Maakuntauudistus ja sen rinnalla tehtävä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus siirtyvät nyt vuodella eteenpäin. Vuoden 2020 alusta lähtien sote-palveluiden järjestäminen on maakunnan vastuulla.
Samalla sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus muuttuu. Enää ei käydä kuntien rahapussilla, vaan budjetin koon määrittää valtio. Maakuntajohtaja Matti Viialaisen mielestä paras tapa rahoituksen järjestämiseen olisi verotusoikeus, joka voitaisiin myöntää maakunnille siirtymäkauden jälkeen.
”Valtio voi pitää kädestä kiinni sen aikaa, että maakunnat oppivat kävelemään.”
”Valtio voi pitää kädestä kiinni sen aikaa, että maakunnat oppivat kävelemään, mutta sen jälkeen ne saisivat jatkaa matkaa itsenäisesti”, Viialainen kuvaa.
Lisäksi maakunnat saisivat rahaa asiakasmaksuista. Verotusoikeutta täydentävä valtion tasausjärjestelmä olisi tarpeen, koska maakuntien kantokyky vaihtelee.
Viialainen perustelee näkemystään sillä, että verotusoikeus saisi maakunnat kantamaan kokonaisvastuuta.
”Jos paikallinen elinkeino- ja yrityselämä voivat huonosti, syntyy ongelmia, jotka kaatuvat sote-sektorin niskaan. Verotusmalli kannustaisi hoitamaan kaikki osa-alueet hyvin”, hän perustelee.
Maakunnille soten myötä verotusoikeus?
Matti Viialainen on ollut Etelä-Karjalan maakuntajohtaja vuodesta 2013. Sitä ennen hän luotsasi Etelä-Savon maakuntaa kuusi vuotta. Nyt hän on myös Etelä-Karjalan sote- ja maakuntauudistuksen valmisteluryhmän puheenjohtaja.
Maakuntien verotusoikeus pakottaisi karsimaan päällekkäisyyksiä.
Verotusoikeus pakottaisi hänen mielestään karsimaan päällekkäisiä toimintoja maakunnan sisällä ja vähentämään kustannuksia. Viialainen ei kritisoi maakuntien määrää, mutta katsoo, että maakuntien kannattaa tehdä yhteistyötä ja sopia työnjaosta varsinkin vaativassa sairaanhoidossa.
”Jos omat rahkeet eivät pidemmän päälle riitä, yhdistyminen naapurin kanssa voi joissakin tapauksissa olla järkevää. Kunkin maakunnan itsenäistä päätösvaltaa on kuitenkin kunnioitettava. Saatamme nähdä joitakin yhdistymisiä viiden, kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun verotusoikeus on toteutunut”, Viialainen arvioi.
Maakunta päättää sote-rahojen jakamisesta
Valtion myöntämä rahoitus tarkoittaa maakunnille tiukkaa ohjausta. Vuosittaisen budjetin suuruus määritellään aiempien vuosien kulujen ja palvelutarpeen perusteella. Vaikka tilit ammottaisivat loppuvuodesta tyhjyyttään, lisää rahaa ei ole luvassa.
Muutos on iso, sillä nykyisessä järjestelmässä kunnilta voi pyytää lisäbudjettia, jos laskelmat ovat pettäneet.
”Pehmeällä siirtymäkaudella taataan, että yhdenkään maakunnan rahoitus ei hirveästi laske nykyisestä. Koelaskelmat on tehty ja summat ovat melko tarkasti näkyvissä. Ne maakunnat menettävät jonkin verran, joissa tuotanto on kallista ja joiden alueella on esimerkiksi kaksi sairaanhoitopiiriä, kuten Kymenlaakso, Etelä-Savo ja Lappi. Aiempaan verrattuna järjestelmä on oikeudenmukaisempi ja kustannustehokkaampi”, Viialainen sanoo.
Etelä-Karjala lukeutuu voittajien joukkoon, sillä sote-rahaa on näillä näkymin käytössä 6–8 milj. enemmän kuin nyt. Se on reilu prosentti 500–550 miljoonan euron kokonaisbudjetista.
Soten rahoitusmalli kulkee maakuntien kassan kautta
Uudessa, yleiskatteellisessa rahoitusmallissa maakunnan tilille maksetaan rahaa kerran kuukaudessa. Rahat jaetaan sieltä eri osa-alueille. Maakuntiin tulee erilliset organisaatiot palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Rahojen jyvittämisestä päättää järjestäjä.
Suurin osa palveluista on edelleen julkisen tahon tuottamia, mutta rinnalle tulee yksityisiä palveluntarjoajia. Perustason sote-keskusten välillä kansalaiset pääsevät todennäköisesti valitsemaan vapaasti, ja erityisryhmät saavat ostaa maakunnan määrittelemiä palveluita palveluseteleillä.
Valinnanvapauteen liittyvää lainsäädäntöä muokataan parhaillaan perustuslain mukaiseksi. Vielä ei tiedetä, missä muodossa valinnanvapaus lopulta toteutuu.
Joka tapauksessa maakunnassa yksi taho hoitaa rahaliikenteen sekä julkisille että yksityisille palveluntuottajille.
”Pitää muistaa, että palveluntuottajat eivät pääse kilpailemaan hinnalla, sillä korvaus on sama kaikille. Piru voi piillä siinä, mille tasolle kapitaatiomaksut ja suoriteperusteiset maksut asettuvat”, Viialainen toteaa.
Kapitaatiomaksuilla määritellään, kuinka paljon rahaa ja millä perusteilla sote-keskusten palveluntuottajat saavat asiakasta kohden. Suoriteperusteisella maksulla puolestaan tarkoitetaan sote-uudistuksen yhteydessä palveluseteleitä, joita tarjotaan paljon palveluita käyttäville asiakkaille.
Sairaanhoidon Kela-korvaus poistuisi sote-uudistuksessa
Kelan yksityislääkärikäynneistä myöntämä sairaanhoitokorvaus poistuisi uudistuksessa. Yksityislääkärikäynnit on maksettava itse. Viialainen arvioi, että muutos saattaa lisätä ihmisten halua käyttää maakunnan rahoittamia palveluita ja lisätä näin kustannuspainetta.
Hän pitää kehitystä kuitenkin hyvänä. Sote-keskusten vastaanottotoiminnan on tarkoitus tuoda jokaisen ulottuville samat palvelut, jotka tällä hetkellä ovat vain työterveyden asiakkaiden tai omasta pussista maksavien saatavilla.
Palveluntuottajat eivät pääse kilpailemaan hinnalla.
”Julkista tuotantoa ei uudistuksen myötä supisteta, vaan potilaiden valittavaksi tulee lisää lääkäreitä ja hoitajia, kun yksityisiä palveluntuottajia tulee rinnalle. Molemmat altistuvat nykyistä suuremmalle kilpailulle.”
Sote-uudistuksen tavoitteisiin pääseminen vaatii rahoitusmallilta kannustavuutta. Maakunnat voisivat saada lisärahaa esimerkiksi investointiin, jos ne onnistuvat tuottamaan palvelut muita edullisemmin.
Keppiä annetaan, jos toimintaa ei onnistuta kehittämään toivottuun suuntaan.
”Valtio ei todellakaan kuittaa, jos maakunnan rahat eivät riitä. Toiminnan on oltava laadukasta ja tehokasta. Nyt poistuu sairaanhoitopiirien huono tapa, jossa annetaan rahojen kulua ja lähetetään lasku kunnille. Maakunnalla on mahdollisuus tehdä myös alijäämää, mutta sen on oltava lyhytaikaista”, Viialainen kertoo.
Vanhoja tietojärjestelmiä ei kannata romuttaa
Sote- ja maakuntauudistus asettaa uusia vaatimuksia tietojärjestelmille. Erikoissairaanhoidon keskittäminen ja valinnanvapaus johtavat siihen, että tietojen on siirryttävä saumattomasti sekä valtakunnallisesti että maakunnan sisällä. Maakunnan hallintoa ja valinnanvapautta varten rakennetaan myös kokonaan uusia tietojärjestelmiä.
Viialaisen mielestä tärkeintä olisi taata tietojärjestelmien yhteensopivuus.
”Meillä on jo digitaalinen järjestelmä. Vanhaa ei kannata romuttaa, vaan rakentaa uudet järjestelmät sen päälle. Uskon, että se on mahdollista, kunhan pullonkaulat ja yhteensopivuudet ratkaistaan”, hän toteaa.
”Suomessa on hienoja esimerkkejä sujuvista digitaalisista palveluista.”
Suomessa on Viialaisen mielestä hienoja esimerkkejä sujuvista digitaalisista palveluista. Hän luettelee Väestörekisterikeskuksen, Verohallinnon, Kelan ja THL:n palvelut.
”En ole tämän alan asiantuntija, mutta tieto pitää saada kulkemaan toimijalta toiselle. Vertaisin tilannetta sähköverkkoon. Meillä kaikilla on pistorasia, johon voi panna minkä tahansa valmistajan lampun tai tietokoneen johdon. Sote-tiedolle pitäisi olla samalla tavalla yhteinen verkko, johon voidaan liittää ohjelmia ja laitteita toimittajasta riippumatta”, Viialainen sanoo.
Isot tietojärjestelmiin liittyvät ratkaisut on jo pääosin tehty.
Viialainen ei ole huolissaan aikataulusta, sillä isot tietojärjestelmiin liittyvät ratkaisut on jo pääosin tehty. Valtakunnallisesti toimiva maakuntien ict-palvelukeskus kilpailuttaa ict-ratkaisuja ja tarjoaa hankintavaihtoehtoja maakunnille. Sen alla toimiva sote-ict-kehittämisyhtiö keskittyy kokonaan uusien, merkittävien kokonaisuuksien kehittämiseen.
”Uskon, että tietojärjestelmät osataan laittaa kuntoon. Orkesteri osaa kyllä soittaa, kunhan tiedetään, mitä sen halutaan soittavan. Yrityspuolella asioita on tehty paljon nopeamminkin”, Viialainen jatkaa.
Sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen ei toteudu
Etelä-Karjalassa valmistaudutaan nyt tulevaan huhkimalla henkilöstön siirron ja uuden maakunnan budjetin parissa. Siellä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen on organisoitu tulevien maakuntien kaltaiseen yhdeksän kunnan yhteenliittymään jo vuonna 2010.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Eksoten ansiosta integraatioita on jo tehty. Olemassa olevia rakenteita ei tarvitse ryhtyä purkamaan ensi vaiheessa, koska maakunnilta ei vaaditakaan pakkoyhtiöittämistä.
”Erottelemme silti sote-keskustoiminnot Lappeenrannassa, Imatralla ja maaseutukeskuksissa. Emme halua alkuvaiheessa yhtiöittää, mutta emme myöskään vierasta yhtiöittämistä”, Viialainen summaa.
Talous- ja tukipalvelut tuotetaan Etelä-Karjalassa Saimaan talous ja tieto Oy:ssä (Saita). Sen asiakkaita ovat niin Eksote, Etelä-Karjalan kunnat kuin maakuntaliittokin.
”Saitan palveluita haluamme käyttää jatkossakin. Potilastietojärjestelmiä ei saa päästää hajoamaan, vaan pitää vahvistaa tietojärjestelmien yhteensopivuutta ja integraatiota. Meidän täytyy huolehtia esimerkiksi tiedonsiirrosta myös Uudellemaalle, sillä vaativin erikoissairaanhoitomme järjestetään Helsingin Meilahdessa.”
Viialaisen ydinviesti sote- ja maakuntauudistuksen valmistelijoille on, että nyt olisi korkea aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin.
”Uudistus tehdään, vaikka sitä matkan varrella vähän viilataan, eikä valinnanvapaudesta luovuta. Asenne ja johtaminen ratkaisevat, kuinka hyvä uudistuksesta lopulta tulee.”
Sote-uudistuksesta voi tulla teknologiaviennin kasvualusta
Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatiota pitäisi Tekesin digitalisaatiojohtaja Pekka Sivosen mielestä kehittää huomattavasti nykyistä kauaskantoisemmin ja kunnianhimoisemmin. Pekka Sivonen tunnetaan teknologiayhtiö Digian perustajana ja startup-yrittäjänä.
”Liian pitkään on keskitytty poliitikkojen laatikkoleikkiin, mutta nyt katseet pitäisi viimeistään suunnata siihen, miten terveydenhuolto mullistuu seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana”, Sivonen jatkaa.
Terveydenhuollon painopiste tulee siirtymään ennaltaehkäisyyn. Ihmisten hyvinvoinnista ja siinä tapahtuvista muutoksista saadaan tarvittaessa yksityiskohtaista ja reaaliaikaista tietoa. Sivonen visioi, että tulevaisuudessa terveystiedosta vain 10–20 % kerätään terveydenhuollossa. Loppu on ihmisten ja heitä seuraavien laitteiden tuottamaa.
”Esimerkiksi sydänkohtaus voidaan ennakoida pari viikkoa etukäteen. Henkilö, jolla on ollut sydänoireita, voisi kantaa kädessään ranneketta, joka tarkkailee sydämen toimintaa. Kun kohtausta ennakoivia oireita ilmaantuu, lääkäri saa sairaalassa herätteen ja liuotushoito voidaan aloittaa hyvissä ajoin”, Sivonen kuvailee.
Suomen pitäisi herätä sote-alan tietojärjestelmien mahdollisuuksiin laajemminkin. Tekesin kunnianhimoisena tavoitteena on, että pelkästään terveysteknologian pk-yritysten vienti olisi 6 mrd. vuonna 2025. Se on kolme kertaa enemmän kuin alan kokonaisvienti nyt.
”Maakuntien elinkeinopolitiikalle on tarjolla valtavat mahdollisuudet, mutta tämä ei tule onnistumaan, jos terveydenhuoltoa ja sairaaloita ei avata eräänlaiseksi testialustaksi, jossa kokeillaan, kehitetään ja uudistetaan”, Sivonen esittää.
Suomessa on Nokian ja Microsoftin jäljiltä iso joukko ict-alan huippu-osaajia, joiden osaamista pitää hyödyntää. Alan tekijöistä on myös pulaa, minkä vuoksi Sivonen peräänkuuluttaa linjakkaita kansallisia päätöksiä.
”Valtakunnalliset ratkaisut on otettava käyttöön ihan joka ikisessä kunnassa ja terveysasemalla sen sijaan, että jokainen puuhaa omiaan”, Sivonen kehottaa.
Suomen aarre ovat terveystiedot, joita meillä on kerätty pitkään ja järjestelmällisesti isoista ihmisjoukoista. Esimerkiksi tekoälyn avulla niitä voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, kunhan isojen aineistojen käyttäminen onnistuu ilman vaativia ja monimutkaisia lupaprosesseja.
”Maa, joka pystyy ensimmäisenä myymään terveysdataa tutkimus- ja tuotekehityskäyttöön laajamittaisesti, saa huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia. Meillä on maailman ensimmäisenä maana tulossa laki terveystiedon toissijaisesta hyödyntämisestä”, Sivonen muistuttaa.
Terveydenhuollon ict-arkkitehtuuri pitäisi tulevaisuudessa suunnitella niin, että ihmisten itse tuottama terveystieto pystytään ottamaan jatkokäyttöön. Suunnitteleminen pitää aloittaa sen miettimisestä, mikä ihmisiä motivoisi datan keräämiseen ja mitä he hyötyisivät siitä itse.