Pätkätyö, osa-aikatyö ja korkealle jämähtänyt työttömyys. Työelämä on muuttunut niin paljon, että sosiaaliturva pitäisi uudistaa perinpohjaisesti.
Tästä – ja oikeastaan vain tästä – kokoomuksen Elina Lepomäki ja vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen ovat yhtä mieltä. Kumpikin tarjoaa sosiaaliturvan uudistamisen lääkkeeksi perustuloa, muodossa tai toisessa.
Perustulokokeilusta on odotettavissa laihoja tuloksia
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää luotsaava Aino-Kaisa Pekonen kannattaa vahvaa julkista sektoria.
”Sopuisa yhteiskunta syntyy siitä, että tuloerot eivät ole valtavia”, hän kertoo periaatteistaan.
Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtajana työskennellyt Elina Lepomäki määrittelee itsensä klassiseksi liberaaliksi. Hän on valmis leikkaamaan tuista ja palveluista veronkorotusten välttämiseksi.
”Ajattelen, että markkinatalous on paras ratkaisu köyhyyden ja eriarvoisuuden ongelmiin”, Lepomäki sanoo.
”Markkinatalous on paras ratkaisu köyhyyden ja eriarvoisuuden ongelmiin.”
Molemmat ovat periaatteessa tyytyväisiä meneillään olevaan perustulokokeiluun mutta harmittelevat kokeilun reunaehtoja. Kokeilun tulokset jäävät parhaimmillaankin laihoiksi, koska mukana on vain pitkäaikaistyöttömiä eikä perustuloa veroteta.
Pekonen toivoo, että kokeilu laajennettaisiin muihinkin kuin työttömiin, jos perustuloa ei kokeilun jälkeen oteta käyttöön. Lepomäki taas pistäisi heti toimeksi.
”Kokeilun tuloksista riippumatta on selvää, että sosiaaliturvan malli pitää uudistaa. Sen ehtisi tehdä vielä tällä hallituskaudella”, Lepomäki kiirehtii.
Politiikkaan konkareiden kannustamana
Oli vuosi 1991, kun Lepomäki istui koululuokassa äskettäin yhdistyneen Saksan pääkaupungissa Bonnissa. Opettaja tuli ja kertoi, että Berliinistä tulee uusi pääkaupunki.
”Se oli meille bonnilaisille hirveä järkytys”, Lepomäki kuvailee.
Lepomäen isä, politiikan toimittaja Kari Valtonen työskenteli 1990-luvun alussa Suomen suurlähetystössä Bonnissa ja Berliinissä. Lepomäki pääsi seuraamaan Euroopan mullistuksia näköalapaikalta. Se herätti kiinnostuksen vaikuttamiseen.
”Suomen EU-kansanäänestyksen myötä näytti siltä, että pieni Suomi vihdoin liittyy sivistysmaiden joukkoon.”
”Suomen EU-kansanäänestyksen myötä näytti siltä, että pieni Suomi vihdoin liittyy sivistysmaiden joukkoon”, Lepomäki muistelee.
Lepomäki liittyi kokoomusteekkareihin aloitettuaan opiskelut. Kokoomuksen hän valitsi, koska puolue vaikutti ainoalta, joka edes puolitosissaan ajoi markkinataloutta.
Lepomäen ensimmäisenä opiskeluvuonna kansanedustaja Martti Tiuri haki itselleen eduskunta-avustajaksi tekniikkaa ymmärtävää opiskelijaa. Lepomäki sai paikan – mielestään siksi, että hakijoita oli niin vähän.
”Silloin ajattelin, että pyrin politiikkaan vasta kuusikymppisenä. Ajattelin, että ensin täytyy tehdä elämässä jotain, jotta tietää, mitä on ajamassa”, hän muistelee.
Nuori lähihoitaja oppi vaikuttamaan
Pekoselle politiikka näkyi lapsuudessa erityisesti vappuna. Se oli perheelle juhlapäivä. Kuorolaulua harrastava äiti kiersi esittämässä työväenlauluja.
Pekonen ei lapsena osallistunut poliittiseen toimintaan, vaikka vasemmistolaiset vanhemmat ehdottivat liittymistä pioneereihin.
”Arvostan, että me lapset saimme tehdä omat valintamme. Luulen, että vanhemmat ovat silti tyytyväisiä, että yksi meistä jatkoi liikkeessä”, Pekonen kertoo.
Kun Pekonen vuonna 1996 lähti opiskelemaan lähihoitajaksi, ammatinvalinta tuntui itsestään selvältä.
”Ajattelin, että musta tulee hoitaja, saan jonain päivänä lapsia, elän tavallista arkea ja käyn ehkä jumpassa”, hän kuvailee.
Toisin kävi. Pekoselle lankesi niin työpaikalla kuin äitiyslomalla äänitorven rooli. Hän oli naapurustossa se, joka soitti kaupungin virkamiehille ja ehdotti luistinradan jäädyttämistä.
”Jonain päivänä minusta tulee hoitaja, käyn ehkä jumpassa, elän tavallista elämää…”
Pekonen ymmärsi, että yhteisiin asioihin voi vaikuttaa, kun hänen työpaikallaan Riihimäen terveyskeskuksessa pyykkihuollon tarjouskilpailun voitti virolainen yritys. Elettiin 2000-luvun alkua. Pyykit viipyivät etelänaapurissa niin pitkään, ettei vanhuksille riittänyt puhtaita vaatteita. Pekonen soitti kipakan puhelun kuntayhtymään ja kysyi, mihin vanhukset pitäisi pukea omaisten tullessa vierailulle.
”Seuraavalla viikolla saimme uusia vaatteita. Myöhemmin tarjouskilpailun ehtoja muutettiin niin, ettei pyykkejä saanut enää kuljettaa Viroon”, Pekonen kertoo.
Muutaman vuoden päästä Pekosen isä kysyi tytärtään ehdolle kaupunginvaltuustoon. Pekonen valittiin ensi yrittämällä.
Perustulo vai perustili?
Vaikka Pekonen ja Lepomäki ovat samaa mieltä perustulon tarpeellisuudesta, heidän ajamansa toteutustavat ovat varsin erilaiset.
Vasemmistoliitto ajaa puhdasta perustulomallia, jossa jokainen 18 vuotta täyttänyt saisi kuukaudessa samansuuruisen perustulon. Verotus leikkaisi tukea automaattisesti tulojen kasvaessa.
Vasemmistoliiton pääargumentti perustulon puolesta on köyhyyden vähentäminen. Vasemmiston ehdottama perustulo, 750 euroa kuukaudessa, on selvästi suurempi kuin perustulokokeilussa sekä toisen perustulopuolueen, vihreiden, ehdotuksessa. Perustulon päälle voisi vasemmistoliiton ehdotuksessa saada esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysrahaa.
Aino-Kaisa Pekosta ihmetyttää pelko verojen noususta.
Perustuloa arvostellaan siitä, että se voisi kalleutensa vuoksi johtaa nykyistä korkeampaan verotukseen. Pekosta ihmetyttää pelko verojen noususta.
”Peruskoulu ja ilmainen kouluruokailu ovat nekin aikanaan maksaneet. Ennenkin on uskallettu uudistaa rohkeasti”, Pekonen muistuttaa.
Kokoomus ei puolueena kannata perustuloa, mutta Lepomäki rakensi Liberassa työskennellessään oman mallinsa, perustilin. Se antaisi ihmisten itsensä valita, milloin he nostavat tukia. Mallilla pidettäisiin veroaste paikallaan tai jopa alennettaisiin sitä.
Kela voisi hallinnoida perustiliä
Perustili-mallissa jokainen suomalainen saisi 18 vuotta täytettyään 20 000 euroa, josta voisi nostaa 600 euroa kuukaudessa. Tämä riittäisi Lepomäen mukaan esimerkiksi neljän vuoden täyspäiväiseen opiskeluun.
Perustili voisi mennä miinukselle kuinka paljon tahansa, eikä siitä rokotettaisi. Valtio lainaisi tarvittavan määrän, joka katettaisiin sosiaaliturvasta. Palkasta siirtyisi perustilille automaattisesti 10 %, minkä lisäksi tilille voisi tehdä ylimääräisiä talletuksia. Tuloja verotettaisiin vasta, kun ne nostetaan tililtä.
Perustilin hallinnointi sopisi Lepomäen mielestä luontevasti Kelalle. Perustilille voisi Lepomäen mielestä maksaa esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksun, jota voisi nostaa työttömäksi jäätyään. Työttömyyskorvauksen nostaminen omalta tililtä kannustaisi palaamaan töihin.
Perustilin mukana jokainen suomalainen saisi lisäksi y-tunnuksen, mikä madaltaisi yritystoiminnan aloittamisen kynnystä. Tilille siirrettyjä rahoja voisi myös sijoittaa siten, että verot maksettaisiin vasta, kun sijoitukset kotiutettaisiin.
Perustulolla pois toimeentulotuelta
Löytyy sittenkin vielä toinen asia, josta Lepomäki ja Pekonen ovat samaa mieltä. Heidän mielestään toimeentulotuella elää liian moni suomalainen. Tänä vuonna toimeentulotukea on maksettu kuukausittain keskimäärin 160 000 kotitaloudelle.
Toimeentulotuki on periaatteessa sitä sosiaaliturvaa, jota hyvinvointivaltion pitää Lepomäen mukaan tarjota. Tällä hetkellä toimeentulotuki tarjoaa Lepomäen mielestä kuitenkin ”täydellisen kannustinloukun”.
Toimeentulotuki tarjoaa Lepomäen mielestä ”täydellisen kannustinloukun”.
”Pitää saada aika kovaa palkkaa, että töihin kannattaa lähteä. Siinä ei ole järkeä. Jos on ollut pitkään poissa työelämästä, työkykykään ei välttämättä ole niin hyvä, että saisi suomalaisten keskipalkkaa”, hän sanoo.
Pekosen ja Lepomäen mukaan perustulon kaltainen perusturva auttaisi ponnistamaan pois toimeentulotuelta.
Lepomäen mielestä nykyistä paremman perusturvan lisäksi tarvittaisiin myös ”toimivat työmarkkinat”. Sillä hän tarkoittaa mahdollisuutta työskennellä työehtosopimusta pienemmällä palkalla tai muuten heikommin ehdoin.
Lepomäki tarjoaa työmarkkinalainsäädännön avaamista ensisijaiseksi lääkkeeksi myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen.
”Matalapalkkatyö on moninkertaisesti parempi vaihtoehto kuin joutilaisuus ja syrjäytyminen. Työssä ollessaan nuori saa arvokasta työkokemusta ja osaamista, joka on jopa relevantimpaa kuin koulun penkiltä saatu oppi. Kaikenlainen työ on hyväksi”, Lepomäki sanoo.
Lepomäen ehdotus saa Pekoselta täystyrmäyksen.
”Ammattiyhdistysaktiivina ja työväenpuolueen edustajana en tietenkään voi kannattaa työntekijöiden saavuttamien etujen romuttamista”, Pekonen sanoo.
Vähän vai paljon valinnanvapautta?
Sosiaaliturvan uudistamiseen vaikuttavat olennaisesti myös meneillään oleva maakuntauudistus ja siihen kuuluva sote-uudistus. Hallituksen esitys sote-uudistuksen valinnanvapauslaiksi tyrmättiin ennen eduskunnan kesälomaa perustuslakivaliokunnassa.
Sote-uudistuksen toimeenpano lykkääntyi vuodella.
Aino-Kaisa Pekosen mielestä valinnanvapaudesta pitäisi luopua kokonaan.
Pekosen mielestä valinnanvapaudesta pitäisi luopua kokonaan. Terveydenhuollon pitäisi tulevaisuudessakin perustua julkisen sektorin tuottamiin palveluihin. Yksityiset yritykset voisivat paikata silloin, kun julkinen terveydenhoito ei pysty tuottamaan palveluja.
”Heikoimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät pahimmassa tapauksessa sosiaalipalvelujen ulkopuolelle, jos palvelut pirstoutuvat”, hän perustelee.
Pekonen pitää sote- ja maakuntauudistusten niputtamista sikäli hyvänä, että erityisosaamista vaativia palveluja voidaan tarjota suurempina yksikköinä.
”Ilman verotusoikeutta maakunnat ovat kuitenkin liian riippuvaisia valtiolta tulevasta rahasta. Ne eivät pysty kehittämään palveluitaan”, hän muistuttaa.
Lepomäki taas menisi palvelujen järjestämisessä hallituksen esitystä vapaamman kilpailun suuntaan.
”Jokainen soten bulkkitoimenpide, kuten lonkkaleikkaus, pitäisi kilpailuttaa.”
Lepomäen mielestä jokainen niin sanottu bulkkitoimenpide, kuten vaikka lonkkaleikkaus, pitäisi voida kilpailuttaa erikseen. Jos asiakkaan pitää kilpailuttaa kaikki sote-palvelut vuodeksi eteenpäin, pienet yritykset eivät pärjää kilpailussa.
”Järkälettä vastaan pystyy kilpailemaan vain toinen järkäle, ja silloin valinnanvapaus ei ole aitoa”, Lepomäki sanoo.
Asiakkaalla pitäisi olla mahdollisuus lähteä palvelun perässä myös toiselle sote-alueelle.
”Vaikka rahoitus tulisi oman maakunnan kautta, ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus valita palvelut valtakunnallisesti. Silloin palveluntarjoajat myös joutuisivat kilpailemaan valtakunnallisesti”, hän perustelee.
Pekonen vetosi vielä heinäkuussa hallitukseen, jotta se palaisi edellisellä hallituskaudella sorvattuun parlamentaariseen sote-malliin.
”Nyt kolme puoluetta – tai käytännössä vain kaksi – tekee oman ideologiansa mukaista uudistusta. Jos haluttaisiin yhteistyötä, tätä tehtäisiin parlamentaarisesti. Silloin kaikki joutuisivat joustamaan”, hän kuvailee.
”Nyt kolme puoluetta – tai käytännössä vain kaksi – tekee oman ideologiansa mukaista uudistusta. Jos haluttaisiin yhteistyötä, tätä tehtäisiin parlamentaarisesti.”
Pekonen pitää uhkana, että seuraavakin valinnanvapauslain esitys karahtaa perustuslakivaliokuntaan. Tai että seuraava hallitus alkaa purkaa vaivalla sorvattua uudistusta.
”Parlamentaarinen työ ei ole helppoa ja se kestää, mutta parlamentaarisella toimintatavalla olisi edellytykset saada valtava uudistus eteenpäin”, hän toteaa.