Mikä olisi kaikkien aikojen yhteiskuntakokeilu? Googlettamalla sanoja ”the world’s greatest social experiment” ehdokkaita ainakin löytyy: Neuvostoliiton perustaminen, internet, tunnetut sosiaalipsykologian tutkimukset, kuten Philip Zimbardon vankilakoe tai Stanley Milgramin tottelevaisuuskokeet.
Nyt kun Suomessa on juuri saatu päätökseen laajamittainen tutkimuksellinen perustulokokeilu, vastausta voisi etsiä edes jossain määrin vertailukelpoisten sosiaalipolitiikan kokeilujen joukosta. Tuloksiltaan mielenkiintoisia ja tutkimusasetelmaltaan innovatiivisia sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa sivuavia kokeita on maailmalla järjestetty lukuisia.
Tuloksiltaan mielenkiintoisia ja tutkimusasetelmaltaan innovatiivisia sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa sivuavia kokeita on maailmalla järjestetty lukuisia.
Fryer Jr. tarkastelee vuonna 2017 julkaistussa meta-analyysissaan 196 inhimillisen pääoman kasvattamiseen tähdännyttä koetta. Cardin tutkijaryhmän melko tuore analyysi työmarkkinatoimenpiteiden arviointitutkimuksista kattaa 207 tutkimusta, joista viidesosa on satunnaistettuja kenttäkokeita.
Rothstein ja Wachter erittelevät tarkemmin Yhdysvalloissa vuosina 1968–2005 toteutettuja hyvinvointi- ja työvoimakoulutusohjelmia, jotka kaikki ansaitsisivat mielenkiintoisen yhteiskuntakokeilun tittelin.
Kannustimia vaikeasti työllistyville
Yhtä lähihistorian koetta voi suomalaisittain katsoa tarkemmin. Kyseessä on jokseenkin samanlainen koe kuin täkäläinen perustulokokeilu.
Vuosina 1992–1999 Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa ja Uudessa Brunswickissa toteutettiin köyhyyden vähentämiseen tähtäävä politiikkaohjelma Self-Sufficiency Project (SSP).
Ohjelman tavoitteena oli tehdä työstä sosiaaliturvaa houkuttelevampi vaihtoehto pitkään sosiaaliturvan varassa olleille kansalaisille. Käytännössä kyse oli eräänlaisesta palkkatukiohjelmasta. Suomen perustulokokeilun taustallahan olivat juuri samanlaiset aikeet ja kokeiltu perustulomallikin muistuttaa palkkatukea.
Kanadan SSP-kokeilussa haluttiin tehdä työstä entistä houkuttelevampaa pitkään työttömänä olleille.
Kanadan kokeiluun valittiin satunnaisesti 6 000 perheellistä aikuista, jotka olivat saaneet toimeentulotukea vähintään yhden vuoden ajan. Näistä koeryhmään satunnaistetut 3 000 henkilöä saivat oikeuden osallistua SSP-ohjelmaan.
Osallistuneille tarjottiin kuukausittaista työllistymislisää (earnings supplement), jonka edellytyksenä oli kokoaikaisen työn aloittaminen ja toimeentulotuelta poistuminen. Työpaikan löytämiseen annettiin aikaa enintään yksi vuosi.
Jos ehdot täyttyivät määräajassa, työllistymislisää maksettiin ansiotulojen päälle enintään kolmen vuoden ajan. Työllistymislisä oli suuruudeltaan puolet koehenkilön ansiotulojen ja ennalta määrätyn tulorajan (37 000 dollaria vuodessa Brittiläisessä Kolumbiassa ensimmäisenä kokeiluvuotena) erotuksesta.
Sosiaalietuuksilla, muiden perheenjäsenten tuloilla tai perherakenteella ei ollut vaikutusta työllistymislisän määrään. Työllistymislisä tuplasi arvioiden mukaan monien matalapalkkaisten työntekijöiden tulot.
Suomen perustulokokeilussa koeryhmään valittiin 25–58-vuotiaiden Kelan työttömyysetuuksia saaneiden henkilöiden joukosta satunnaisesti 2 000 henkilöä.
Suomen perustulokokeilussa koeryhmään valittiin 25–58-vuotiaiden Kelan työttömyysetuuksia saaneiden henkilöiden joukosta satunnaisesti 2 000 henkilöä. Osallistuminen oli käytännössä pakollista, koska koeryhmään kuuluvien sosiaaliturvaoikeuksia muutettiin lailla.
Kokeilu kesti kaksi vuotta. Tältä ajalta koehenkilöille maksettiin kuukausittain 560 euron suuruista perustuloa.
Perustulo ei ollut veronalaista tuloa eivätkä työtulot vähentäneet sen määrää. Perustuloa maksettiin myös työllistyneille, ja työtulojen verotus säilyi entisellään. Näin ollen esimerkiksi 2 000 euron kuukausipalkalle työllistyvä henkilö saattoi saada palkkansa päälle 560 euron kuukausittaisen työllistymisbonuksen.
Toisin kuin Kanadan kokeilussa, työtön sai perustulon kuitenkin aina lähes ehdoitta. Siksi hän saattoi halutessaan välttää kaikki työttömyysturvan saamiseen liittyvät velvoitteet 560 euron tuen osalta.
Kanadassa työllisyys parani kokeilun ajaksi
Michalopoulosin tutkijaryhmä havaitsi, että SSP-ohjelma kaksinkertaisti osallistujien työllistymisen todennäköisyyden. Koeryhmässä ansiotulot olivat keskimäärin 20 % suuremmat kuin verrokkiryhmässä.
Kokonaistulot kasvoivat koeryhmässä noin 6 300 dollarilla vuodessa, kun ansiotulot ja toimeentulotuki tai työllistymislisä huomioidaan. Köyhyysrajan alle jäävien vanhempien osuus väheni koeryhmässä 10 prosenttiyksikköä.
Pitkäaikaisia vaikutuksia ei kuitenkaan havaittu. Kuusi vuotta kokeilun aloituksen jälkeen työllistymistodennäköisyys ja keskimääräiset tulot olivat samat koe- ja verrokkiryhmän vanhemmille.
Suomen kokeilun alustavista tuloksista tiedetään, että ainakaan ensimmäisenä kokeiluvuotena perustulo ei parantanut työllistymisen todennäköisyyttä.
Suomen kokeilun alustavista tuloksista tiedetään, että ainakaan ensimmäisenä kokeiluvuotena perustulo ei parantanut työllistymisen todennäköisyyttä. Keskimääräiset tulot luonnollisesti kasvoivat, koska osa kohdeväestöstä ehti joka tapauksessa työllistyä ensimmäisen vuoden aikana, ja heillehän perustulo maksettiin palkan päälle.
Mielenkiintoista ensimmäisen vuoden osalta on, että perustulo ei juuri näyttänyt vähentävän työvoimapalvelujen käyttöä ja työttömyysetuuksien hakemista. Työvoimapalveluista ja sosiaaliturvan velvoitteista aiheutuvat mahdolliset hyödyt ja vaivat kohdeväestölle eivät siis tosiasiallisesti vähentyneet koeryhmässä.
Näinpä Suomen kokeilu muistuttaa melkoisesti juuri Kanadan kokeilua. Kanadan tulokset huomioiden analyysit Suomen kokeilun toisen vuoden ja kokeilun jälkeisten vuosien työllisyysvaikutuksista tulevat olemaan mielenkiintoisia.
Suomen kokeilu muistuttaa melkoisesti juuri Kanadan kokeilua.
Pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin
Kanadan kokeilussa tarkasteltiin myös SSP-ohjelman vaikutuksia kohdeväestön perheiden lasten hyvinvointiin. Peruskouluikäisten lasten kieli- ja matematiikan taidot paranivat sekä vanhempien näkemysten että lapsille tehtyjen testien perusteella.
Erot koe- ja verrokkiryhmän välillä säilyivät vielä ohjelman päättymisen jälkeen. Väliaikainenkin parannus vanhempien tuloissa voisi siis aiheuttaa pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin. Muissa lasten ikäryhmissä vaikutuksia terveyteen, käyttäytymiseen tai psyykkiseen hyvinvointiin ei juuri havaittu.
Väliaikainenkin parannus vanhempien tuloissa voisi siis aiheuttaa pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin.
Suomen kokeilussa kerättiin tietoa terveydestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista vain kohdeväestöön välittömästi kuuluneilta henkilöiltä. Koe- ja verrokkiryhmien keskiarvoissa havaittiin systemaattinen ero lähes kaikilla käytetyillä hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia koskevilla mittareilla.
Suomen kokeilun osalta kiinnostava jatkokysymys on, havaitaanko koettu hyvinvoinnin kasvu vain työllisyysbonuksen saaneilla työllistyneillä vai myös työttömillä perustulonsaajilla. Vaikka kyselytutkimus kohdistettiin vain perustulon saajille, kokeilun vaikutuksia perheenjäseniin voidaan jatkotutkimuksissa ainakin osittain kartoittaa hyödyntämällä viranomaisrekistereitä.
Suomen kokeilun arvioinnissa kannattaa perehtyä myös Kanadan SSP-ohjelman tuloksiin. Vaikuttavuuden arviointiin saadaan lisää tietoa kokeilu kokeilulta. Ristiriitaisilta näyttävät tulokset taas pakottavat pohtimaan koejärjestelyjen luotettavuutta ja penkomaan tarkemmin kokeilujen tuottamaa tutkimusdataa.
Self-Sufficiency-ohjelma vs. perustulokokeilu
Kokeilun kohteena
- Kanada: toimeentulotukea saaneet lapsiperheiden vanhemmat
- Suomi: Kelan työttömyysetuuksia saaneet 25–58-vuotiaat henkilöt
Koeasetelma
- Kanada: kahden ryhmän satunnaistettu kenttäkoe, koeryhmässä 3 000 henkilöä, interventio enintään kolme vuotta, osallistuminen vapaaehtoista
- Suomi: kahden ryhmän satunnaistettu kenttäkoe, koeryhmässä 2 000 henkilöä, interventio enintään kaksi vuotta, osallistuminen pakollista
Politiikkatoimenpide
- Kanada: koehenkilö sai työllistymislisän, jos työllistyi ja poistui toimeentulotuelta ensimmäisen vuoden aikana.
- Suomi: koehenkilö sai palkan lisäksi perustulon, jos työllistyi kokeilun aikana; työttömyysturvan korvaavan perustulon saamiseen ei liittynyt työttömyysturvan velvoitteita (työnhaku, työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuminen, Kela-asiointi jne.).
Tuloksia työllisyydestä
- Kanada: koeryhmän työllisyys ja ansiotulot paranivat kokeilun ajaksi, mutta vaikutukset hävisivät kokeilun päätyttyä.
- Suomi: kokeilun ensimmäisen vuonna ei havaittu vaikutuksia työllisyyteen tai ansiotuloihin.
Muita havaintoja
- Kanada: ohjelmaan osallistuneiden vanhempien perustulokouluikäisten lasten kieli- ja matematiikan taidot paranivat ja erot koe- ja verrokkiryhmän välillä säilyivät vielä ohjelman päättymisen jälkeenkin; muissa lasten ikäryhmissä vaikutuksia ei juuri havaittu.
- Suomi: koeryhmässä korkeampi hyvinvointi lähes kaikilla itse raportoiduilla psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin mittareilla kuin verrokkiryhmässä.
Lähteet:
Blomberg, H., Jauhiainen, S., Kanerva, M., Kangas, O., Komu, M., Kroll, C., Lassander, M., Niemelä, M., Simanainen, M., Tuulio-Henriksson, A., Ylikännö, M. 2019. Perustulokokeilun hyvinvointivaikutuksia. Teoksessa Kangas, O., Jauhiainen, S., Simanainen, M., Ylikännö, M. 2019. Perustulokokeilun työllisyys- ja hyvinvointivaikutukset. Alustavia tuloksia Suomen perustulokokeilusta 2017–2018. Raportteja ja muistioita 8. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Card, D., Kluve, J., Weber, A. 2015. What Works? A Meta Analysis of Recent Active Labor Market Program Evaluations. Discussion Paper Series 9236. Forschungsinstitut zur Zukunft der Arbeit IZA.
Forss, M., Kanerva, M., Kanninen O. 2016. Mitä voimme oppia maailmalla järjestetyistä perusturvaan liittyvistä kokeista? Katsaus kenttäkoeasetelmiin. Työpapereita 92. Kela.
Fryer, R.G., Jr. 2017. The Production of Human Capital in Developed Countries: Evidence From 196 Ramdomized Field Experiments. Teoksessa Duflo, E., Banerjee, A.V. Handbook of Field Experiments. Volume 2. Elsevier.
Hämäläinen, K., Kanninen, O., Simanainen, M., Verho, J. 2019. Perustulokokeilun ensimmäinen vuosi. VATT Muistiot 77. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.
Michalopoulos, C., Tattrie, D., Miller, C., Robins, P.K., Morris, P., Gyarmati, D., Redcross, C., Foley, K., Ford, R. 2002. Making Work Pay. Final Report on the Self-Sufficiency Project for Long-Term Welfare Recipients. Social Research and Demonstration Corporation SRDC.
Rothstein, J., von Wachter, T. Social Experiments in the Labor Market. Teoksessa Duflo, E., Banerjee, A.V. Handbook of Field Experiments. Volume 2. Elsevier.