Työn muutosta vauhdittavat niin monet tekijät, että niiden yhteisvaikutukset ovat vielä tutkijoidenkin tavoittamattomissa. Sosiaaliturvalla on täysi työ pysyä muutosten perässä.
Hyvästit säännölliselle palkkatyölle
Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja kokoaikainen palkkatyö ovat olleet vuosikymmenet vallitseva työnteon malli. Työn sankareita on muistettu tasakymmenpäivinä milloin viirillä, milloin kuukauden palkalla tai kultakellolla. Neljä- tai viisikymmentäkin vuotta saman työnantajan palveluksessa ei ole ollut tavatonta. Tämä malli on perustunut siihen, että koko yhteiskunta on tavoitellut täystyöllisyyttä.
Nyt on toisin. Työelämä on jatkuva epävarmuuden olotila, ja työntekijän on sopeuduttava siihen. On kehityttävä ja kyettävä uudistumaan, jotta pystyy vastaamaan työmarkkinoiden muutoksiin.
”Työntekijät joutuvat kohtaamaan työuransa aikana jopa useita ammatin- ja toimialanvaihdoksia ja heidän on varauduttava ja sopeuduttava toistuviin irtisanomisiin. Työteko ja koko elämän kulku ovat kaikkea muuta kuin vakaata ja ennakoitavaa”, sanoo Lapin yliopiston sosiologian emeritusprofessori ja vuoden työelämätutkija 2014 Asko Suikkanen.
Kysymys ei ole enää työpaikan ja työkyvyn säilyttämisestä vaan oman osaamisen hallinnasta.
”Ihmisten on osattava ennakoida esimerkiksi kouluttautumalla, että heillä on aina oikeanlaista, työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Tällaisten riskien hallinta ei ole ennen ollut työntekijöiden vastuulla”, Suikkanen sanoo.
Sosiaaliturva on perinteisesti ottanut kopin muutostilanteissa takaamalla toimeentulon ja uuden oppimisen mahdollisuuden. Muun muassa työttömyys- ja työkyvyttömyysjärjestelmä sekä koulutuspäiväraha on luotu helpottamaan muutoksenhallintaa. Ne eivät uudessa työelämässä riitä. Nyt tarvitaan raikkaita uusia ideoita.
Ihmisten on osattava ennakoida esimerkiksi kouluttautumalla, että heillä on aina oikeanlaista, työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista.
”Tärkeä uudistus olisi, että ihmisille annettaisiin mahdollisuus hyödyntää työuransa aikana kertyneitä eläkevakuutusvaroja ammatilliseen kouluttautumiseen”, ehdottaa Suikkanen.
Suikkasen mallissa yksilölle annetaan riskin lisäksi keinoja, eli eläkevakuutusvaroja, hallita omaa työuraansa ja elämäänsä. Kyseessä olisi eräänlainen yhteiskuntasopimus, jossa yksilö investoi eläkekertymäänsä itseensä. Näin työttömäksi jäänyt ihminen pääsisi uudelleen kiinni työelämään ja kerryttämään tulevaa eläkettään.
”Nyt meillä on yli 30-vuotiaita, joilla on vähäinen koulutus eikä minkäänlaista lisäoppia. Toisaalta on nuoria, jotka eivät jatka opintojaan peruskoulun tai ylioppilastutkinnon jälkeen. Nämä molemmat ihmisryhmät ovat vaarassa pudota työelämän vauhdista minimisosiaaliturvan varaan”, Suikkanen sanoo.
Ratkaiseeko perustulo?
Osaaminen ja korkeakaan koulutus eivät takaa menestystä työmarkkinoilla. Sen on saanut kokea moni korkeakouluopinnot läpikäynyt.
”Aiemmin korkeasti koulutettu sai lähes aina hyväpalkkaisen ja varman työpaikan, josta aikanaan pääsi vanhuuseläkkeelle. Nyt työelämä on pirstaleista, mikä tarkoittaa useiden ammattien opettelua työelämän aikana ja monia erialaisia työuria. Työn luonne muuttuu säännöllisistä työsuhteista limittäisiin osa-aikaisuuksiin, erilaisiin projekteihin, freelance-suhteisiin ja yrittäjyysjaksoihin”, kuvailee Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtaja Piia Kuosmanen.
Työelämän riskit siirtyvät yhä useammin yksilön kannettavaksi, sillä sosiaaliturvajärjestelmämme ei vielä tunne muuttuvia työntekotapoja, arvioi Kuosmanen.
Tukijärjestelmien sekavuus vaikeuttaa opiskelijoiden asemaa muuttuvissa tilanteissa.
Tilanne konkretisoituu nuorille usein jo opiskeluaikana, jolloin opiskelun ohella saatetaan kokeilla yritystoimintaa ja tehdä projektitöitä.
”Ihminen saattaa pahimmassa tapauksessa pudota kaiken turvan ulkopuolelle, jos esimerkiksi yritystoiminta loppuu.”
Tukijärjestelmien ja turvaverkkojen sekavuus on omiaan vaikeuttamaan opiskelijoiden asemaa muuttuvissa tilanteissa.
”Opiskelijan on lähes mahdotonta selvittää itseään koskevaa sosiaaliturvaa vähänkään mutkikkaassa tilanteessa. Kuinka opiskelija voisi selvitä tässä viidakossa, kun opintotukilautakunnillakin on usein suuria vaikeuksia tulkita yksiselitteisesti opintotuen myöntämisperusteita?”
Perustulo olisi Kuomasen mielestä selkeä ratkaisu. Se takaisi ihmiselle perusturvan kaikissa elämäntilanteissa ja säästäisi epävarmuudelta sekä jatkuvalta kannustinloukkujen uhalta.
Opiskelijoiden tilanteeseen auttaisi Kuosmasen mukaan myös joustavampi opintotuen perusteiden tulkinta, jossa huomioitaisiin ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Kehityskulku on kuitenkin ollut päinvastainen, eli opintotukien perusteita on kiristetty rajoittamalla työkokemuksen hankkimista opintojen aikana.
Työmarkkinoille tarvitaan yhdenvertaisuutta
Sosiaaliturvajärjestelmään liittyvät tukipalvelut, kuten vammaisten kuljetuspalvelut, eivät ole pysyneet työelämän muutoksen kyydissä.
”Kunnallinen kuljetuspalvelu ei huomioi, että ihmisen täytyy työn puolesta liikkua esimerkiksi palavereihin ja asiakaskäynneille. Myös henkilökohtaisten avustajien tuntimäärissä rajat voivat tulla vastaan, kun kotona työskentelevä ihminen tarvitseekin eri tavalla avustajaa kuin perinteisessä työssä”, sanoo vammaisten etujärjestö Kynnyksen puheenjohtaja Amu Urhonen.
Sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi Urhosen mukaan kehittää vastaamaan joustavasti ihmisten tarpeisiin. Se ei saisi olla työntekoa rajoittava kokoelma jäykkiä säädöksiä.
”Sosiaaliturvajärjestelmä ei saisi tuijottaa vain ihmisen diagnoosia. Sosiaaliturvassa ja -palveluissa katsotaan silti vain harvoin ihmisen arjen tarpeita. Uusi vammaispalvelulaki kyllä antaa mahdollisuuksia tähän suuntaan, jos laki toteutuu sellaisena kuin on ehdotettu.”
Vammaisten opiskelijoiden sosiaaliturva on uudistettava vastaamaan työelämän tarpeita, sillä nykyinen kuntoutustuki kattaa vain yhden tutkinnon opiskelun.
”Meidän olisi tehtävä kaikki mahdollinen sen eteen, että ihmisillä on mahdollisuus hankkia lisää koulutusta. Sosiaaliturvajärjestelmässä on tällä hetkellä turhia esteitä.”
Syrjintä loukkaa
Vaikeassa taloustilanteessa vammaisten on entistä vaikeampi päästä työmarkkinoille. Esille tulee jatkuvasti selkeitä syrjintätapauksia, joissa osaavat ja pätevät vammaiset on ohitettu rekrytoinnissa. Työelämän asenteissa vammaisuutta kohtaan on muutenkin paljon parannettavaa.
”Meillä keskustellaan aivan liikaa siitä, kuinka vammaisia voidaan palkata avustaviin tehtäviin. On hyvin loukkaavaa, että vammaisia kohdellaan huonompina työntekijöinä kuin muita. Ei ymmärretä, että vammaisilla on valtava määrä osaamista ja asiantuntemusta, mistä olisi todella paljon hyötyä työmarkkinoille”, Urhonen sanoo.
Ajattelu menee uusiksi
”Ikärakenteen ja globaalin työnjaon muutokset sekä tietotekniikan korostuminen vaikuttavat työelämään rajusti. Meidän on kyettävä isoon ajattelutapojen muutokseen, jotta pysymme tässä kehityksessä mukana”, sanoo työeläkevakuuttajien etujärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Uutta ajattelua kaivataan eri-ikäisten ihmisten ja erilaisten osaamisten arvottamiseen työelämässä, Siimes vaatii. Pelkästään nuoruutta, tehokkuutta ja sataprosenttista työkykyä suosiva ajattelu ei ole kestävää nyt eikä tulevaisuudessa. Työantajien ja myös työntekijöiden on ymmärrettävä, että osatyökykyä pitää voida käyttää joustavasti. Tähän liittyy myös työntekijöiden oma halu olla pidempään työelämässä.
”Työnantajien on osattava hyödyntää kokeneen työvoiman osaaminen täysimääräisesti. Ne yritykset menestyvät, jotka oivaltavat tämän ja onnistuvat ikäjohtamisella hyödyntämään eri-ikäisten ja erilaisten työntekijöiden yhteistyötä”, Siimes sanoo.
Ne yritykset menestyvät, jotka onnistuvat ikäjohtamisella hyödyntämään eri-ikäisten työntekijöiden yhteistyötä.
Koulutuspolitiikan kehittäminen ja työntekijöiden valmius kouluttautua uudelleen edellyttävät isoa asennemuutosta. Jatkuvista muutoksista syntyvä epävarmuus lamauttaa monet työntekijät ja ehkäisee uusien urien uteliaan etsinnän.
”Meillä on paljon ihmisiä, joiden usko omaan kykyyn oppia ja kehittyä on nujerrettu koulujärjestelmässä. Nyt maksamme hintaa näistä virheistä. Ihmiset tarvitsevat sekä työpaikoilla että koulutusjärjestelmän eri vaiheissa monipuolista tukea uuden oppimiselle.”
Jo parikymmentä vuotta sitten Suomessa nähtiin joustavien työurien tarve. Silloin käytiin vilkasta keskustelua elinikäisestä oppimisesta.
”On hämmästyttävää, kuinka tämä aihe on hävinnyt yhteiskunnallisesta keskustelusta. Näemme nyt ihmisten osaamisen oudon staattisena, vaikka meillä on entistä suurempi tarve saada ihmiset oppimaan koko työelämänsä ajan uutta.”
Keskiluokka on kriisissä
Sitran johtava asiantuntija, tutkija Teppo Turkki katsoo suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää globaalista näkökulmasta: Hänen toimipaikkansa on Taiwanin Taipeissa.
”Työ on yhä harvemmin pysyvä tila tai fyysinen paikka, jonne mennään ja jossa ollaan. Työ muuttuu asioiksi, joita tehdään”, sanoo Turkki.
”Yhä useampi meistä työskentelee monelle organisaatiolle ja työnantajalle. Menemme kohti työtä, jossa liikkumisen yli perinteisten rajojen ja siilojen välillä tulisi olla joustavampaa. Kokeileva ja yrittäjämäinen tapa tehdä työtä on tulevaisuutta, ennemmin kuin lineaarinen, aikaan ja paikkaan sidottu työskentelytapa”, hän jatkaa.
Uudet työnteon tavat ovat monelle uhka ja samalla haaste sosiaalipolitiikalle.
”Työelämän suurimpana haasteena Suomessa ovat jäykät rakenteet ja teollisen ajan työkulttuuri. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei vastaa kiihtyvän teknologiamuutoksen tarpeisiin. Edessä on tilanne, jossa jotkin keskitason ammatit katoavat kehittyneen teknologian myötä.”
”Sosiaalipolitiikan keskiössä ovat olleet eri syistä syrjäytyneet, köyhät ja työttömät. Nyt muutos koskee yhä enemmän läntisten yhteiskuntien keskiluokkaa, joka menettää osaamistaan ja asemaansa työttömyyden uhatessa. Se tulee olemaan suomalaiselle sosiaalipolitiikalle valtava haaste.”
Miten sosiaaliturvaa tulisi sitten kehittää tässä muutoksessa?
”Sosiaaliturvan ja sote-uudistuksen ytimessä pitää olla mahdollisimman ajantasainen käsitys yhteiskunnan rajusta muutoksesta. Tähän tarvitaan uutta tutkimusta sekä kokeiluja esimerkiksi perustulosta. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden pitää rohkeasti tuottaa sosiaalipolitiikasta päättäville uusia avauksia, analyyseja ja suosituksia”, Turkki sanoo.