Toimi-hankkeesta opittiin, että parlamentaarisen komitean pitää pystyä tekemään arvovalintoja. Niistä pitää kuitenkin päästä eteenpäin konkretiaan”, Moisio pohtii.
Moisio uskoo, että sosiaaliturvan arvovalintoihin voidaan tehdä nyt isojakin muutoksia.
Arvovalinnat tarkoittavat Moision mukaan sitä, millä ehdoilla sosiaaliturvaa saadaan ja rahoitetaan. Hän arvioi, että nyt voidaan tehdä isojakin muutoksia näihin valintoihin. Moisio on jo varautunut yllätyksiin.
Sosiaaliturvaa käsittelevä keskustelu monipuolistui Moision mukaan jo perustulokokeilun ansiosta. Hän oli mukana perustulokokeilun ohjausryhmässä.
Silti ei päästä mihinkään siitä, että komitean pitää ratkaista arvovalinnat. Onko sosiaaliturva tulevaisuudessa syyperusteinen vai universaali, vastikkeellinen vai vastikkeeton, yksilökeskeinen vai perhekohtainen ‒ tai jotain näiden väliltä?
Hankkeeseen pitää sitoutua yli vaalikausien
Moision komitean työn pohjana on asettamiskirje, jossa on määritelty tavoitteeksi nykyistä selkeämpi ja toimivampi sosiaaliturva. Hän arvioi, että sosiaaliturvan uudistamissuunnitelman laatiminen on 2‒3 vuoden hanke.
Moisio pitää välttämättömänä, että työryhmä sitoutuu viemään uudistustyötä yli vaalikausien.
”Työ tulee olemaan monimutkaista, sillä maailma on yhä monimutkaisempi.”
”Tulen työskentelemään sen puolesta, että saamme rakennettua hyvän alustan keskustelulle. Työ tulee olemaan monimutkaista, sillä maailma on yhä monimutkaisempi”, Moisio toteaa.
Hän viittaa tällä esimerkiksi siihen, miten työn murros, digitaalisuuden mahdollisuudet, maailmalaajuiset markkinat ja ilmastonmuutos vaikuttavat toimeentuloon, työsuhteisiin ja yrittäjyyteen.
Moisio odottaa keskustelusta tutkimusvetoista ja laadukasta.
”Poliitikot tekevät tutkijalle aina kaikkein kiperimmät kysymykset”, toteaa lainvalmistelun veteraani.
Pasi Moisio
- Tutkimusprofessori ja Oikeudenmukainen yhteiskunta ja eriarvoisuus
-tutkimusohjelman johtaja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). - Tutkimusryhmän johtaja Eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimus Invest -lippulaivassa, Kansalaisuuden kuilut ja kuplat Bibu -hankkeessa sekä Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana Tita -hankkeessa.
- Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön päällikkönä THL:ssä 2010‒
- Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (Sata-komitea) sihteerinä 2008‒
- Erikoistutkijana ja tutkijana THL:ssä, Stakesissa, European University Institutessa Firenzessä sekä Helsingin ja Turun yliopistoissa.
- Osallistunut sosiaaliturvan kehitystyöhön ja lainvalmisteluun muun muassa perustulokokeilussa, toimeentulotuen Kela-siirron valmistelussa, asumistuen yksinkertaistamisessa sekä perustuen riittävyyden arvioinnissa.
Sosiaaliturvan asiantuntijat kaipaavat konkretiaa
Kysyimme aiempiin sosiaaliturvan kehityshankkeisiin osallistuneilta asiantuntijoilta, miten he evästäisivät Moision vetämää komiteaa. Näkemyksensä kertoivat perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushankkeesta vastannut projektipäällikkö Liisa Heinämäki, eriarvoisuutta käsitellyttä valtioneuvoston työryhmää vetänyt ja Toimi-hankkeen selvityshenkilönä sosiaaliturvan uudistamisen vaihtoehtoja kartoittanut Juho Saari sekä Suomen Akatemian rahoittamaan Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushankkeeseen osallistunut Johannes Anttila.
Liisa Heinämäki, Alavuden kaupunginjohtaja, Toimi-hankkeen projektipäällikkö vuosina 2017‒2019
Mitkä asiat työryhmän olisi tärkeintä ratkaista ensin?
Toimi-hankkeessa linjattiin yhteistä ymmärrystä. Se on hyvä alku uuden työryhmän työlle. Työryhmän olisi hyvä määritellä, kuinka laajaa uudistusta ollaan tekemässä ja ollaanko valmiita tarkastelemaan esimerkiksi asumisen tukemista kokonaisuutena tai jatkuvan osaamisen kehittämistä osana sosiaaliturvan uudistusta.
Miten koit uudistamis- ja kehitystyön, jossa olit itse osallisena? Minkälainen vaikutus työllä on nähdäksesi ollut sosiaaliturvan kehittämiseen?
Olen ilolla seurannut, miten parlamentaarisen ja yli toimialojen ulottuvan valmistelutyön tuotokset ovat siirtyneet hallitusohjelmaan ja edelleen komitean toimeksiantoon. Se antaa uskoa siihen, että pystymme suuriin yhteiskunnallisiin uudistuksiin.
Uskon, että riittävän laaja yhteisymmärrys peruskysymyksistä auttaa kokonaisuuden hahmottamista. Siihen päästään uudistavalla otteella, dialogilla ja perinteisten rajojen kyseenalaistamisella. Toimi-hankkeessa kiteytimme, visualisoimme ja pyrimme tuomaan uutta näkökulmaa monin keinoin. Se avasi asiaa.
Mitä aiemmista uudistamishankkeista voi ottaa opiksi?
Alussa on päästävä irti yksityiskohdista, koska niihin kokonaisuus uppoaa. Toimi-hanke määritteli muuttuvan yhteiskunnan tarpeita ilmiölähtöisesti ja tulevaisuuden kautta.
Keskustelimme kokonaisuudesta ja sen muutostarpeista, ennen kuin avasimme yksittäisten etuuksien tai muiden toimintojen muutoksia. Näin pystyimme tarkastelemaan yksittäistä asiaa kokonaisuuden kehyksessä.
Tärkeintä oli tunnistaa, että etenemme vaiheittain. Päätimme, mitä halutaan, mikä on taloudellisesti ja oikeudellisesti mahdollista ja miten siihen päästään. Näin pystyttiin fokusoimaan työ ja keskustelu eri vaiheissa oikein.
Konkreettinen oppi hankkeesta oli se, että mahdollista kokonaismallia tai -rakennetta suunniteltaessa kannattaa pitää laskentatyö koko ajan rinnalla. Kustannusten ja esimerkiksi etuuksien tasot, volyymit ja merkitys kokonaisuudessa vaihtelevat. Eri muuttujien ristikkäisten vaikutusten määrää ei pysty ihmisaivoilla hallitsemaan. Jatkuva laskentamalli rinnalla varmistaa sen, että tiedetään mistä puhutaan.
Juho Saari, Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, eriarvoisuutta käsitelleen työryhmän puheenjohtaja vuosina 2017‒2018
Mitkä asiat työryhmän olisi tärkeintä ratkaista ensin?
Ensin tulisi ratkaista toimeentulotuen, sosiaalihuoltolain mukaisen sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan tulevaisuus yhtenä kokonaisuutena. Olisi tarpeen päättää, minkälaiselle ja kuinka sitovalle palvelupolulle sosiaalityöntekijät ohjaavat toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaat.
Toisena täytyisi ratkaista perusturvapalkin rakenne ja perusturvan määräytyminen perustuslain, oikeusturvan ja Euroopan unionin sosiaaliturvan koordinointiasetuksen sekä Oikeus asua ja oleskella -direktiivin näkökulmista.
Kolmantena kysymyksenä pitäisi päättää asumistuen määräytymisperuste ja -alue. Kuntaperusteisuus ei välttämättä ole asumistuen määräytymiseen paras tapa.
Miten koit uudistamis- ja kehitystyön, jossa olit itse osallisena? Minkälainen vaikutus työllä on nähdäksesi ollut sosiaaliturvan kehittämiseen?
Uudistaminen ja kehittäminen ovat pitkäjänteistä toimintaa, joka tuottaa malleja ja suunnitelmia. Sen tavoitteena pitää olla toimivan paketin luominen sitä hetkeä varten, kun asiasta päättävät poliitikot ovat valmiina tekemään päätöksiä. Työryhmät kartoittavat mahdollisuuksia ja oppivat työn kuluessa. Poliitikot sitten päättävät harkintansa mukaan.
Mitä aiemmista uudistamishankkeista voi ottaa opiksi?
Tärkeintä on, että komiteassa edustettuna olevat puolueet ja järjestöt sitoutuvat toimimaan komitean kautta. Esimerkiksi takuueläkkeestä päätettiin kesällä 2008 ohi Sata-komitean, joka oli sosiaaliturvaa tuolloin uudistanut laajapohjainen komitea. Tämä asia sekä Kela-maksun poistamisesta päättäminen joulukuussa 2008 komitean ohi tyhjensivät Sata-komitean agendan.
Tulevan komitean on myös löydettävä yhteisymmärrys siitä, mistä se linjaa ja mistä se ei pääse yhteisymmärrykseen. Asiat pitää esitellä eri osapuolia tyydyttävinä paketteina, ja niiden pitää olla kooltaan kohtuullisia ja ratkaistavissa.
Johannes Anttila, konsultti ajatushautomo Demos Helsingin Demokratia ja kyvykkyydet -tiimissä
Mitkä asiat työryhmän olisi tärkeintä ratkaista ensin?
Ensimmäiseksi on syytä nostaa ihminen keskiöön ja ihmiskäsitykset tapetille. Ennen kuin mietitään, mitä sosiaaliturvan uudistuksessa pitäisi lähteä ratkomaan, pitää ottaa askel taaksepäin. Jos mennään suoraan teknisiin asioihin ja puhutaan pelkästä järjestelmästä, solmuun mennään aika nopeasti.
Meillä on nyt käsissä todella tärkeä tehtävä. Saamme kuvitella, miltä näyttää maailman ensimmäisen fossiilivapaan hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalipolitiikka. Ihan ensimmäisenä se vaatii suunnanmuutosta järjestelmäkeskeisyydestä ihmislähtöisyyteen.
Työn murros muuttaa toimeentulon lähteitä, ilmastokriisi myllertää ympärillä ja monella on nyt kokemus siitä, että tulevaisuus ei tuo parempaa tullessaan. Kasvanut kritiikki tätä aikaa vastaan osoittaa myös sen, että paine muuttaa järjestelmää on suuri ja järjestelmä koetaan epäoikeudenmukaiseksi.
Miten koit uudistamis- ja kehitystyön, jossa olit itse osallisena? Minkälainen vaikutus työllä on nähdäksesi ollut sosiaaliturvan kehittämiseen?
Työ, jota esimerkiksi Toimi-hankkeessa on tehty erilaisten periaatteiden, mallien ja vastikkeellisuuden ja vastikkeettomuuden osalta, on hyvä pitää mielessä jatkuvasti myös nyt, kun uudistusta oikeasti lähdetään viemään eteenpäin.
Keskustelua ei voida käydä vain komitean puitteissa. Uudistuksesta ja sen pohjana toimivista periaatteista pitää käydä laaja-alaista poliittista keskustelua.
Erilaiset sosiaaliturvamallit sisältävät erilaisia käsityksiä ihmisistä. On poliitikkojen vastuulla pitää esillä tätä keskustelua arvoista ja ihmiskäsityksistä ja mahdollistaa myös kansalaisten jatkuva osallistuminen uudistuksen periaatteellisiin kysymyksiin.
Mitä aiemmista uudistamishankkeista voi ottaa opiksi?
Sipilän hallituksen perustulokokeilu oli hyvä alku, mutta se jätti myös paljon avoimia kysymyksiä. Alustavien tulosten mukaan sanktioiden poistaminen ei vähentänyt työllisyyttä, mutta samaan aikaan koettu hyvinvointi kasvoi. Tämä osoittaa, että meillä on sosiaaliturvaan ja sen vastikkeellisiin elementteihin liittyen erilaisia käsityksiä, joita olisi hyvä tutkia uusien kokeilujen kautta.
Yksi tärkeistä termeistä on universalismi. Se tarkoittaa niitä yhteiskunnan tarjoamia etuuksia, resursseja ja palveluja, joihin meillä jokaisella suomalaisella pitää olla oikeus. Nyt on tärkeää painottaa sitä, että sosiaaliturvassa on kyse myös laajemmin palveluista. Tulevaisuuden perusturvaan voisi ideatasolla sisältyä mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen sekä esimerkiksi perustulo.
Jaahttps://sosiaalivakuutus.fi/pasi-moisio-odottaa-sosiaaliturvan-uudistamisessa-yllatyksia/#box-story-0