Kuka maksaa sosiaali­turvan tulevaisuudessa?

Essi Eerola ja Juhana Vartiainen käyttävät lähes samoja sanoja kuvatessaan nykyistä sosiaaliturvaa. Kun puhutaan sosiaaliturvan rahoituksesta, vauras keskiluokka maksaa valtaosan sosiaaliturvasta ja nauttii siitä myös leijonanosan.

Eerola ja Vartiainen katsovat sosiaaliturvan rahoitusta nyt kolikon eri puolilta. Vartiaisesta – virkamiehestä ja taloustutkijasta – on tullut poliitikkoja palveltuaan itsestäänkin päättäjä. Eerola auttaa puolestaan päättäjiä tekemään arvovalintoja käynnissä olevassa sosiaaliturvan uudistustyössä.

Eerola kuuluu uudistusta johtavan TOIMI-hankkeen asiantuntijaryhmään. Vartiainen on jäsenenä hankkeen seurantaryhmässä.

”Hyvinvointipolitiikkaa on kehitetty kahdella raiteella”

Keväällä 2013 Juhana Vartiainen istui työhuoneessaan – pahaa aavistamattomana, kuten hän itse kertoo – kun puhelin soi. Tuleva pääministeri Alexander Stubb soitti Vartiaiselle pyytääkseen tätä kokoomuksen ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Vartiainen oli tuolloin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja ja demari.

Nyt Juhana Vartiainen on kolmatta vuotta kokoomuksen kansanedustajana. Taloustutkijan roolistaan hän ei ole täysin irtautunut vaan on esimerkiksi pitkälle kantanut vastuun kokoomuksen talouspoliittisesta linjasta. Hän itse näkee sen eräänlaisen jatkumona pitkälle uralleen taloustutkijana ja virkamiehenä.

”Kun Alex soitti, otin kysymyksen vakavasti.”

”Tehtäväni VATTin ylijohtajana oli päätöksenteon tukeminen taloustiedon avulla. Kun Alex soitti, otin kysymyksen vakavasti. Olin työskennellyt 33 vuotta virkamiehenä ja oli aika tehdä muuta”, hän kertoo.

Kansanedustajana Vartiainen otti tehtäväkseen Suomen pelastamisen. Yhdeksi päätehtäväksi hän valitsi hyvinvointipolitiikan suomalaisten outouksien korjaamisen.

”Hyvinvointipolitiikkaa on meillä kehitetty kahdella raiteella. Työmarkkinajärjestöt ovat hallinnoineet ansiosidonnaista työttömyysturvaa, työeläkejärjestelmää ja työterveyshuoltoa. Toisaalta on luotu valtiollista, Kela-vetoista ja universalistista sosiaaliturvaa, johon ovat kuuluneet lapsilisät, kansaneläke ja kotihoidon tuki. Näitä kahta toisiinsa vaikuttavaa maailmaa ei ole koskaan koordinoitu keskenään eikä ole ajateltu sosiaaliturvaa kokonaisuutena työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.”

Vartiainen pitää hyvän sosiaaliturvan ja työllisyyden kannalta haitallisena myös sitä, että työmarkkinajärjestöjen mielestä perusturvaetuuksia ja ansiosidonnaisia etuuksia pitää aina muuttaa samansuuntaisesti.

Vartiainen haluaisikin tuoda ansiosidonnaisen turvan kaikkien ulottuville. Se helpottaisi työntekoon kannustavan sosiaaliturvan toteuttamista.

Aktiivimalli on tuonut näkyville sen, että työttömyysturvaa saavat Suomessa monet, jotka eivät oikeasti ole työmarkkinoiden käytettävissä.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi aktiivimalli kehitettiin, jotta se kannustaisi työttömiä työllistymään. Alun perin sen oli määrä koskea vain ansiosidonnaista turvaa, mutta työmarkkinajärjestöt halusivat laajentaa sen myös perusturvaan. Se on Vartiaisen mielestä tuonut turhaakin kärsimystä ihmisille, joiden työkyky, terveys ja työmarkkinakelpoisuus ovat heikkoja.

Toisaalta aktiivimalli on tuonut näkyville sen, että työttömyysturvaa saavat Suomessa monet, jotka eivät oikeasti ole työmarkkinoiden käytettävissä.

Aktiivimallin perusidea on Vartiaisen mielestä hyvä. Se tekee hänen mukaansa työttömänä olemisesta hieman rasittavampaa ja ohjaa hakemaan aktiivisemmin töitä. Sen on tutkimuskin vahvistanut.

Tanskan aktiivimalli on Vartiaisen mielestä toteutettu tasapainoisemmin ja suuremmin resurssein.

Tanskan vastaava malli on Vartiaisen mielestä toteutettu tasapainoisemmin ja suuremmin resurssein. Tanskassakin turvan saajalta vaaditaan vastikkeita, mutta vastapainoksi tarjotaan enemmän työllisyyspalveluja kuin Suomessa sekä velvoitetaan tarvittaessa osallistumaan päihde- ja terveyskuntoutukseen.

Ansiosidonnainen kaikille?

Vartiainen olisi valmis tuomaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikkien ulottuville mutta lyhentäisi sen kestoa.

”Ansiosidonnainen turva kustannetaan jo nyt yli 90-prosenttisesti verorahoista. Voisimme hyvin perustaa Kelaan työttömyyskassan tai kilpailuttaa sen järjestämisen”, hän ehdottaa.

Ansiosidonnainen kaikille voitaisiin toteuttaa ilman lisäkustannuksia, jos ansiosidonnaisen kesto putoaisi nykyisestä 400 päivästä noin 300 päivään.

Vartiainen arvioi, että järjestelmä ei aiheuttaisi lisäkustannuksia, jos ansiosidonnaisen kesto putoaisi nykyisestä 400 päivästä noin 300 päivään.

Vartiainen arvelee, että politiikka on opettanut häntä juuri tähän – etsimään ideasta polun toteutukseen asti.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäksi Vartiainen näkee myös muita työllisyyskehitystä vääristäviä tekijöitä, jotka hän haluaisi purkaa.

”Kotihoidon tuki lahjoo äidit pysymään turhan kauan poissa työelämästä. Myös ansioturvan niin sanotut lisäpäivät eli työttömyyseläkeputki ovat työllisyyttä heikentävä tekijä”, hän lisää.

Tästä syystä asiantuntijoita pitäisi kuunnella

Essi Eerolan houkutteli aikanaan akateemiselle uralle Helsingin yliopiston nykyinen ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen. Eerolasta on reilussa kymmenessä vuodessa tullut yksi laajimmin talouteen perehtyneistä tutkijoista Suomessa. Ei siis ole ihme, että häntä kuunnellaan. Hän on opettanut Helsingin yliopistossa ja työskennellyt myös Suomen Pankissa rahapolitiikka- ja tutkimusosaston tutkimusyksikössä neuvonantajana.

”Päättäjien tehtävänä ei ole asioiden osaaminen vaan arvovalintojen tekeminen.”

Eerola onkin monissa yhteyksissä korostanut tutkimus- ja asiantuntijatiedon tärkeyttä päätöksenteossa. Päättäjien pitäisi hänen mielestään luottaa asiantuntijoihin vielä nykyistä enemmän, sillä päättäjien tehtävänä ei ole asioiden osaaminen vaan arvovalintojen tekeminen. Juuri siksi hän pitää rooliaan TOIMI-hankkeen asiantuntijaryhmässä erityisen tärkeänä.

Eerola otti äskettäin kantaa myös maakuntauudistukseen ja ilmoitti kannattavansa maakuntien verotusoikeutta. Hän uskoo, ettei valtiolta tuleva rahoitus ohjaisi maakuntien tekemistä tarpeeksi eikä kannustaisi säästämään.

Sosiaaliturva suojelee yksilöä, ei yrityksiä

Myös Eerola on sitä mieltä, että sosiaaliturvan pitää kannustaa työntekoon. Silti hän muistuttaa, että sosiaaliturvan tulee suojella yksilöä, ei yrityksiä. On hyvä, että elinkelpoiset yritykset menestyvät ja heikommat yritykset kuolevat pois.

”Hyvin toimiva ja joustava sosiaaliturva kannustaa riskinottoon. Ihmiset uskaltavat ottaa riskejä, yrittää tai vaihtaa työpaikkaa, jos he tietävät, että sosiaaliturva toimii.”

”Hyvin toimiva ja joustava sosiaaliturva kannustaa riskinottoon.”

Kansantalouden näkökulmasta sosiaaliturva on Eerolan mukaan myös automaattinen vakauttaja. Se pitää yllä kysyntää taloudellisesti heikkoina aikoina.

Sosiaaliturva varmistaa, että ihmisillä on mahdollisuus kuluttaa välttämättömään, vaikka he jäisivät työttömiksi, opiskelisivat tai sairastuisivat. Sen ansiosta myös yritykset pärjäävät paremmin vaikeiden aikojen yli ja pystyvät työllistämään myös heikossa suhdannetilanteessa.

Eerola kannustaa miettimään asumistukien osalta sitä, kumpaa tuetaan – asuntoja vai ihmisiä. Tällä on merkitystä erityisesti silloin, kun halutaan tukea muuttoa työn perässä.

”Tärkeintä on, että asumista tuetaan avoimesti. Kun asumistukimenot näkyvät budjetissa, niitä mietitään myös tarkemmin.”

Jos tuki kohdistuu asuntoon eikä ihmiseen, tukea ei saa mukaansa, kun muuttaa. Toisaalta myöskään asumistuki ei suoraan lisää asuntojen tarjontaa siellä, missä asunnoista on paljon kysyntää. Sekään ei siis yksinään auta vaikkapa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan.

”Tärkeintä on, että asumista tuetaan avoimesti. Kun asumistukimenot näkyvät budjetissa, niitä mietitään myös tarkemmin. Asumisen tukemisen pitää olla läpinäkyvää kaikille”, hän korostaa.

Osa sosiaaliturvan rahoituksesta tileille?

Eerola olisi valmis uudistamaan sosiaaliturvaa rohkeastikin. Yksi uudistamisen tapa voisi olla jonkinlainen tilimalli.

Tilimallilla tarkoitetaan sosiaaliturvan muotoa, jossa kansalaiset saavat käyttöönsä tietyn määrän rahaa. Raha maksetaan joko kertasuorituksena tai varoja kertyy yhteiskunnalta tai omasta työstä vakuutusmaksujen tapaan.

”Tilimallin avulla tuki pystyttäisiin kohdistamaan paremmin niille, jotka ovat koko elämänsä ajan pienituloisia.”

”Se ottaisi nykymallia paremmin huomioon ihmisen tilanteen pitkin elinkaarta. Iso osa tulonsiirroista tehdään jokaisen ihmisen elinkaaren sisällä. Kärjistäen se tarkoittaa, että saamme lapsuudessa ja vanhuudessa tukea ja työiässä maksamme veroja. Tilimallin avulla tuki pystyttäisiin kohdistamaan paremmin niille, jotka ovat koko elämänsä ajan pienituloisia”, hän arvioi.

Eerola ei usko, että koko sosiaaliturvan kattava tili sellaisenaan toimisi. Sen sijaan hän pitää mahdollisena jonkinlaista työttömyysturvatiliä. Siihen voisi olla kytkettynä myös muitakin sosiaaliturvan etuuksia.

”Jos jokainen esimerkiksi kerryttäisi työtuloillaan työttömyysturvatiliä kuten vakuutusta, se kannustaisi etsimään töitä.”

”Jos jokainen esimerkiksi kerryttäisi työtuloillaan työttömyysturvatiliä kuten vakuutusta, se kannustaisi etsimään töitä. Mitä nopeammin saat töitä, sitä enemmän rahaa jää työttömyysturvatilille säästöön. Jos tili tulisi käytettyä tyhjiin, yhteiskunta tulisi apuun. Toisaalta tilille kertyneen tuoton voisi saada hyväkseen esimerkiksi eläkkeenä”, hän pohtii.

Politiikassa hyvät asiat taistelevat

Eerola kehittäisi mielellään sosiaaliturvaa kokonaisuutena mutta vaiheittain ja veisi uudistukset ensin kokeiltaviksi. Poliittisessa päätöksenteossa se on haastavaa. Kuten Eerola sanoo, ”politiikassa hyvät asiat taistelevat”.

”Sosiaaliturva on nyt aika monimuotoinen ja kirjava. Toisaalta, jos halutaan arvioida politiikkamuutosten vaikutuksia luotettavasti, joudutaan keskittymään aina yhteen osa-alueeseen kerrallaan”, Eerola kuvailee.

”Sosiaaliturva on nyt aika monimuotoinen ja kirjava. Jos halutaan arvioida politiikkamuutosten vaikutuksia luotettavasti, joudutaan keskittymään aina yhteen osa-alueeseen kerrallaan.”

Äskettäin VATT:n tutkijat esimerkiksi selvittivät, onko työttömyysturvan 300 euron suojaosa parantanut työttömän turvaa muutostilanteessa ja rohkaissut työllistymään. Selvityksen mukaan suojaosa paransi turvaa mutta ei lisännyt työntekoa.

Eerola toteaa, ettei etuuksista päätettäessä aina huomioida sitä, että syyperusteisten etuuksien leikkaaminen lisää usein toimeentulotuen tarvetta.

Jotta kokonaisajatteluun päästäisiin, pitäisi ensin määritellä tavoitteet. Tutkijan asiantuntijatehtävä alkaa vasta sen jälkeen.

”Uutta sosiaaliturvajärjestelmää ei voi vain sellaisenaan lähteä toteuttamaan. Pitää ensin arvioida, kuinka kaukana olemme tavoitteesta ja mitä nykytilanteessa pitäisi muuttaa, jotta tavoitteeseen päästään”, hän perustelee.

”Verotuloja pitäisi kerätä niin, että kerääminen mahdollisimman vähän vääristää talouden toimintaa.”

Esimerkiksi verotusta uudistettaessa tärkein kysymys ei välttämättä ole se, kevennetäänkö verotusta vai kerätäänkö lisää veroja. Sen sijaan pitäisi miettiä, mikä on tehokasta ja mitä halutaan saavuttaa.

”Verotuloja pitäisi kerätä niin, että kerääminen mahdollisimman vähän vääristää talouden toimintaa”, Eerola lisää.

Onko meillä varaa nykyiseen sosiaaliturvaan?

Mitä Eerola ja Vartiainen sitten vastaavat perimmäiseen kysymykseen. Riittävätkö rahat nykyisen kaltaiseen sosiaaliturvaan?

Eerolan mukaan tähän vaikuttaa moni asia. Kun hyvinvointi yhteiskunnassa lisääntyy, ajatellaan, että myös perusturvan tason pitäisi kasvaa. Ei riitä, että poistetaan absoluuttista köyhyyttä, vaan kaikkien pitäisi pysyä hyvinvoinnin kasvussa mukana.

Yhtenä tekijänä on myös palvelujen hinta.

”Hoivan järjestäminen tulee talouskasvun myötä kalliiksi, jos halutaan, että hoivaajana on ihminen. Palvelun kustannukset nousevat”, hän lisää.

”Ihmisen taloudelliset oikeudet ja velvollisuudet pitäisi saada yhteiskunnassa tasapainoon, muuten olemme ongelmissa.”

Myös historiallinen kehitys vaikuttaa.

”Suomalainen hyvinvointivaltio syntyi aikana, jolloin huoltosuhde koko ajan parani. Nyt ollaan päinvastaisessa tilanteessa. Huoltosuhde eli maksajien määrä verrattuna huollettavien määrään heikkenee.”

”Samat suomalaiset, jotka käyttävät sosiaaliturvaa, myös maksavat sen.”

Vartiainen korostaa, että yhteiskunnalla ei ole ulkoista pottia, josta sosiaaliturvan parantaminen voitaisiin ulosmitata.

”Samat suomalaiset, jotka käyttävät sosiaaliturvaa, myös maksavat sen. Ihmisen taloudelliset oikeudet ja velvollisuudet pitäisi saada yhteiskunnassa tasapainoon, muuten olemme ongelmissa. Jos haluamme korkealaatuisen sosiaaliturvan, meillä on väistämättä velvollisuus olla työmarkkinoiden käytettävissä”, hän sanoo.