Lääkekustannusten kasvulle on useita, myös lääketieteellisiä, syitä. Diagnostiikan edistyminen, sairauksien yleistyminen, hoitosuositusten muutokset, väestön ikääntyminen ja uusien, kalliiden lääkkeiden tulo markkinoille ovat lisänneet kustannuksia.
Osa uusien lääkkeiden hyödyistä on marginaalisia.
Lääkekustannusten kasvu ei välttämättä paranna hoitotuloksia. Osa uusien lääkkeiden hyödyistä on marginaalisia.
Lääkekustannukset tuplaantuivat 15 vuodessa
Lääkekustannukset ovat vuosina 2001–2016 lähes tuplaantuneet 768 miljoonasta 1,4 miljardiin euroon. Syöpälääkkeistä ja immuunivasteen muuntajista maksettavat korvaukset ovat kasvaneet 6,5-kertaisiksi. Myös ruoansulatuselinten sairauksien, aineenvaihduntasairauksien ja veritautien lääkekorvaukset ovat kasvaneet merkittävästi.
Erityisesti uudet syöpien, MS-taudin, keuhkoverenpainetaudin ja C-hepatiitin hoitoon käytettävät lääkkeet sekä diabeteslääkkeet ovat viime vuosina kasvattaneet lääkekustannuksia. Osa näistä lääkkeistä on biologisia lääkevalmisteita.
Harvinaislääkkeiden osuus globaalista lääkemarkkinasta kasvaa ennusteiden mukaan vuoteen 2020 mennessä 20 %:iin.
Merkittävä osa uusista lääkkeistä on harvinaisiin sairauksiin kehitettyjä. Harvinaislääkkeiden osuus globaalista lääkemarkkinasta kasvaa ennusteiden mukaan vuoteen 2020 mennessä 20 %:iin. Korvattavien harvinaislääkkeiden kustannusten arvioitiin Suomessa vuonna 2015 olleen noin 41 milj. euroa, mikä oli 2 % lääkekustannuksista.
Korvausjärjestelmä jakaa niukkuutta
Suomalaisen sairausperusteisen lääkekorvausjärjestelmän tavoitteena on, että paljon tai vakavia sairauksia sairastavat hyötyisivät korvauksista eniten. Tätä tavoitetta palvelee muun muassa lääkkeiden vuotuinen omavastuu. Vuonna 2017 omavastuu on 605,13 euroa.
Korvauksia on pyritty kohdentamaan myös maksamalla kroonisista ja vakavista sairauksista erityiskorvauksia sekä säätämällä lääkkeiden yleinen alkuomavastuu. Erityiskorvaus voi olla 65 % tai 100 % kustannuksista. Lääkkeiden alkuomavastuu on 50 euroa. Alle 50 euroa lääkkeistään vuodessa maksaneet, esimerkiksi yhden antibioottikuurin hankkineet, maksavat lääkkeensä itse.
Alle 50 euroa lääkkeistään vuodessa maksaneet, esimerkiksi yhden antibioottikuurin hankkineet, maksavat lääkkeensä itse.
Lääkekorvausten kasvua on varojen niukkuuden vuoksi syytä hillitä edelleen. Omavastuita on kasvatettiin Suomessa jo 1990-luvun alussa. Hintojen alentaminen, lääkevaihto ja viitehintajärjestelmä ovat 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla pienentäneet lääkeyritysten ja apteekkien tuottoja.
Uusimmat korvausmenojen säästötoimenpiteet ovat rokottaneet lääkkeen ostajan lompakkoa. Erityisesti alkuomavastuu, tyypin 2 diabeteksen lääkekorvauksien pienentäminen ja erityiskorvattavien lääkkeiden ja lääkkeiden lisäkorvausten kiinteät omavastuut ovat lisänneet lääkkeen ostajan kustannuksia.
Väestöstä 11 % on joutunut ainakin kerran vuoden aikana jättämään lääkkeensä ostamatta kustannussyistä.
Omavastuun kerryttäminen on saattanut aiheuttaa pienituloisille alkuvuodesta ongelmia lääkkeiden maksamisessa. Väestöstä 11 % on joutunut ainakin kerran vuoden aikana jättämään lääkkeensä ostamatta kustannussyistä.
Voiko säästää oikeudenmukaisesti?
Kymmenen eniten lääkekorvauksia kerryttäneen lääkeaineen joukossa oli vuonna 2016 kuusi biologista, injektiona annosteltavaa lääkeainetta. Biologisten lääkkeiden kustannusten hallintaan on tulossa niin sanottuja biosimilaareja, jotka ovat alkuperäisten biologisten lääkevalmisteiden hinnaltaan edullisempia mutta teholtaan ja turvallisuudeltaan vastaavia kaltaislääkkeitä. Biosimilaareja on vuodesta 2006 asti käytetty laajasti Euroopassa. Niillä voitaisiin saavuttaa säästöjä myös Suomessa hoidon laadun kärsimättä.
Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että lääkehoidon ongelmat voivat aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia.
Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että lääkehoidon ongelmat voivat aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Jos lääkehoitojen toteutumiseen kiinnitettäisiin huomiota niin, että hoidot olisivat mahdollisimman oikea-aikaisia, sopivia ja vaikuttavia, säästettäisiin myös lääkekorvausmenoissa.
Lähes puolet kaikista lääkekustannuksista kertyy vain 5 %:lle korvausten saajista. Näillä henkilöillä on erittäin korkeat lääkekustannukset, ja heistä puolet käyttää vähintään kymmentä lääkettä vuodessa. Jos lääkehoitojen arviointia kohdennettaisiin tällaisiin henkilöihin, voitaisiin saavuttaa merkittäviäkin säästöjä lääkekorvausmenoihin ja parantaa samalla lääkehoidon laatua.
Tästä puhutaan
- Lääkekorvausmenot kasvavat jatkuvasti, mutta lääkekorvausjärjestelmä pyrkii kohdentamaan korvauksia paljon ja vakavia sairauksia sairastaville.
- Kalliiden biologisten lääkkeiden vaihtamisesta edullisempiin biosimilaareihin odotetaan tulevaisuudessa säästöjä.Lääkehoidon järkeistämistä selvitetään.
- Se voisi tuoda kustannussäästöjä erityisesti tapauksissa, joissa potilaan lääkekustannukset ovat korkeat ja hänen käytössään on paljon lääkkeitä, mutta ne eivät ole tuoneet toivottua tulosta.
Väite ja vastaus
”Lääkekorvausjärjestelmä on monimutkainen”
Kyllä näin voi sanoa. Järjestelmä koostuukin monesta osasta, sillä lääkekorvauksissa on otettava huomioon useita erilaisia potilasryhmiä. Vuosikymmenten varrella useat lääkekorvausjärjestelmän kehittämistä pohtivat työryhmät ovat kuitenkin esittäneet vanhassa järjestelmässä pysymistä ja sen kehittämistä nykytilanne huomioiden.
”Lääkekorvausjärjestelmä on 60-lukulainen”
Kyllä ja ei. Järjestelmä on luotu 1960-luvun alussa, jolloin se oli suuri sosiaaliturvan edistysaskel. Järjestelmä on myös pysynyt pääperiaatteiltaan samana, eli korvauksen määrä riippuu sairaudesta ja sen vakavuudesta.
Korvausjärjestelmä ei kuitenkaan ole vanhentunut, vaikka niin joskus väitetäänkin. Järjestelmään lisätään edelleen uusia lääkeaineita ja niiden myötä huomioidaan uusia sairauksia useita kertoja vuodessa.
”Rationaalinen lääkehoito voisi hillitä lääkekorvausten kasvua”
Kyllä. Useat lääkekorvaustyöryhmät ovat kustannusten nousun hillitsemiseksi ehdottaneet lääkehoidon järkeistämistä. Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHTO edisti rationaalisen lääkehoidon toteutumista Suomessa vuosina 1998–2008. Välillä rationaalista lääkehoitoa ei juuri edistetty kansallisin toimenpitein. Vuonna 2016 Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin aloitti Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman rakentamisen. Ohjelman tavoitteena on vaikuttava, laadukas, turvallinen, yhdenvertainen ja taloudellinen lääkehoito.
Kirjallisuutta
EvaluatePharma. Orphan drug report 2015.
Jyrkkä J. Drug use and polypharmacy in elderly persons. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences., no 47. Kuopio, 2011
Leikola S. Development and Application of Comprehensive Medication Review Procedure to Community-Dwelling Elderly. Division of Social Pharmacy, Faculty of Pharmacy, University of Helsinki, Helsinki 2012.
Martikainen J, Rajaniemi S, Klaukka T. Lääkekorvaukset 1990-luvulla. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita. Kansaneläkelaitos, Helsinki, 1999
Pelkonen L. Harvinaislääkkeet ja Kela-korvattavuus. SIC! 4/2016
Prasad V, De Jesus K, Mailankody S. The high price of anticancer drugs: origins, implications, barriers, solutions. Nature reviews Clinical oncology 14:381–390, 2017
Puustinen J. Benzodiazepines and Cognitive Functioning in Older Adults. With Emphasis on Long-Term Use and Withdrawal. Annales Universitatis Turkuensis D 1110, Turku 2014
Saastamoinen LK, Verho J. Register-based indicators for potentially inappropriate medication in high-cost patients with excessive polypharmacy, Pharmacoepidemiology and Drug Safety 24(6): 610–618, 2015