Perustulokokeilu ei ainakaan alkuvaiheessaan vähentänyt perustulon saajien halukkuutta käyttää työvoimahallinnon palveluita. He osallistuivat kokeilun aikana yllättävänkin ahkerasti aktiivisen työnhaun edellyttämiin toimiin.
Tämä käy ilmi Kelan toimeksiannosta tehdystä analyysiraportista Perustulokokeilun ensimmäinen vuosi (2019).
Raportissa on eri viranomaisten rekisteritietojen perusteella analysoitu, miten perustulon saaminen vaikutti työllistymiseen, sosiaalietuuksien käyttöön, työnhakijaksi rekisteröitymiseen, työvoimahallinnon palveluihin osallistumiseen ja työnhakuun liittyvien velvoitteiden noudattamiseen.
Perustulokokeilun 2 000 osallistujaa valittiin satunnaisotannalla Kelan työttömyysetuutta marraskuussa 2016 saaneiden joukosta.
Kokeilun 2 000 osallistujaa valittiin satunnaisotannalla Kelan työttömyysetuutta marraskuussa 2016 saaneiden joukosta. Heille maksettiin vuosina 2017 ja 2018 vastikkeeton perustulo. Perustuloa maksettiin 560 euroa kuukaudessa, mikä tasoltaan vastasi verojen jälkeistä työmarkkinatukea.
Perustulokokeilussa ei edellytetty vastikkeellisuutta
Perustuloetuutta ei verotettu pois tulojen kasvaessa, toisin kuin varsinaisessa perustulomallissa todennäköisesti tehtäisiin. Avokätinen käytäntö ei ensimmäisen vuoden tulosten perusteella lisännyt työllisyyttä.
Tuloksista ei voi suoraan päätellä, etteikö työllistymisen kannustimilla olisi lainkaan merkitystä.
Kokeilun kohdejoukossa on tavallista enemmän henkilöitä, joiden kohdalla rahallinen kannustin tuskin on ensisijainen työllistymistä rajoittava tekijä. Lisäksi perustulon vastikkeettomuus poisti kaikki työnhakijoille asetetut velvollisuudet.
Hieman yllättäen tätä byrokratian välttelymahdollisuutta käytettiin kuitenkin hyvin vähän hyväksi.
Työnhaku pysyi voimassa
Työttömyysetuuden saamisehtona on työnhakijaksi ilmoittautuminen. Työnhaun ylläpitäminen ei edellytä erillisiä ilmoituksia, eikä asiakkuus ole kytköksissä työttömyysetuuden hakemiseen tai saamiseen.
Työ- ja elinkeinopalvelut (TE-palvelut) eivät myöskään saaneet tietoa asiakkaansa kuulumisesta perustuloryhmään. TE-toimistojen toiminta oli siis lähtökohtaisesti samanlaista jokaisen kokeilun kohdejoukkoon kuuluneen työttömän kohdalla.
TE-toimistojen toiminta oli lähtökohtaisesti samanlaista jokaisen kokeilun kohdejoukkoon kuuluneen työttömän kohdalla.
Perustulokokeilun ensimmäisen vuoden alussa astui voimaan laki, joka velvoitti TE-palvelut haastattelemaan työttömät työnhakijat kolmen kuukauden välein. Haastatteluja tehtiin aluksi ensisijaisesti alle kolme kuukautta työttöminä olleille.
Elokuuhun 2017 mennessä oli ehditty haastatella jo 55 prosenttia työnhakijoista, joten haastattelut yleistyivät vuoden aikana myös pidempään työttöminä olleiden keskuudessa. Viimeistään kutsu haastatteluun olisi tehnyt yhä useamman perustuloa saaneen tietoiseksi siitä, että hän on yhä työvoimapalvelujen velvoitteiden alaisena.
Kokeiluun valitut pitivät työnhakunsa voimassa lähes yhtä usein kuin verrokkiryhmä.
Mikäli kokeiluun valitut olisivat halunneet vältellä työvoimapalveluita, asiakkuuksien lopettaminen olisi todennäköisesti kiihtynyt ensimmäisen kokeiluvuoden lopulla.
Tulosten perusteella näin ei käynyt. Kokeiluun valitut pitivät työnhakunsa voimassa lähes yhtä usein kuin verrokkiryhmä.
Perustuloa saaneiden osallistuminen aktiivista
Tulosten perusteella erilaisiin aktivointitoimiin osallistuminen on ylipäätään yllättävän yleistä.
Kelan työttömyysetuuksia marraskuussa 2016 saaneet henkilöt olivat vuosina 2016 ja 2017 keskimäärin noin 100 päivää vuodesta erilaisissa aktivointitoimissa.
Kohdejoukon heikohkoja työllistymismahdollisuuksia kuvastaa hyvin se, että ensimmäisen kokeiluvuoden luvut eivät juuri eronneet edeltävästä vuodesta.
Erilaisiin aktivointitoimiin osallistuminen oli raportin mukaan jopa yllättävän yleistä.
Ensimmäisen kokeiluvuoden aikana perustuloa saaneet osallistuivat aktivointitoimiin lähes samassa määrin kuin verrokkiryhmä. Ainoat merkittävämmät erot havaittiin omaehtoisen kouluttautumisen ja työkokeilun kohdalla.
Toki perustuloryhmä on voinut hankkia omaehtoista koulutusta vastaavaa koulutusta ilman TE-toimiston virkailijan hyväksyntää. Tätä ei valitettavasti ollut mahdollista selvittää käytettävissä olleiden rekistereiden avulla.
Perustuloa maksettiin riippumatta aktivointitoimenpiteeseen osallistumisesta.
Työkokeilun kohdalla havaittu vajaan kolmen päivän ero voi puolestaan kertoa jotakin työkokeilun haluttavuudesta. Perustuloahan maksettiin riippumatta aktivointitoimenpiteeseen osallistumisesta.
Perustuloryhmän osallistumisaktiivisuus pysyi nämä pienet erotkin huomioiden korkeana ensimmäisen kokeiluvuoden aikana. Tämä havainto ei tue käsitystä, jonka mukaan Kelan työttömyysetuutta saavat henkilöt pitäisivät työvoimahallinnon tarjoamia aktiivisia toimenpiteitä vastenmielisinä.
Useista muista maista poiketen Suomessa suorastaan kannustetaan osallistumaan toimenpiteisiin erilaisin korotusosin.
Aktivoinnin välttelyä ei havaittu perustulokokeilussa
Työvoimapalveluiden ytimessä on asiakkaille laadittava työllistymissuunnitelma. Siitä kieltäytyminen katkaisee työttömyysetuuden maksamisen 30 päiväksi tai siihen saakka, kunnes suunnitelma on laadittu.
Perustulon maksatukseen kieltäytyminen ei vaikuttanut muutoin kuin mahdollisten lapsikorotusten välityksellä.
Jos vastikkeetonta perustuloa saaneet olisivat halunneet irrottautua työnhaun tuomista velvollisuuksista tai välttää työllistymistoimia, sen uskoisi näkyneen työllistymissuunnitelmien tarkistamisista kieltäytymisinä. Valtaosa kokeiluun valituista oli kuitenkin valmis laatimaan tai päivittämään suunnitelmansa vuonna 2017.
Suunnitelmia oli vuoden aikana päivätty kaikkiaan 65 %:lle perustuloryhmästä. Työllistymis- ja aktivointisuunnitelmia tehneiden osuus jäi perustuloryhmässä kaksi prosenttiyksikköä verrokkiryhmää alhaisemmaksi.
Ero on tilastollisesti merkittävä ja vastaa noin 40 henkilöä kummassakin suunnitelmalajissa.
Sama ilmiö ilmeni työvoimapalvelujen antamien erilaisten lausuntojen kohdalla. Perustulo- ja verrokkiryhmän jäsenistä niitä sai vuoden aikana käytännössä saman verran (79 % vs. 81 %).
Pääasiassa suunnitelmien laatimisesta tai aktivointitoimiin osallistumisesta johtuvia moittivia työpoliittisialausuntoja sai ensimmäisenä kokeiluvuonna noin 9 % verrokkiryhmästä.
Perustuloryhmälle näitä lausuntoja annettiin kaksi prosenttiyksikköä verrokkiryhmää enemmän. Se merkitsee jälleen noin 40 henkilöä, eli laajamittaista aktivoinnin välttelyä ei tämänkään tarkastelun perusteella ole havaittavissa.