Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Hoivan ja tasa-arvon vaikea yhtälö

Yksi tulevaisuuden isoista tasa-arvokysymyksistä on omaishoitajan asema, kun yhä useampi meistä elää yli 90-vuotiaaksi.
Teksti Johanna HytönenKuvat JOKA/Museovirasto

Jenni Arteli on 26-vuotias espoolainen äiti, joka on työkseen myös lapsensa omaishoitaja. Hänen kahdesta lapsestaan nuorempi tarvitsee tukea ympäri vuorokauden, sillä hän on sokea ja hänellä on kehitys- ja liikuntavamma sekä kaikkiaan 25 diagnoosia tai perussairautta, kuten astma, epilepsia ja vaikea alttius hypoglykemiaan.

”Jos en hoitaisi lapsiani kotona, kuopuksellani ei olisi mitään mahdollisuutta sellaiseen turvaan kuin hänellä on nyt. Kukaan ei hoida lastani niin kuin minä, sillä tunnen hänet niin hyvin ja pystyn pienistä merkeistä tulkitsemaan hänen tarpeensa”, Arteli kertoo.

”Minulla ei toistaiseksi ole mitään mahdollisuutta kouluttautua tai mennä töihin.”

Paitsi omaishoitaja ja äiti, Arteli on myös yksinhuoltaja, jolle omaishoitajuus on lapsen edun nimissä ainoa vaihtoehto.

”Minulla ei toistaiseksi ole mitään mahdollisuutta kouluttautua tai mennä töihin”, Arteli kertoo.

Arteli saa korotettua omaishoidon tukea 774,93 euroa kuukaudessa, ja siitä maksetaan työeläkemaksua 5,7 %. Omaishoidon minimituki on 384,67 euroa kuukaudessa.

Olisiko Artelin tilanne toisenlainen, jos useampi omaishoitaja tai lastaan kotihoidon tuella hoitava olisi mies? Toteutuuko sukupuolten tasa-arvo kotona tehdyssä työssä ylipäätään, kun yli 93 % kotihoidon tukea saavista ja 70 % omaishoitajista on naisia?

Rakenteellista epätasa-arvoa

Omaishoidon tuki on yksi perheille myönnettävistä tulonsiirroista. Omaishoidon järjestämisestä vastaa kunta. Kelan maksamia ja myöntämiä lapsiperheiden etuuksia ovat kotihoidon tuki, lapsilisä sekä vanhempainpäiväraha.

Koti- ja omaishoidon tuen pitkäaikaisin taloudellinen seuraus verrattuna palkkatyöhön on eläkekarttuman pieneneminen. Kotihoidon tuen aikainen eläkkeen karttumisen peruste Suomessa on reilut 700 euroa kuukaudessa. Siitä kertyy eläkettä 1,5 % vuodessa.

Eläkelainsäädäntö on sukupuolineutraalia, mutta eläkkeiden tasoon vaikuttavat työuran pituus, työansiot ja eläkkeiden karttumisprosentit.

Naisten työeläke jää keskimäärin 66 %:iin miesten eläkkeestä.

”Vanhemmat ovat periaatteessa tasavertaisessa asemassa perhettä koskevissa valinnoissa, kuten kotihoidon tuen hyödyntämisessä. Käytännössä naiset käyttävät edelleen valtaosan perhevapaista, mikä vaikuttaa naisten työuriin, palkkoihin ja lopulta myös eläkkeisiin”, toteaa tutkimustiimin päällikkö Karoliina Koskenvuo Kelasta.

Naisten työeläke jääkin keskimäärin 66 %:iin miesten eläkkeestä. Kotona tehty hoivatyö on eläke-erojen merkittävimpiä syitä.

V_SV0116_Kotihoidontuki-2_790x460

”Vanhempainpäiväraha ja kotihoidon tuki vaikuttavat rakenteellisesti naisten tasa-arvoon niin kotona kuin työelämässä. Nainen voi tulla riippuvaiseksi puolisonsa tuloista, jää helposti jälkeen urakehityksessä ja saa sitten eläkkeelle jäätyään satoja euroja pienempää työeläkettä”, toteaa Helsingin sosiaali- ja terveysasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty.

Rädyn mukaan vanhempainpäivärahakausi on Suomessa niin lyhyt, että se ohjaa käyttämään kotihoidon tukea lapsen hoidossa. Helsingissä lapset tulevat kunnalliseen päivähoitoon keskimäärin lähes 3-vuotiaina.

”Kun vanhemmat tekevät järjestelyjä lapsen hoitamiseksi kotona, niitä ei kovin nopeasti muuteta. Samalla perinteinen perhemalli periytyy usein myös seuraavalle sukupolvelle”, Räty kuvailee.

Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen vaikuttaisi työmarkkinoihin

Laura Räty kaipaisi Suomeen 6+6+6-mallia, joka on saanut innoituksensa Islannista. Islannin mallissa kummallekin vanhemmalle on kiintiöity 3 kuukauden vanhempainvapaa. Lisäksi on 3 kuukauden jakso, jonka voi käyttää jompikumpi vanhemmista. Rädyn ehdottamassa mallissa ajanjaksojen pituus olisi kaksinkertainen.

Myös Ruotsissa on kiintiöity 3 kuukauden jakso, jota ei voi siirtää toiselle vanhemmalle. Vapaasti käytettävää vanhempainvapaata Ruotsissa on 13 kuukautta, ja siitä 3 kuukautta maksetaan tasaetuutena. Muutoin vanhempainpäiväraha on ansiosidonnainen.

”Jos haluttaisiin parantaa naisten asemaa ja ohjata miehiä hoitamaan lapsia kotona, siihen olisi kyllä mahdollisuuksia”, lisää Karoliina Koskenvuo Kelasta.

”Jos haluttaisiin parantaa naisten asemaa ja ohjata miehiä hoitamaan lapsia kotona, siihen olisi kyllä mahdollisuuksia.”

Yhtenä ratkaisuna voisi olla ansiosidonnaisen vanhempainrahakauden pidentäminen tai korvamerkittyjen vapaiden lisääminen isille. Kotihoidon tuen aikaisen eläkkeen karttumisperusteen korottaminen tasaisi osaltaan sukupuolten välisiä eläke-eroja.

Ruotsissa eläkettä kertyy 48 kuukauden ajalta lapsen syntymän jälkeen ja karttumisen peruste on vähintään 75 % maan keskipalkasta. Norjassa alle 6-vuotiaan lapsen hoidon aikainen eläkkeen karttumisen peruste vastaa noin 4 000 euron kuukausipalkkaa. Suomessa vastaava summa on reilut 700 euroa.

Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen naisten ja miesten kesken parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Nainen voisi pitää ammattitaitoaan yllä myös lasten ollessa pieniä. Työnantajatkaan eivät välttämättä rekrytointitilanteessa ajattelisi, että äiti tai nuori nainen jää helpommin hoitamaan lapsia kotiin.

Eläkeuudistus ei  poista yksin
asuvien naisten köyhyysriskiä

Vuonna 2017 voimaan tulevassa eläkeuudistuksessa olisi jo voitu puuttua kotona tehdystä työstä johtuvaan epätasa-arvoiseen eläkekarttumaan. Näin ei kuitenkaan ole tehty.

Sen sijaan eläkejärjestelmästä on poistettu niin sanottu superkarttuma. Se on monelle naiselle heikennys aiempaan verrattuna. Superkarttuma on ollut arvokas mahdollisuus kotona vietettyjen vuosien korvaamiseen ja eläkekarttuman parantamiseen uran loppuvaiheessa.

Suomessa ja Ruotsissa yksin asuvien ikääntyneitten naiseläkeläisten köyhyysriski on huomattava.

Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas kertoo, että EU-tasolla puhutaankin pohjoismaisesta eläkeläisköyhyydestä. EU-tilastojen mukaan köyhiksi määritellään kaikki ne henkilöt, joiden kotitalouden tulot jäävät kulutusyksikköluvulla painotettuna alle 60 %:iin väestön keskitulosta. Tuota mittaria käytetään, kun arvioidaan eläketurvan riittävyyttä eri maissa. Suomessa ja Ruotsissa yksin asuvien ikääntyneitten naiseläkeläisten köyhyysriski on kyseisellä mittarilla arvioituna huomattava.

”Suomi ja muut Pohjoismaat pärjäävät paremmin, jos mitataan materiaalista puutetta ja koettuja toimeentulovaikeuksia”, Kangas lisää.

Suomalaisten miesten ja naisten kotitalouksien keskinäinen ero eläkevertailussa ei ole kovin suuri, jos otetaan huomioon vain parisuhteessa elävät. Sen sijaan yksinasuvien yli 75-vuotiaiden naisten köyhyysriski on nelinkertainen ja yksinasuvien miesten riski on kolminkertainen parisuhteessa oleviin verrattuna. Parisuhde on siis hyvä suoja köyhyyttä vastaan. Suomen työeläkejärjestelmää Eläketurvakeskuksen pyynnöstä kartoittanut ekonomisti Nicholas Barr suosittelikin jo muutama vuosi sitten, että yksin asuville maksettaisiin korkeampaa takuueläkettä kuin parisuhteessa oleville.

Yksilöllinen työuraeläke voisi torjua naisten eläkeläisköyhyyttä.

Eläkeuudistukseen sisältyy myös uusi työuraeläke, jota on mahdollista hakea jo 63-vuotiaana, jos työuraa on takana vähintään 38 vuotta ja työ on ollut raskasta ja työkyky on heikentynyt. Työuraan ei kuitenkaan lasketa lainkaan lasten hoitamista kotona kotihoidon tuella, ja tämä asettaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan. Valtaosa kotihoidon tukea käyttävistä kun on naisia.

Omaishoidon tuki 
vaihtelee kunnissa

Kotona tehtävän työn tukemiseen, palkkaukseen ja eläketurvaan olisi kiinnitettävä huomiota nopeasti, sillä väestön ikääntyminen lisää omaishoitajien tarvetta. THL:n tutkimuksen mukaan vajaa kolmannes suomalaisista hoitaa omaistaan joko omaishoidon tuella tai ilman sitä.
Omaishoito on mielletty pitkälti naisten työksi. Tällä hetkellä tukea saavista hoitajista 70 % on naisia.  Vanhenevat suuret ikäluokat ovat elämänsä aikana muuttaneet yhteiskuntaa monella tavoin. Nyt heidän toivotaan murtavan ikääntyessään myös omaishoidon rajoja.
Omaishoidon tarve kasvaa vauhdilla, sillä yli 90-vuotiaiden miesten määrän ennustetaan kuusinkertaistuvan ja naisten määrän nelinkertaistuvan 2040-luvun alkuun mennessä.

”Muun muassa dementiasairaudet yleistyvät, kun elämme yhä vanhemmiksi. Omaishoidon rakenteelliset ongelmat olisi syytä ratkaista mahdollisimman pian”, muistuttaa Kelan tutkija Sari Kehusmaa.

Omaa lastaan hoitavista työikäisistä omaishoitajista on naisia yli 90 %.

Omaa lastaan hoitavista työikäisistä omaishoitajista on naisia yli 90 %. Heistä osa voi jäädä kokonaan vaille eläkekarttumaa.
Hallitusohjelman mukaan omaishoitajien asemaa aiotaan parantaa lähinnä tuottamalla omaishoitajille suunnattuja sekä omaishoitoa tukevia palveluja.

”Ongelmana on, että kunnat voivat panostaa omaishoitoon mielensä mukaan. Toiset kunnat kehittävät omaishoitoa paljonkin, mutta toiset eivät ole lähteneet panostamaan omaishoitoon. Lisäksi omaishoitoa tehdään paljon myös tukien ulkopuolella, jolloin se on usein naisten tehtävänä. Olisiko omaishoitajien asema tasa-arvoisempi, jos omaishoidon tuki olisi Kela-etuus?” Kehusmaa kysyy.

Omaishoitaja katoaa viidakkoon

Espoolainen Jenni Arteli on nyt hakemassa omaishoidon tukea myös vanhemmalle lapselleen. Tämän käsi halvaantui synnytyksessä, ja hänellä on myös muita vammoja ja perussairauksia.

”Hakuprosessi on vaativa, sillä yhtenäisiä kriteerejä tukien myöntämiselle ei kunnissa ole”, Arteli kuvailee.

”Teen omaishoitajan työni ohella myös vapaaehtoistyötä järjestöissä muun muassa vammaisyhdistyksen puheenjohtajana. Joskus vertaisten neuvominen on vaikeaa, kun omaishoidon tuen myöntämisperusteet vaihtelevat kunnasta toiseen”, hän jatkaa.

Arteli kuvailee omaishoidon tukea melkoiseksi viidakoksi. Tuki muodostuu hoitopalkkiosta, hoidettavan tarvitsemista palveluista sekä omaishoitajan tukemisesta.

”Tuen määrään vaikuttavat kaikki muut tuet. Minusta olisi tärkeää, että perheen tilanne katsottaisiin kokonaisuutena ja arvioitaisiin, mikä on tuen oikea taso ja merkitys koko perheelle”, Arteli toivoo.

”Mitä positiivisemmin itse ajattelee ja suhtautuu asioihin, sitä vaikeampaa on saada tukea, kun ei vaikuta olevan tuen tarpeessa.”

Osa tuesta voidaan antaa palveluna, mutta sekään ei ole yksinkertaista. Palvelusetelin saaminen ei välttämättä takaa, että palveluntarjoaja löytyisi. Esimerkiksi omaishoitajan vapaapäiviä ei pystytä järjestämään, jos korvaavaa hoitoa ei ole.

”Hakeminen on lisäksi kovin raskasta, sillä tuen tarpeen joutuu itse perustelemaan. Mitä positiivisemmin itse ajattelee ja suhtautuu asioihin, sitä vaikeampaa on saada tukea, kun ei vaikuta olevan tuen tarpeessa. Minusta se on väärin”, Arteli hymähtää.

Yksilöllinen verotus on yhä tasa-arvon edellytys

Johtava tutkija Anita Haataja Kelasta on selvittänyt, miten verotus on pitkällä aikavälillä kohdellut eri sukupuolia. Verotuksella on tasattu perhekustannuksia ja pyritty ohjailemaan naisten työssäkäyntiä. Puolisoiden yhteisverotus tuki kotiäitimallia, kun taas erillisverotus vuonna 1976 käynnisti naisten ja miesten yhtäläisen verokohtelun. Sittemmin perinteistä työnjakoa on vahvistanut kotihoidon tuki.

Perhepoliittiset reformit 1990-luvun lamavuosina vaikuttivat kahtaalle. Ensiksikin lapsiperheiden verotuet karsittiin, mutta lapsilisiä korotettiin. Muutos viimeisteli yksilöllisen verotuksen, koska vähennyksistä hyötyi suurituloisempi puoliso. Toiseksi ansiosidonnaisia etuuksia leikattiin, mutta työssäkäynnistä riippumattomia hoivaetuuksia, kuten kotihoidon tukea ja minimivanhempainpäivärahaa, korotettiin.

”On mahdollista, että tämä vähensi äitien kiinnostusta ansiotulojen hankkimiseen ennen lapsen syntymää tai lasten syntymien välillä. Mutta eipä silloin ollut töitäkään tarjolla”, Haataja päättelee.

Saman vuosikymmenen lopulla otettiin käyttöön ansiotulovähennys. Tulonsiirtoja alettiin verottaa ankarammin kuin ansiotuloja.

”Tällä pyrittiin tekemään pienipalkkaisen työn vastaanottaminen kannattavaksi”, Haataja kuvailee.

Kotihoidon tuki on vaihtoehto työssäkäynnille, joten ankara verokohtelu tuntuu johdonmukaiselta. Sen sijaan äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen verokohteluun perustelu ontuu, koska päivärahat on yksiselitteisesti tarkoitettu vastasyntyneen kotihoitoon.
Kotihoidon tuki vahvistaa perinteistä työnjakoa ja lisää puolisoiden välisiä tuloeroja. Vielä 2000-luvulla on ajoittain väläytelty siirtymistä takaisin puolisoiden yhteisverotukseen. Se suosii pariskuntia, joiden tuloerot ovat suuria.

Haataja näkee yhteisverotuksen haitallisena tasa-arvon ja äitien työssäkäynnin kannalta. Sen sijaan perhekustannusten tasaus suorina tulonsiirtoina ja vanhempainvapaiden kehittäminen voivat edistää sukupuolten tasa-arvoa.

Naiset selviävät paremmin rakennemuutoksista

Sari Kehusmaa on tutkinut omaishoidon lisäksi myös naisten asemaa rakennemuutoksessa. Hänen näkemyksensä perustuvat muun muassa Kelan ja Turun yliopiston yhteiseen tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään Salon talousalueen toipumista Nokian irtisanomisten aiheuttamasta kriisistä.

Tutkimuksen mukaan naiset näyttävät suhtautuvan uuteen tilanteeseen miehiä joustavammin ja tarttuvat hanakammin uusiin mahdollisuuksiin. Kehusmaa arvelee, että erityisesti naisille yksi mahdollisuus voi olla tuettu hoivatyö.

Hoivatyön ja ansiotyön nykyistä parempi yhdistäminen voisi parantaa naisten asemaa rakennemuutoksissa.

”Se voisi mahdollistaa työelämässä pysymisen esimerkiksi osapäivätyössä”, hän toteaa.

Nainen näyttää tutkimuksen mukaan olevan miestä tyytyväisempi vallitsevaan tilanteeseen, saa hän uutta työtä tai ei.

”Kaikkein tyytyväisimpiä elämäänsä olivat työssä käyvät naiset. Miehillä työttömyys heikentää tyytyväisyyttä elämään erittäin paljon. Naiset sen sijaan selviävät työttömyydestä paljon pienemmällä muutoksella. Voi olla, että naisten hoivavastuut lieventävät työttömyyden kielteisiä vaikutuksia”, Kehusmaa muistuttaa.