Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä on yhtä aikaa innostunut ja mietteliäs. Ehdotus laiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä on tervetullut avaus, ja viiden sote-alueen malli on hyvä lähtökohta.
Jo ministeriaikoinaan Hyssälää harmitti toimintojen päällekkäisyys, kuntien piiperrys pienissä ympyröissään ja siitä seurannut resurssien tuhlaus.
Silti uudistus herättää myös huolta. Rakenteiden uudistaminen ei vielä takaa toimintakulttuurin muutosta.
”Kansalaiset odottavat, että he pääsevät hoitoon ja saavat tarvitsemansa palvelut sote-uudistuksen jälkeen. Pelkään, ettei palvelulupaus täyty, jos yksityisiä palveluntuottajia ei saada tavalla tai toisella kumppaneiksi”, Hyssälä pohtii.
Tarvitsemme myös yksityisiä toimijoita
Kelan tarjoama resepti ongelmaan on yksityisten palveluntuottajien osallistuminen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen julkisten toimijoiden lisäksi. Mukaan tahtovien palveluntuottajien tulisi sitoutua enimmäishintoihin, yhtenäisiin hoitokäytäntöihin ja laatukriteereihin.
”On realismia, että jatkossakin tarvitaan vaikkapa silmälääkäri-, gynekologi- tai hammaslääkäripalveluja yksityispuolelta. Näiden palvelujen käyttöä on tähän asti tuettu sairausvakuutuksella”, Hyssälä muistuttaa.
”Sote-alue voisi päättää sellaisen sote-lisän maksamisesta, jolla turvataan kohtuullinen korvaustaso alueen asukkaille.”
Jos yksityiset toimijat jäävät uuden soten ulkopuolelle, riskinä on yksityisten ja julkisten palvelujen eriytyminen.
Parhaimmillaan tämä tarkoittaisi sitä, että erillisiä palvelusetelijärjestelmiä ei enää tarvittaisi. Myös hallinnolliset kustannukset ja kilpailutuksen tarpeet vähenisivät.
Jos yksityiset toimijat jäävät uuden soten ulkopuolelle, Hyssälän mukaan riskinä on yksityisten ja julkisten palvelujen eriytyminen toisistaan. Ne, joilla on varaa, siirtyvät käyttämään yksityisiä palveluja yksityisten vakuutusten turvin. Samalla halu rahoittaa veroilla julkisia palveluja hiipuu.
”Näen uhkana Amerikan mallin, jossa juristiarmeijat pyörivät terveydenhuollon ympärillä”, Hyssälä sanoo.
”Sairausvakuutus on ollut koko kansan vakuutus. Sitä ei ole kehitetty, joten se on näivettynyt. Tarvitaan uusia avauksia.”
Uudistus on asiakasta varten
Rakenteiden uudistaminen avaa mahdollisuuden kehittää sosiaali- ja terveyspalveluja aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Kehittämisen tiellä on kuitenkin vielä monta kuoppaa.
”Kaikkein merkittävintä uudistuksessa on järjestämisvastuun siirtäminen pois kunnilta. Silti henkilöstö on uudistuksen jälkeen vielä vuosia henkisesti kunnan palveluksessa”, toteaa toimitusjohtaja Pentti Itkonen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä.
Etelä-Karjalassa on päästy jo kokemaan ja sovittelemaan kuntien luopumisen tuskaa. Sitä on ollut, vaikka 9 kuntaa on liittynyt Eksote-kuntayhtymään vapaaehtoisesti.
Itkosen mielestä järjestämisvastuun siirtäminen on välttämätöntä. Lainsäädäntö on jo ennestään kaventanut paikallisen liikkumavaran niin pieneksi, ettei sen perään kannata itkeä.
”Sote-palvelujen järjestäminen ei ole demokratiaa vaan palvelun saatavuutta asiakkaan ja kansalaisen näkökulmasta”, Itkonen napauttaa.
”Toivottavasti uudistusta ei lähdetä vesittämään viime hetken kompromisseilla. Tuotantovastuualueiden määrän pitäisi jäädä alle 30:n.”
Riittävän laajojen alueiden lisäksi toimivat palvelut edellyttävät uudenlaista ajattelua ja uusia avauksia: hyvinvointiasemia, liikkuvia palveluja ja erityisesti sähköisiä palveluja. Varsinkaan sähköisten palvelujen kehittämiseen pienten kuntien voimavarat eivät ole riittäneet.
”Ajatusmaailmamme terveydenhoidossa on uskomattoman ammattilaiskeskeinen. Kansalaisella ei ole muuta yhteydenpitokeinoa kuin roikkua puhelimessa tai tulla pää kainalossa päivystykseen”, Itkonen kärjistää.
Myös Kelassa nähdään, että uudistuksen tärkein tavoite on turvata laadukkaiden lähipalvelujen saatavuus, hillitä kustannusten kasvua ja sallia asiakkaan valinnanvapaus perusterveydenhuollon palveluissa.
”Neuvolan, terveydenhoitajan, sosiaalityöntekijän ja lääkärin täytyy löytyä läheltä. Palvelut, joita tarvitaan ehkä kerran elämässä, voidaan hakea kauempaakin”, Hyssälä täsmentää.
Tiedon seurattava potilasta
Sähköisen terveydenhuollon puutteet ja potilastietojärjestelmien hintalaput ovat herättäneet runsaasti kriittistä keskustelua viime vuosina. Laajojen sote-alueiden odotetaan vastaavan tähän haasteeseen yksittäisiä kuntia ja sairaanhoitopiirejä paremmin.
Myös Kela on kiinnostunut ja valmis ottamaan vastuulleen kansallisen ict-arkkitehtuurin pyörittämisen. Kela on jo ollut keskeisesti mukana rakentamassa sähköistä terveysarkistoa ja potilastietojärjestelmä Kantaa. Nykyisin Kela vastaa Kanta-järjestelmän ylläpidosta.
”Meillä on valmiina maanlaajuinen organisaatio. Lisäksi olemme jo tehneet isot investoinnit sähköisiin järjestelmiin verorahoilla”, Hyssälä tiivistää.
Järjestelmien myötä muuttuu ajattelutapa. Tiedon on oltava käytettävissä siellä, missä potilas on.
Teknisten järjestelmien lisäksi kyse on ajattelutavan muuttumisesta. Tiedon pitää olla käytettävissä siellä missä potilaskin on.
”Asiakas- ja potilastietojen tulee olla yhteen sovitettavissa valtakunnallisesti. Asiakastietojen ajantasainen saatavuus tulee taata, jotta vältytään päällekkäisiltä tutkimuksilta ja tietojen keruulta”, Hyssälä linjaa.
”Myös Kelan ja terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensopivuudesta täytyy huolehtia. Asiakkaan näkökulmasta monet erilaiset suunnitelmat voitaisiin korvata yhdellä yhteisellä suunnitelmalla.”
Varsinainen työ on edessä
Pentti Itkonen muistuttaa, ettei yksityisyyttä suojaava lainsäädäntö saa estää kansalaista hyödyntämästä hänestä kerättyjä tietoja tai antamasta hyvää palvelua kansalaisille. Itkosen mukaan johtamisen pohjaksi tarvitaan yksilötietojen lisäksi rakenteellista tietoa. Sote-alueella pitäisi olla tieto kaikista alueen rahavirroista, jotka liikkuvat sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä, olipa sitten kyse julkisista palveluista, työterveyshuollosta tai Kelan maksamista etuuksista. Myös verottajan ja työvoimahallinnon tietojen tulisi olla käytettävissä vähintään taustalla johtamistietona.
”Näin tiedetään, paljonko kokonaisuudessaan on rahaa sekä millaisia potilaita ja asiakasryhmiä sillä on hoidettu. Siinä päästään keskustelemaan, onko rahoja kohdistettu oikein. Onko jotain asiakasryhmää hoidettu paljon, ja jokin toinen jätetty hoitamatta?” Itkonen pohtii.
Oikean tiedon pohjalta on mahdollista tehdä oikeita ratkaisuja, tarttua havaittuihin epäkohtiin ja kehittää palvelujärjestelmää kokonaisuutena eteenpäin. Sote-uudistus luo perustan, mutta varsinainen työ alkaa vasta sen jälkeen. ■
Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus uusiksi
Kelassa on kehitetty yhteisrahoitteista vakuutusmallia. Siinä sairaanhoito-
vakuutuksen rahoittaisivat tulevaisuudessa sote-alueet ja vakuutetut.
Sairaanhoitovakuutuksen nykyinen valtionosuus, noin miljardi euroa, siirrettäisiin suoraan sote-alueille. Sote-alueen rahoitusosuus määräytyisi sen mukaan, kuinka paljon alueen asukkaat ovat saaneet sairausvakuutuskorvauksia.
Rahan mukana sote-alueelle siirtyisi myös vastuu esimerkiksi matkakulujen ja lääkekorvausten maksamisesta.
”Näin rahoitus voitaisiin huomioida kokonaisuutena, eikä vääriä kannusteita kulujen siirtämiseen sektorilta toiselle enää olisi”, pääjohtaja Liisa Hyssälä perustelee.
Palvelujen kokonaisuuden johtaminen ja hallinta olisivat sote-alueen vastuulla. Käytännössä Kela hoitaisi edelleen etuuksien maksatuksen pitkän kokemuksensa ja valmiiden sähköisten järjestelmiensä kautta.
”Meillä on maksatukseen erikoistunut järjestelmä. Olemme maksaneet etuisuuksia yli 70 vuotta, ja olemme siinä hyviä.”
Myös kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin saamat valtionosuudet voitaisiin maksaa suoraan sote-alueelle. Ylimääräistä pyörähdystä kunnan taloushallinnon kautta ei tarvittaisi.
Lisäksi mallissa yksityiset palveluntuottajat toimivat julkisten toimijoiden kumppaneina. Kuntoutus järjestettäisiin sote-alueiden ja Kelan yhteistyönä.