Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Ikääntymisen kustannukset haastavat hoiva­järjestelmän

Suurten ikäluokkien ikääntyessä on herännyt huoli eläkejärjestelmän kestävyydestä. Suurempaa huolta pitäisi kuitenkin kantaa hoivajärjestelmän kantavuudesta.
Teksti Laura KosonenKuvat JOKA / Museovirasto
Ikäihmisten toimintakyky pystytään nykyään kartoittamaan hyvinkin tarkkaan. Kurikkalaislapset leikkivät Ala-Jyrässä sotakesänä 1942.
Ikäihmisten toimintakyky pystytään nykyään kartoittamaan hyvinkin tarkkaan. Kurikkalaislapset leikkivät Ala-Jyrässä sotakesänä 1942.

Neurologi Juhani Juntunen, 74, on tyytyväinen elämäänsä. Hän jäi viisi vuotta sitten eläkkeelle työeläkevakuutusyhtiö Eteran ylilääkärin toimesta. Nyt päiviin mahtuu sopivassa suhteessa lepoa, laiskottelua, golfia, aikaa lastenlasten kanssa – sekä työntekoa.

”Teen edelleen asiantuntijalausuntoja aivovammapotilaista. Pidän työtä haastavana ja mielenkiintoisena ja olen iloinen, että osaamiselleni on vielä käyttöä”, Juntunen sanoo.

Juntunen on tulevaisuuden vireän eläkeläisen malliesimerkki. Hän työskentelee vielä eläkkeelle jäätyään ja pitää yllä toimintakykyään.

Juntusen mielestä lainsäädännöstä pitäisi purkaa yläikärajat eläkkeelle siirtymiseen. Ikä on todellakin vain numeroita, ja olennaista on ihmisen toimintakyky.

”Aivot vain paranevat vanhetessaan.”

”Nykyisin toimintakykyä pystytään kartoittamaan paljon paremmin kuin ennen. Sitä paitsi aivot vain paranevat vanhetessaan. Kognitiivinen kapasiteetti kasvaa, kun elämänkokemusten jättämät muistijäljet luovat yhä tiheämpää verkostoa”, Juntunen huomauttaa.

Omaa toimintakykyään Juntunen pitää yllä terveellisillä elintavoilla ja haastavilla työtehtävillä. Hän on kuntoutunut hyvin muutaman vuoden takaisesta ohitusleikkauksesta eikä tunne itseään vielä vanhaksi.

Eläkejärjestelmä kestää, hoivajärjestelmä ei

Ikänsä puolesta Juhani Juntunen on muutaman vuoden vanhempi kuin sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Hän ja suuret ikäluokat elävät nyt kolmanneksi iäksi kutsuttua elämänvaihetta, joka sijoittuu keski-iän ja varsinaisen vanhuuden väliin.

Suurilla ikäluokilla tätä aikaa leimaa aktiivisuus. Eläkkeellä ollessaan he harrastavat, matkustavat, hoitavat lapsenlapsiaan ja osallistuvat yhteiskunnan toimintaan monin tavoin. He ovat terveempiä ja vauraampia kuin edeltävät sukupolvet.

Neljäs ikä on elämänkaaren loppupää, jossa avun ja hoivan tarve kasvavat.

Kymmenen vuoden sisällä suuret ikäluokat siirtyvät seuraavaan elämänvaiheeseen. Neljäs ikä on elämänkaaren loppupää, jossa avun ja hoivan tarve kasvavat.

”Mitä hyvinvointiin tulee, palvelujärjestelmän merkitys neljännessä iässä kasvaa ja eläkejärjestelmän merkitys pienenee. Julkisen talouden kannalta eläkejärjestelmä on kestävällä pohjalla, mutta palvelujärjestelmämme ei”, tiivistää johtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta.

Eläkkeensaajien määrä kasvaa voimakkaasti 2030-luvulle saakka.

Suomi ikääntyy lähivuosikymmeninä kiivasta tahtia. Eläkkeensaajien määrä kasvaa voimakkaasti 2030-luvulle saakka. Työeläkejärjestelmää on uudistettu 1990-luvulta lähtien.

Mikko Kauton mukaan maksussa olevista ja tulevista eläkekuluista selvitään.

”Nykyiset työiässä olevat ikäluokat maksavat työeläkemaksuja huomattavasti aiempia sukupolvia enemmän. Jos työllisyysaste ja talouskehitys pysyvät kohtuullisina, lisärasitetta ei ole enää luvassa”, Kautto lupaa.

”Työeläkejärjestelmään on kerätty varoja, jotta ikärakenteen vinoumasta selvitään. Meillä, toisin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, asiaan on varauduttu myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta”, hän jatkaa.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakon­saari vahvistaa, että ikääntymisen kysymykset puhuttavat kaikissa EU-maissa. Koko Eurooppa vanhenee vauh­dilla.

”Eri maissa tehdään erilaisia ratkaisuja. Kaikissa maissa oleellisin kysymys kuitenkin on hoitavien käsien riittävyys”, Jaakonsaari kiteyttää.

”Suurten ikäluokkien pitäisi muuttaa ajatteluaan niin, että on ok satsata omaan terveyteen, toimintakykyyn ja hoivaan.”

Toiseksi tärkeäksi asiaksi hän nostaa palvelujen ostamisen. Niiden avulla pysytään terveempinä ja pidempään hyvässä kunnossa.

”Suurten ikäluokkien pitäisi muuttaa ajatteluaan niin, että on ok satsata omaan terveyteen, toimintakykyyn ja hoivaan”, hän rohkaisee.

Maksaako kultapossukerholainen?

Suuret ikäluokat ovat Suomessa eräänlainen kultapossusukupolvi. He ovat eläneet rauhan ja talouskasvun aikakaudella. Heillä on riittänyt töitä, ja heidän elämänsä aikana on suomalaiseen yhteiskuntaan rakennettu työeläke- ja sosiaaliturvajärjestelmät.

Nyt suurilla ikäluokilla on terveyttä ja toimintakykyä sekä historiallisen suuret eläkkeet. Suhteellinen köyhyys on tässä ikäryhmässä vähäistä. Vaurautensa puolesta he ovat yhteiskunnan kärkeä.

Kymmenen vuoden kuluttua yhä useampi heistä tarvitsee tuettuja asumispalveluita tai kotiinsa apua ja hoivaa. Suuri kysymys on, missä määrin se kustannetaan yhteiskunnan varoin.

”Jos he, joilla on varaa, suostuisivat kustantamaan osan palveluistaan itse, julkisen rahan paine helpottaisi.”

”Tämän keskustelun avaaminen on vaikeaa. Jos he, joilla on varaa, suostuisivat kustantamaan osan palveluistaan itse, julkisen rahan paine helpottaisi”, toteaa johtava taloustutkija Signe Jauhiainen Kelasta.

Järkevillä ratkaisuilla voitaisiin hänen mukaansa päästä kaikki voittaa -tilanteeseen, jossa taattaisiin kaikille riittävän hyvät palvelut. Se olisi parempi vaihtoehto kuin jatkuvat säästöt ja palvelujen leikkaukset.

”Tällä menolla emme hoivataakasta selviä.”

”Ihan matemaattisestikin laskien jotakin täytyy tehdä. Tällä menolla emme hoivataakasta selviä”, Jauhiainen sanoo.

Ikääntymisen kustannukset ja hoivan hinta ovat merkittävässä roolissa kestävyysvajekeskustelussa. Valtiovarainministeriön arvion mukaan valtiontalouden kestävyysvaje on 8 mrd. euroa. Sote-uudistuksen tavoitteena on saada aikaan säästöt, jotka kuittaavat kakusta noin kolmanneksen.

”Tavoite on äärimmäisen kova, mutta uskon kyllä tuottavuuskehitykseen sote-sektorilla. Tällä hetkellä palvelujen tuottavuudessa on isoja alueellisia eroja”, Jauhiainen linjaa.

Kotihoito kehittyy nopeasti

Näitä eroja pyritään kuromaan umpeen esimerkiksi hallituksen I&O-kärkihankkeessa, jossa kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa. Maakunnissa toteutettavilla kokeiluhankkeilla etsitään parhaita toimintatapoja ja yhdenmukaistetaan kirjavia käytäntöjä. Tulevaisuudessa vanhukset hoidetaan kotona entistä pidempään.

”Palvelujen saatavuuden, palvelutarpeen arvioinnin sekä kotihoidon toimintatapojen kehittäminen ovat ydinasioita”, kertoo tutkimuspäällikkö Sari Kehusmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL).

”Nyt perustetaan esimerkiksi neuvontapalveluja, joista saa yhdeltä luukulta tietoa kaikkien eri toimijoiden, myös kolmannen sektorin, järjestämistä palveluista. Tällaista keskitettyä toimintaa tarvitaan”, Kehusmaa sanoo.

Moni hyötyisi keskitetystä neuvonnasta jo ennen kuin varsinaiselle kotihoidolle on tarvetta. Järjestöillä on paljon toimintakykyä ylläpitävää toimintaa. Kuntien järjestämä kotihoito tai laitoshoito koskee vain pientä osaa ikääntyneistä. Kotihoidon kehittäminen on kuitenkin avainasemassa, kun hoivattavia on tulevaisuudessa rutkasti lisää.

”Nykyisellä palvelurakenteella siitä ei selvitä, mutta kotihoito kehittyy hyvin nopeasti”, Kehusmaa sanoo.

Tulevaisuudessa automaatti ehkä jakaa lääkkeet ja etäkontaktilla varmistetaan, että vanhus on ottanut ne.

Jatkossa kotihoidon palveluita on oltava saatavilla ympäri vuorokauden. Moniammatilliset tiimit yleistyvät, ja kuntoutus siirtyy yhä useammin koteihin. Jos lääkärin konsultaatio saadaan järjestettyä etäyhteydellä tai muuten ikäihmisen olohuoneeseen, raskaat ja kalliit päivystyskäynnit vähenevät. Tulevaisuudessa automaatti ehkä jakaa lääkkeet ja etäkontaktilla varmistetaan, että vanhus on ottanut ne.

Yksi keino asiakkaiden lääkehoidon helpottamiseen on lääkkeiden annosjakelupalvelu. Alalla on Suomessa neljä toimijaa, joista PharmaServicen Anja-palvelu on vanhin. Se on toiminut 15 vuotta. Anja on apteekkien tarjoama koneellinen annosjakelupalvelu, jossa apteekki toimittaa säännöllisesti käytettävät tabletit ja kapselit kahdeksi viikoksi kerrallaan pakattuina kerta-annospusseihin.

Lääkkeiden koneellinen annosjakelu säästää kotisairaanhoidon aikaa hoitotyöhön.

”Palvelu säästää kotihoidon tai kotisairaanhoidon hoitajilta aikaa muuhun hoitotyöhön. Alalla olisi kasvunvaraa huomattavasti nykyistä enemmän. Maakuntien välillä on suuria eroja annosjakelun hyödyntämisessä”, sanoo PharmaServicen toimitusjohtaja Jarkko Kiuru.

Suuret kaupungit näyttävät suuntaa

Nykyisin kotihoidon käytännöt ja kriteerit ovat kirjavia. Sote-uudistuksen myötä ne yhtenäistyvät, mutta se ei tarkoita, että asiat tehtäisiin kaikissa maakunnissa samalla tavalla.

”Maakunnat lähtevät uudistukseen eri pisteistä. Palveluntarjoajien määrä ja rakenne voivat vaihdella paljonkin”, Sari Kehusmaa huomauttaa.

Hänen mukaansa isot kunnat ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat kehitystyössä avainasemassa.

”Helsingissä kotihoidon asiakkaiden määrä on noussut hurjaa tahtia. Se, millaisiin ratkaisuihin pääkaupunkiseudulla päädytään, vaikuttaa palvelujärjestelmään koko maassa”, Kehusmaa jatkaa.

Jo nyt koti voidaan esimerkiksi varustaa seurantalaitteilla ja ruumiintoimintoja tarkkailla etänä. Ala kasvaa ja kehittyy, mutta vielä on pitkä matka siihen, että kotitalousrobotti selviää kaikista kotiaskareista ja hoitotoimenpiteistä.

”Koti ei saa olla turvasäilö, joka varustetaan erilaisilla laitteilla.”

”Onneksi näin, sillä teknologia ei voi kokonaan korvata inhimillistä läsnäoloa. Koti ei saa olla turvasäilö, joka varustetaan erilaisilla laitteilla”, huokaa tutkija Lina Van Aerschot Tampereen yliopistosta.

Uusi teknologia tuo mukanaan paljon hyvää silloin, kun sen käyttö suunnitellaan yksilöllisesti vanhan ihmisen tarpeet huomioiden. Parhaimmillaan se voi vapauttaa esimerkiksi kotihoidon työntekijälle resursseja istahtaa vanhuksen viereen ja kysyä kuulumisia, Van Aerschot kuvailee.

Yrittäjä ja taiteilija Aira Samulin, 90, on vankka kotona asumisen kannattaja. Hänen kotiinsa on asennettu OMAseniori-turvapalvelu, jonka liiketunnistimien avulla omaiset voivat seurata Samulinin liikkeitä asunnossa. He saavat esimerkiksi tiedon, jos Samulinin päivärytmi poikkeaa normaalista. Liiketunnistimia on kodin joka huoneessa. Lisäksi sänkysensori valvoo Samulinin unta.

”Oma vanhuus kannattaa ottaa valtaan silloin, kun vielä kykenee päättämään omista asioistaan. Teknologiaa ei kannata pelätä.”

”Tapaan työssäni paljon ikäihmisiä, ja lähes poikkeuksetta he haluavat asua kotona. Teknologia mahdollistaa tulevaisuudessa vaikka mitä. Sanonkin aina, että oma vanhuus kannattaa ottaa valtaan silloin, kun vielä kykenee päättämään omista asioistaan. Teknologiaa ei kannata pelätä”, Samulin rohkaisee.

Suomessa on hoivakulttuuri

Tutkija Lina Van Aerschot arvioi, että koti- ja laitoshoidon välistä puuttuu palvelumuotoja, joista monet hyötyisivät. Hänen mukaansa yksi ratkaisu ovat erilaiset yhteisöllisen asumisen muodot.

THL:n Sari Kehusmaa kertoo, että myös ammatillinen perhehoito yleistyy. Joissakin maakunnissa on kokeiltu hyvällä menestyksellä myös lyhyt­aikaista perhehoitoa, jossa työntekijä tulee sijaistamaan omaishoitajaa ikäihmisen omaan kotiin.

Omaishoidosta oli vuonna 2015 voimassa noin 44 000 sopimusta.

Virallisia omaishoitosopimuksia oli Suomessa vuonna 2015 noin 44 000. Selvitysten mukaan yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään.

”Suomessa elää vahvana läheisten hoivaamisen kulttuuri. Epävirallisen hoidon määrässä Suomi on tutkimuksissa Pohjoismaiden kärkeä”, Van Aerschot kertoo.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat he, joilla ei ole omaisia turvanaan. Van Aerschot selvitti väitöstutkimuksessaan, ovatko vanhukset tasa-arvoisessa asemassa hoivaa tarvitessaan.

”Kuten arvata saattaa, vastaus on, että eivät ole. Omaiset toimivat usein koordinaattoreina palveluiden saamiseksi”, hän jatkaa.

”Tarvitsemme keinoja näiden ihmisten löytämiseksi, jotka eivät pysty itse aktiivisesti hakemaan apua.”

”Olen vahvan julkisen sektorin kannattaja. Tarvitsemme keinoja näiden ihmisten löytämiseksi, jotka eivät pysty itse aktiivisesti hakemaan apua. Heidän tavoittamisensa on julkisen palvelun vastuulla”, Aerschot lisää.

Neljäs ikä voi olla musta aukko

Vanhempi tutkija Marja Saarenheimo Vanhustyön keskusliitosta korostaa yksilöllisen kotihoidon ja tuen merkitystä. Perinteiseen ikäihmisten ryhmätoimintaan osallistuvat jo muutenkin aktiiviset vanhukset. Vanhustyötä tekevillä järjestöillä on lupaavia kokemuksia etsivästä vanhustyöstä, jossa pyritään kotihoidon, terveyskeskusten ja seurakuntien yhteistyönä löytämään palvelujen katveeseen jäävät ihmiset.

”Hyvään vanhuuteen kuuluu säällinen toimeentulo, riittävä terveydenhuolto ja hoiva.”

”Hyvään vanhuuteen kuuluu säällinen toimeentulo, riittävä terveydenhuolto ja hoiva. Näiden perusasioiden ohella on hyvin yksilöllistä, mitä eri ihmiset kaipaavat”, Saarenheimo sanoo.

”Räätälöidyt palvelut eivät useinkaan tule kalliimmiksi, vaan päinvastoin. Käytännössä järjestöjen ja kunnan yhteistyö on usein osoittautunut hyvin kankeaksi. Siihen täytyy kuitenkin jatkossa ehdottomasti panostaa”, Saarenheimo jatkaa.

Hän huomauttaa, että neljännestä iästä on olemassa vain vähän kokemuksellista tutkimustietoa. Ikäihmisiä tutkitaan lähinnä lääketieteen ja palvelujärjestelmän näkökulmista.

”Neljäs ikä on vähän kuin musta aukko. Siitä ei oikeastaan tiedetä sisältä käsin juuri mitään. Suuret ikäluokat ovat tähän mennessä eläneet hyvin erilaisen elämän kuin omat vanhempansa. Heidän tarpeensa myös hoiva­iässä ovat varmasti erilaiset kuin tähän mennessä vanhuusikään ehtineiden”, Saarenheimo sanoo.

Käsityksemme vanhenemisesta on hyvin stereotyyppinen.

Hänen mielestään käsityksemme vanhenemisesta on hyvin stereotyyppinen. Mediassa ikääntyneet esiintyvät joko järeää hoivaa tarvitsevina avuttomina potilaina tai supermummoina ja -vaareina, joihin ikä ei vaikuta lainkaan.

”Aika vähän puhutaan ikääntymisen positiivisista vaikutuksista, esimerkiksi siitä, että iän myötä tunteiden säätelyn kyky yleensä paranee. Iäkäs ihminen ei hätkähdä vähästä”, hän kuvailee.

”Ikääntyvillä eläkeläisillä olisi yhteiskunnalle paljon nykyistä enemmän annettavana.”

Ikääntyvät aivot kannattaisi ottaa nykyistä enemmän hyötykäyttöön, kannustaa myös neurologi Juhani Juntunen.

”Ikääntyvillä eläkeläisillä olisi yhteiskunnalle paljon nykyistä enemmän annettavana”, Juntunen sanoo.