Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Voiko sotu-uudistukseen vaikuttaa kansalais­aktivismilla?

Kansalaisvaikuttamisen toimintaympäristö on muuttunut niin meillä kuin kansainvälisesti. Pääseekö kansa osallistumaan sosiaaliturvan arvokeskusteluun ja saako se äänensä kuuluviin? Kestävätkö valtiot liitoksissaan, kun kansalaiset protestoivat?
Teksti Jussi Förbom Kuvat Maxim Usik
Kuulluksi tuleminen herättää luottamusta. Se taas vahvistaa sosiaalista pääomaa ja lisää taloudellista toimintaa hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi.
Kuulluksi tuleminen herättää luottamusta. Se taas vahvistaa sosiaalista pääomaa ja lisää taloudellista toimintaa hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi.

Vahvat voimat myllertävät uusiksi mielipideilmastoa, työelämää, valtioiden välisiä suhteita ja yhteiskuntaluokkia. Eriarvoisuuden kasvu ja pienipalkkaisten yhä pahenevat toimeentulo-ongelmat näkyvät Eurostatin tilastojen mukaan ympäri Euroopan.

Varallisuuserot olivat suuria jo 2000-luvun finanssikriisin aikaan Etelä-Euroopassa. Sama tilanne vallitsee nyt 2010-luvulla Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa.

Saksan matalapalkka-aloilla työskentelevät eivät välttämättä tule enää palkallaan toimeen.

Ranskassa julkinen sektori on velkaantunut ja alijäämäinen, eikä julkisen sektorin eläkkeiden ja muiden etuuksien taso ole noussut talouden kehityksen tahdissa.

Saksaan on syntynyt 2000-luvulla matalapalkka-aloja, joilla työskentelevien palkka ei enää riitä kattamaan elinkustannuksia. Britanniassa tuloerot ovat kasvaneet 2000-luvulla keskimääräistä eurooppalaistasoa nopeammin.

Ranskassa polttoaineveron korotus oli viimeinen pisara. Se laukaisi niin kutsuttujen keltaliivien protestin Ranskan lähiöissä ja syrjäseuduilla syksyllä 2018.

Kahtiajako yleistyy Euroopassa

Makrotasolla on kyse yhteiskuntien syvästä jakautumisesta. Se on esimerkiksi Britanniassa paljon vanhempaa perua kuin Brexitin synnyttämä raju erimielisyys.

Yhdysvalloissa kahtiajako pikemminkin mahdollisti presidentti Trumpin valtaannousun eikä syntynyt sen johdosta.

Nämä ilmiöt ovat kuitenkin tuoneet jakautuneisuuden esiin aivan uudella tavalla ja syventäneet sitä.

Tampereen yliopiston tutkijatohtori Veikko Eranti muistuttaa, että Britannian irtautuminen Euroopan unionista eli Brexit on leimallisesti yhteiskunnallisen eliitin projekti. Maassa on vuosien aikana tietoisesti rakennettu ja voimistettu epäluuloa EU:ta kohtaan etenkin maahanmuuttoteemojen avulla.

Brexit on leimallisesti yhteiskunnallisen eliitin projekti.

Brexitin ympärillä ei silti ole nähty kansanliikkeitä. Kyse on eliitin kampanjasta, joka sai yllättäen vahvistusta kansanäänestyksestä.

Nouseeko muutos kadulta?

Keltaliiveissä on Erantin mukaan sen sijaan kyse aidosta ruohonjuuritason liikkeestä. Eranti muistuttaa, että poliittinen kulttuuri ja kansalaisten suhtautuminen valtiokoneistoon on Ranskassa erilaista kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Ranskassa jokainen kansalainen on suoraan suhteessa valtioon.

”Ranskassa jokainen kansalainen on suoraan suhteessa valtioon. Päätöksiä on tehtävä kaikkien kansalaisten yhteisen edun ja tahdon kannalta. Tämä juontaa juurensa jo vallankumouksesta ja siitä, että koko maa on kansanliikkeen synnyttämä. Siksi myös muutosta haetaan siellä hanakammin suoraan kansalaisuutta käyttäen, kaduilla”, Eranti toteaa.

Monet ranskalaiset kokevat, että heitä ei ole kuultu. Tämä merkitsee heille huonoa johtamista, johon pitää saada muutos.

Suomessa haetaan vastakkainasettelun sijasta edelleen yhteisymmärrystä. Meillä kansalaisten suhde valtioon rakentuu järjestöjen ja byrokratian välityksellä.

Suomessa kansalaisten suhde valtioon rakentuu järjestöjen ja byrokratian välityksellä.

Monimutkaista ei ratkaista nopeasti

Monimutkaisiin ja toisiinsa vaikuttaviin ongelmiin ei kuitenkaan ole luvassa nopeita ratkaisuja. Kaduille lähteminen voi kuitenkin nostaa ongelmia pintaan ja tuottaa nopeitakin tuloksia. Ranskassa presidentti Macron perääntyi keltaliivien edessä ja lupasi perua eläkeläisten veronkorotukset ja nostaa minimipalkkaa.

Miten kansalaisliikehdintä voisi sitten esimerkiksi muuttaa perusturvaa? Niin sanotun kansan mielipiteen kuuleminen tai kuulematta jättäminen ei välttämättä horjuta suurten toimijoiden hallitseman päätöksentekokulttuurin perusteita.

Valtio-opin määräaikainen professori Hanna Wass Helsingin yliopistosta toteaa, että Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) saa äänensä kuuluviin, vaikka yksikään perusturvan varassa elävä ihminen ei saisi.

Tehokkain tapa vaikuttaa sosiaaliturvaan on olla jäsenenä sitä käsittelevässä poliittisessa työryhmässä.

Tehokkain tapa vaikuttaa esimerkiksi sosiaaliturvan uudistamiseen on siis olla jäsenenä sitä käsittelevässä poliittisessa työryhmässä. Kaikkien perheiden Suomi -hankkeen projektipäällikkö ja pitkän linjan kansalaisjärjestöaktiivi Anna Moring vahvistaa tämän. Täysin pessimistinen hän ei silti ole.

”Koska Suomi on pieni maa, voi huolellisella paneutumisella etenkin järjestökentässä päästä keskustelemaan asioiden todellisesta sisällöstä. Jos näkee vaivaa, yksikin ihminen voi päästä vaikuttamaan tai jopa tapaamaan oikeita ihmisiä päätöksenteon ytimessä. Mutta se vaatii perehtymistä ja ymmärrystä siitä, miten se tehdään”, Moring lisää.

Vaikuttamiseen on useita eri reittejä. On sattumanvaraista, mikä missäkin tilanteessa toimii.

A-studion haastattelemat kätilöt onnistuivat haastamaan kilpailukykysopimusta valmistelleen pääministerin syksyllä 2015 ja estämään sunnuntailisiensä leikkaamisen.

Useimmiten tarvitaan kuitenkin pidempiaikaista liikehdintää tai sitkeää vaikuttamistyötä. Sellainen oli Moringin mukaan vähällä johtaa jo edellisellä hallituskaudella translain uudistamiseen, kunnes kristillisdemokraatit torjuivat muutoksen.

Entä yhteiskuntarauha?

Kansalaisliikehdinnän yhteiskunnallinen toimintaympäristö on muuttunut nopeasti. Wass huomauttaa, että Ranskan keltaliivien joukoissa on ihmisiä monista eri lähtökohdista ja monenlaisin intressein. Heille voi olla vaikea löytää yhteistä nimittäjää.

Ranskan keltaliivien joukoissa on ihmisiä monista eri lähtökohdista ja monenlaisin intressein.

”Moniarvoinen protestointi on helppo leimata masinoinniksi, johon tavalliset kansalaiset on saatu mukaan vain levittämällä poliittista hälyä. Joukkoistuminen voidaan sivuuttaa manipulointina, joka ei edusta vaan uhkaa ihmisten vapaata mielipiteenmuodostusta”, hän kuvailee.

Vielä pahempaa on, jos mielipiteen ilmaisu ja protestointi määritellään yhteiskuntarauhaa uhkaaviksi tekijöiksi.

”Silloin poliitikkojen tai viranomaisten reaktio voi olla se, että ihmisten vapaata kokoontumista ja mielipiteen ilmaisua on rajoitettava demokratian suojelemiseksi. Tämä nakertaisi jo demokratian peruspilareita”, Wass varoittaa.

Toki ihmisiä on somen ja verkon aikakaudella myös helppo mobilisoida tietoisilla harhautuksilla ja väärällä tiedolla. Silloin ihmisten voi olla vaikea tietää, minkä asian puolesta he esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuvat.

Monimutkaiset ja vaikeasti hahmotettavat asiat voidaan muita helpommin kaapata omiin tarkotuksiin.

”Pienten yhteisten nimittäjien massaliikehdintä on myös helppo kaapata omiin tarkoituksiin. Voi alkaa syöttää väitteitä, jotka eivät edusta laajan joukon mielipiteitä”, Wass sanoo.

Erityisen hankalaa tämä on kysymyksissä, jotka ovat monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia ja koskettavat vähävaraisia ihmisiä.

Voiko sotu-uudistus olla ruutitynnyri?

Eranti korostaa myös verkon ja somen merkitystä. Ne mahdollistavat nopean reagoinnin ja voivat nostattaa joukkoilmiön hyvin monenlaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä, myös Suomessa.

Suomalainen poliittinen kulttuuri on hänen mielestään muuttunut nopealiikkeisemmäksi, vaikka sillä on hyvin vakaat ja yhteisymmärrystä hakevat juuret.

On siis mahdollista, että sosiaaliturvaan tai sote-palveluihin liittyvän, riittävän skandaalimaisen tapauksen uutisointi, siihen tarttuva hyvin verkostoitunut ja tehokas ryhmä ja erilaiset viestintäalustat riittäisivät siihen, että jopa konsensusyhteiskunta syttyisi. Syntyisi todellinen protestiliike.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa – tuttavallisemmin sotu-uudistuksessa – on kyse merkittävistä arvovalinnoista. Ketkä näistä arvovalinnoista pääsevät keskustelemaan, ja millaisia foorumeja debatille on olemassa?

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa on kyse merkittävistä arvovalinnoista.

Sosiaalialan järjestöt muistuttavat, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen mittakaavaongelmista on otettava oppia ja edettävä palanen kerrallaan.

”Yhteiset visiot ja tavoitteet olisi parasta luoda laajapohjaisessa parlamentaarisessa työryhmässä. Toivomme, että työhön otetaan myös aidosti mukaan kansalaisjärjestöjen edustajat tuomaan esiin jäsenistön eli tavallisten ihmisten näkemyksiä. Niistä on ylipäätään kerättävä tietoa mahdollisimman laajasti”, sanoo SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntija Anna Järvinen.

Luottamus vilkastuttaa taloutta

Myös dosentti, yhteiskuntatieteiden tohtori Jorma Niemelä korostaa, että järjestöillä on hyvä mahdollisuus rakentaa terveellä tavalla osallistavaa sosiaaliturvaa. Paljon saadaan aikaan, kun otetaan huomioon nekin, jotka jäävät yhteiskunnassa katveeseen.

Järjestöillä on hyvä mahdollisuus rakentaa terveellä tavalla osallistavaa sosiaaliturvaa.

”Suomessa tulisi uudella tavalla nostaa kansalaisyhteiskuntaan nojaavan yhteisö- ja solidaarisuustalouden asemaa. Sillä voi olla merkittävä rooli muun muassa elämänsä suuntaa etsivien nuorten ohjaamisessa työhön, osallisuuteen ja toimijuuteen”, hän lisää.

Yleispätevien sosiaaliturvajärjestelmien rakentajien on Niemelän mukaan hyväksyttävä se, että kansalaisyhteiskunnan ääni voi olla moninainen. Myös marginaaliin jäävien äänten kuulemiseksi on oltava järjestelmä.

”Järjestöt edustavat usein niitä marginaaleja, jotka eivät ihan istu universaaliin järjestelmään”, hän muistuttaa.

Järjestöt edustavat usein niitä marginaaleja, jotka eivät ihan istu universaaliin järjestelmään.

Kuulluksi tuleminen herättää luottamusta. Se taas vahvistaa sosiaalista pääomaa ja lisää taloudellista toimintaa hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi.

Jos kansalaisyhteiskunnassa kyetään luottamaan siihen, että kaikkien asiaa ainakin pyritään edistämään, syntyy luottamuspääomaa ja yhteiskuntarauha vahvistuu.

Menetelmiä kuulemiseen on olemassa. Verkko tarjoaa uudenlaisia yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Oikeusministeriö on esimerkiksi perustanut otakantaa.fi-verkkopalvelun, jonka on määrä tehostaa kansalaisten, järjestöjen ja viranomaisten vuoropuhelua.

Sama ilmiö Ruotsissa ja USA:ssa

Osallisuuden ja osallistumisen kysymys on kuitenkin monimutkainen, muistuttaa Hanna Wass. Huono-osaiset ihmiset, joiden arkielämään tehtävät päätökset vaikuttavat suoraan, ovat sosiaaliturvauudistuksen asianomistajia.

Sekä äänestämisessä että muussa yhteiskunnallisessa osallistumisessa on nähtävissä eliitin kehä.

”Sekä äänestämisessä että muussa yhteiskunnallisessa osallistumisessa on nähtävissä eliitin kehä. Hyväosaiset käyttävät ääntään ja ovat aktiivisia. Syrjään jäävät ne, joilla on heikoimmat resurssit pärjätä tehtävien päätösten jälkeen”, hän kuvailee.

Niin sanotut maan hiljaiset jätetään politiikassa raadollisimmillaan huomiotta. Päätöksentekijät eivät tunnista heidän elämisensä ehtoja, eikä heidän joukostaan odoteta ääniä.

”Tämä ilmiö näkyy selvästi Yhdysvaltain politiikassa mutta myös Ruotsissa”, Wass kuvailee.

Siksi päätöksenteon tulokset vastaavat paremmin hyväosaisten tarpeisiin. He äänestävät aktiivisemmin. Samalla huono-osaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon rapautuu entisestään ja he passivoituvat.

Politiikan kielimuuri nousee

Epäluottamus poliittiseen järjestelmään voi Wassin mukaan myös kannustaa ulkoparlamentaariseen osallistumiseen tai jopa protestointiin.

Ihminen, jonka voimat kuluvat selviytymiseen, ei jaksa osallistua aktivismiin.

”Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kohdalla tämä triggerivaikutus ei kuitenkaan toimi. Ihminen, jonka voimat kuluvat selviytymiseen, ei jaksa osallistua aktivismiin”, Wass lisää.

Osallistumisen tiellä on myös politiikassa käytettävä teknokraattinen kieli. Se vieraannuttaa ja sulkee valmiiksi osattomat keskustelun ulkopuolelle. Poliittinen keskustelu on vaikeaa arvopuhetta, jossa käytetään vaikkapa vastikkeellisuuden ja vastikkeettomuuden kaltaisia abstrakteja käsitteitä.

Keskustelu on peliä keskenään ristiriitaisilla termeillä, joista ei saa perehtymättä otetta. Kielimuuri estää kansalaisyhteiskunnan voimaantumisen.

Poliittinen keskustelu on vaikeaa arvopuhetta.

Aktivismista tulee ammattimaista

Moring kertoo, että puolueista riippumaton poliittinen vaikuttaminen edellyttää suurten tietomäärien omaksumista ja ammattimaisuutta.

Amnestyn tai Greenpeacen kampanjoissa on aktivismin henkeä. Todellisuudessa ne ovat huolellisesti rakennettuja viestintäprojekteja, joihin käytetään suuria rahasummia.

Näennäisestä spontaanisuudestaan huolimatta myös Ranskan keltaliivit ovat esimerkki ammattimaisesti johdetusta aktivismista.

Juttuun on 22.2.2019 päivitetty maininta Ranskan julkisten eläkkeiden tasosta ja eläkeläisten veronkorotuksien perumisesta sekä lisäys tuloerojen kasvusta 2000-luvulla Britanniassa.