Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Rationaalinen lääkehoito voi säästää miljoonia ja parantaa hoitotuloksia

Rationaalisella lääkehoidolla halutaan karsia lääkehoidon ongelmia ja säästää sekä yhteiskunnan että potilaan rahoja.
Teksti Mari ValkonenKuvat Essi Kuula
Lääkehoidon ongelmana voi olla väärä annostus, sopimaton lääkeyhdistelmä, lääkkeen tehottomuus tai muu lääkkeen vääränlainen käyttö.
Lääkehoidon ongelmana voi olla väärä annostus, sopimaton lääkeyhdistelmä, lääkkeen tehottomuus tai muu lääkkeen vääränlainen käyttö.

Vain kolmannes potilaista käyttää lääkkeitä siten kuin lääkäri on määrännyt, arvioi Kelan erikoistutkija Leena Saastamoinen. Loput potilaista ottaa lääkettä jotakuinkin lääkärin määräyksen mukaan tai ei ota lääkettä lainkaan.

”Iäkkäällä paljon sairastavalla potilaalla voi olla jopa 5–6 lääkehoidollista ongelmaa”, Saastamoinen kertoo.

”Iäkkäällä paljon sairastavalla potilaalla voi olla jopa 5–6 lääkehoidollista ongelmaa.”

Ongelmana voi olla väärä annostus, sopimaton lääkeyhdistelmä, lääkkeen tehottomuus tai muu lääkkeen vääränlainen käyttö.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan kehittyvissä maissa noin puolet lääkkeitä käyttävistä sitoutuu hoitoon. Se on ongelma sekä terveyden ja turvallisuuden kannalta että taloudellisesti.

Arviolta 3–4 % myydyistä reseptilääkkeistä jää Suomessa vuosittain käyttämättä.

Arviolta 3–4 % myydyistä reseptilääkkeistä jää Suomessa vuosittain käyttämättä. Turhista lääkkeistä maksetut lääkekorvaukset ovat yhteiskunnalle valtava menoerä.

Suomen Apteekkariliiton parin vuoden takaisen arvion mukaan lääkkeiden hävikin arvo on noin 100 milj. euroa vuodessa.

”Lääkehoitoa ei aina ole toteutettu turvallisesti tai edes niin, että hoito auttaisi potilasta. Lukuisat lääkekustannusten hillintää pohtineet työryhmät ovat jo 1990-luvulta lähtien suositelleet rationaalisen lääkehoidon periaatteiden ottamista käyttöön, jotta lääkekorvausten kustannuksia saataisiin alemmas”, Saastamoinen sanoo.

Lääkehoidon rationaalisuutta arvioidaan tutkimalla

Rationaalinen eli järkevä lääkehoito tarkoittaa vaikuttavaa, turvallista, laadukasta, taloudellista ja yhdenvertaista lääkehoitoa. Lääkehoidon rationaalisuutta voidaan arvioida yhdistelemällä eri puolilta saatavaa tutkimustietoa.

Rationaalisuuden arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi tietoja lääkekorvausten ja raportoitujen lääkehaittojen määrästä. Lisäksi voidaan seurata erilaisia rationaalisen lääkehoidon indikaattoreita, kuten ikäihmisille haitallisiksi määriteltyjen lääkkeiden käyttöä.

Rationaalinen eli järkevä lääkehoito tarkoittaa vaikuttavaa, turvallista, laadukasta, taloudellista ja yhdenvertaista lääkehoitoa.

”Iäkkäiden ei pitäisi esimerkiksi käyttää pitkäaikaisesti unilääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä, sillä ne lisäävät tokkuraisuutta ja kaatumisriskiä”, Saastamoinen selventää.
Lääkehoidon prosessien arviointi on osa lääkehoidon arviointia.

”Miten esimerkiksi vanhainkodissa jaetaan lääkkeet? Keskeytyykö lääkkeiden jakajan työ jatkuvasti vai onko hänellä rauha jakaa lääkkeet niin, että oikea pilleri menee oikean potilaan purkkiin”, Saastamoinen sanoo.

Rationaalisen lääkehoidon kehittäminen on osa hallitusohjelmaa.

Rationaalinen lääkehoito on myös osa nykyisen hallituksen ohjelmaa. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmaa yhdessä Kelan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean sekä ammatti- ja potilasjärjestöjen asiantuntijoiden kanssa.

Kokonaiskuva potilaan lääkehoidosta puuttuu

Mistä sitten johtuu, että lääkkeitä käytetään virheellisesti? Saastamoinen pitää yhtenä syynä sitä, että potilas ei pysty lääkärin vastaanotolla ottamaan vastaan kaikkea lääkehoitoon liittyvää tietoa.

”Lisäksi potilaan tila ja sairaus saattavat muuttua. Potilas ei kuitenkaan välttämättä käy lääkärissä, ja lääkitys jää päivittämättä ajan tasalle. Reseptejä voidaan uusia vuosikausia ilman, että potilas käy lääkärissä”, Saastamoinen sanoo.

On paljon potilaita, joiden lääkehoidosta kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa. Osan lääkkeistä on ehkä määrännyt työterveyshuolto, osan erikoissairaanhoito tai terveyskeskus. Kukaan ei ota vastuuta lääkehoidon kokonaisuudesta.

On paljon potilaita, joiden lääkehoidosta kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa.

Vuoden 2017 alusta reseptit on kirjoitettu pääsääntöisesti sähköisesti. Potilasta hoitavat henkilöt näkevät Kelan ylläpitämästä valtakunnallisesta Reseptikeskus-tietokannasta, mitä lääkkeitä potilaalle on määrätty sähköisin reseptein. Mukana voi kuitenkin olla myös lääkkeitä, jotka eivät ole enää käytössä.

”Edes potilas ei aina tiedä, mihin sairauteen tai oireeseen hänelle on tiettyä lääkettä määrätty”, Saastamoinen sanoo.

”Edes potilas ei aina tiedä, mihin sairauteen tai oireeseen hänelle on tiettyä lääkettä määrätty.”

Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma suosittelee toistaiseksi, että potilas pitäisi itse listaa käyttämistään lääkkeistä. Listan voi tehdä paperille tai pyytää tulostetta resepteistä terveyskeskuksesta tai apteekista tai käyttää esimerkiksi Lääkkeeni-mobiilisovellusta.

Parhaillaan rakennetaan tietojärjestelmää, josta lääkäri tulevaisuudessa näkee kaikki potilaalla todellisuudessa käytössä olevat lääkkeet.

Lääkekorvaukset uhkaavat yhä kasvaa

Vuonna 2017 lääkekorvausten määrä pieneni ensimmäisen kerran vuoden 2013 jälkeen. Diabeteslääkkeistä kaikki muut paitsi insuliini putosivat vuoden 2017 alusta  100 %:n korvausluokasta 65 %:n korvausluokkaan.

Lääkekorvausten leikkaukset voivat olla riski rationaalisen lääkehoidon kannalta ja niiden vaikutusta lääkkeiden käyttöön tutkitaan. Kelan tutkija Katri Aaltonen totesi väitöstutkimuksessaan, että joka kymmenes jätti lääkkeen ostamatta kustannussyistä. Sen vaikutusta hoitoon voidaan vain arvailla.

Lääkekustannuksia ovat myös pienentäneet niin sanottujen biosimilaarien eli biologisten rinnakkaislääkkeiden tulo markkinoille. Sen seurauksena esimerkiksi insuliinien hinnat ovat laskeneet.

Lääkekorvauksiin kului vuoden 2017 aikana 1,39 mrd. euroa. Lääkekorvauksia sai 3 milj. henkilöä.

Lääkekorvauksiin kului vuoden 2017 aikana 1,39 mrd. euroa.

Pitkällä aikavälillä lääkekorvaukset uhkaavat kuitenkin kasvaa, sillä väestö ikääntyy ja käyttää aikaisempaa enemmän lääkkeitä. Lisäksi käyttöön tulee jatkuvasti uusia kalliita lääkkeitä, kuten erilaisia biologisia lääkkeitä.

”Esimerkiksi muutaman kymmenen tai sadan potilaan syöpähoidon lääkkeet saattavat aiheuttaa suuria kustannuksia”, Saastamoinen sanoo.

Lääkekustannusten kasvua on hillitty myös lääkkeiden viitehintajärjestelmän avulla, jota on noudatettu vuodesta 2009. Kela korvaa lääkekustannuksia enintään lääkeryhmän viitehinnan mukaisesti. Jos lääke on viitehintaa kalliimpi, apteekilla on velvollisuus vaihtaa lääke halvempaan vaihtokelpoiseen lääkkeeseen, mikä pienentää sekä yhteiskunnan maksamaa lääkekorvausta että potilaan omaa lääkelaskua. Halutessaan potilas voi ostaa myös lääkärin alun perin määräämän kalliimman lääkkeen, mutta silloin hän maksaa hinnan erotuksen itse. Mikäli lääkäri on reseptissään kieltänyt lääkkeen vaihtamisen, lääkettä ei vaihdeta ja potilas saa korvauksen kalliimmasta lääkkeestä koko hinnan perusteella.

Joskus lääkehoidon tarkastelu voi tarkoittaa, että aloitetaan uusi kalliimpi lääke, jolloin kustannukset voivat kasvaa.

Joissakin tilanteissa lääkehoidon rationalisoiminen voi lisätä potilaan maksamia lääkekuluja.

”Joskus lääkehoidon tarkastelu voi tarkoittaa, että aloitetaan uusi kalliimpi lääke, jolloin kustannukset voivat kasvaa. Hyödyt ovat silloin muunlaisia. Lääke tehoaa paremmin, ja vointi ja elämänlaatu paranevat”, Saastamoinen sanoo.