Hallitus asetti tavoitteekseen 72 % työllisyyden. Selvitimme, mitkä hallituksen toimet ovat vaikuttaneet työllisyysasteeseen ja mitä muita tekijöitä pitää ottaa huomioon tuloksia arvioitaessa.
Selvitys perustuu mikrosimulointimenetelmään, jossa lainsäädännössä käytettäviä laskukaavoja sovelletaan väestön tulotietoihin. Nämä on saatu Tilastokeskuksen SISU-mikrosimulointimallista, joka pohjautuu noin 800 000 henkilön väestöotokseen vuodelta 2015.
Poliittisena taustana ovat hallituksen vuosina 2015–2018 tekemät muutokset sosiaaliturvaan ja verotukseen.
Poliittisena taustana ovat hallituksen vuosina 2015–2018 tekemät muutokset sosiaaliturvaan ja verotukseen. Kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien indeksijäädytykset ja -leikkaukset, tuloverotuksen kevennykset, työttömyysturvan keston leikkaus ja varhaiskasvatusmaksujen alennukset olivat selvityksen kannalta oleellisimpia.
Kuinka monta henkilötyövuotta?
Kannustimien parantaminen vaikuttaisi työllisyyteen mikrosimulaation mukaan noin 30 000–40 000 henkilötyövuotta keskipitkällä aikavälillä. Koska kyse on simulaatiosta, luku ei kuvaa lakimuutosten havaittua vaikutusta.
Selvityksessä ei ole otettu huomioon kaikkia kilpailukykysopimuksen vaikutuksia eikä aktiivimallin vaikutusta työllisyyteen. Kiky-sopimuksen mukainen palkansaajien sosiaalivakuutusmaksujen korotus on selvityksessä huomioitu.
Suurin osa hallituksen jo saavuttamasta työllisyyden toteutuneesta parantumisesta on seurausta laajemmista suhdanteista, ei niinkään hallituksen toimista.
Analyysi ei myöskään ulotu siihen, mikä on laajemman kansainvälisen talouskehityksen vaikutus työllisyyden kasvuun. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että suurin osa hallituksen jo saavuttamasta työllisyyden toteutuneesta parantumisesta on seurausta laajemmista suhdanteista, ei niinkään hallituksen toimista.
Hallituksen toimilla on vaikutusta työllisyyteen
Myös hallituksen politiikalla on ollut merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen.
Taloustieteessä oletetaan, että työnteon kannustimien muutokset vaikuttavat yksilökohtaisesti työn tarjontaan ja työllisyyteen. On sitä mielekkäämpää mennä töihin, mitä suurempi taloudellinen hyöty siitä on.
Kannustimien toimintaa mittaa työllistymisveroaste.
Kannustimien toimintaa mittaa työllistymisveroaste (participation tax rate). Se kertoo, kuinka suuri osa työllistymisen tuomasta tulojen kasvusta kuluu lisääntyneiden verojen maksamiseen ja pienentyneiden sosiaalietuuksien korvaamiseen.
Työllistymisveroasteen taso on ollut Suomessa keskimäärin 60–70 %. Työllistymisveroaste on kaikissa ryhmissä hallituskauden aikana pienentynyt.
Selvityksessä työllistymisveroaste on muodostettu vertailemalla henkilön nettotuloja työllisenä ja työttömänä. Työllisen bruttopalkasta on vähennetty verot simuloidun lainsäädännön mukaisesti. Siihen on lisätty mahdollinen asumistuki ja toimeentulotuki. Pienten lasten perheissä tuloista on vähennetty myös varhaiskasvatusmaksut.
Työttömän nettotuloiksi on laskettu työttömyysetuus ja mahdolliset asumis- ja toimeentulotuet. Työttömien on oletettu hoitavan lapsiaan kotona.
Työllistymispalkan arvioinnissa on otettu huomioon ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja elämäntilanteita.
Uudesta työstä maksettavan palkan eli työllistymispalkan arvioinnissa on otettu huomioon ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja elämäntilanteita, kuten sukupuoli, perherakenne, ikä, koulutusala ja -aste, asuinpaikka, työttömyyshistoria, lasten määrä ja velat.
Naisiin kohdistuu suurempi työllisyysvaikutus
Ansiosidonnaisen keston leikkaaminen on vahvistanut kannusteiden vaikutusta, kuten myös työttömyysturvan indeksileikkaukset ja -jäädytykset ovat tehneet.
Paljon merkittävämpiä kannustinvaikutukset ovat kuitenkin olleet niille, jotka ovat olleet kotihoidon tuella. Syynä tähän on ennen kaikkea varhaiskasvatusmaksujen alentaminen. Myös veronalennukset ovat vaikuttaneet.
Kannustinvaikutukset ovat merkittävimpiä niille, jotka ovat kotihoidon tuella.
Suurin osa työllistyvistä on ansiosidonnaisen turvan saajia ja pienin osa kotihoidon tukea saavia. Kun työllistyvien määrät suhteutetaan joukon kokoon, työllistyvien osuus on kuitenkin lähes yhtä suuri niin kotihoidon tuen kuin ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajien keskuudessa.
Työttömän perusturvan eli työmarkkinatuen tai peruspäivärahan saajista työllistyvien osuus on pienin.
Naisiin on kohdistunut miehiä suurempi työllisyysvaikutus. Pienten lasten vanhemmille on ollut tarjolla eniten kannustimia, ja varhaiskasvatuksen maksuilla on ollut suuri vaikutus.
Yksinasuvilla toimeentulotuen suuruus on heikentänyt kannustimien vaikutuksia.
Kannustimet saattavat madaltaa työn vastaanottamisen kynnystä.
Kannustimien analysointi ei kerro kaikkea työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Lopputulokseen vaikuttaa muun muassa oikeanlaisen työn saatavuus. Kannustimet saattavat kuitenkin madaltaa työn vastaanottamisen kynnystä.
Olennaista on myös muistaa, että työllistyminen ei aina suoraan lisää hyvinvointia, jos työ esimerkiksi on hyvin raskasta tai epämieluisaa. Simulointi ei kerro mitään tällaisista hyvinvointivaikutuksista.
Kirjoittajien tekemä, valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys on julkaistu nimellä Talouspolitiikan vaikutukset tuloeroihin ja työllisyyteen 2015–2018.
Kannattaako leikata etuuksia vai keventää veroja?
Kannustimien paraneminen merkitsee etuuksista muodostuvien tulojen pienentymistä. Onko puhe kannustimien parantamisesta leikkauspolitiikan oikeuttamista?
Työllistymisen taloudellinen kannustin on työllisenä ja työttömänä saatujen tulojen erotus. Mitä suurempi se on, sitä parempia ovat työllistymisen kannustimet.
Kannustimia voidaan parantaa kahdella tavalla. Voidaan joko kasvattaa tuloja työllisenä esimerkiksi veronkevennysten avulla tai pienentää tuloja työttömänä eli leikata etuuksia. Kyse on tasapainottelusta.
Työttömän etuuksien pienentäminen heikentää sosiaaliturvan riittävyyttä ja kasvattaa tuloeroja.
Työttömän etuuksien pienentäminen heikentää sosiaaliturvan riittävyyttä ja kasvattaa tuloeroja. Nämä molemmat ovat ongelmallisia seurauksia. Toisaalta verojen keventäminen on kallista julkiselle taloudelle.
Sipilän hallitus on soveltanut molempia toimia. On tehty isoja veronkevennyksiä ja on leikattu sosiaaliturvan tasoa. Jompikumpi lähestymistapa ja sen seuraukset on myös hyväksyttävä, jos kannustimia halutaan parantaa.
Laajempi johtopäätös ei voi olla se, että aina kun kannustimia parannetaan, kaikkien ihmisten tilanne paranee. Linjaa valittaessa joudutaan tekemään arvovalintoja.
Lopputulokseen vaikuttaa työttömän taloudellinen tilanne. Ratkaisevaa on, voidaanko sitä parantaa, vaikka se heikentäisi kannustimien vaikutuksia ja saattaisi synnyttää kannustinloukun.
Vaikka pienituloisimman kymmenyksen tulot keskimäärin kasvaisivatkin politiikan työllisyysvaikutusten ansiosta, työllisyystoimien häviäjiin jää aina iso joukko, joka ei työllisty.