Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Markka pois!

Julkinen hoivavaje ei katoa jälkiä jättämättä. Nyt eduskuntavaalien jälkeen on hyvä pohtia, ketkä sen kantavat.

Kevään aikana suomalaista uutistarjontaa ovat väsymiseen saakka hallinneet hoivasektorin ongelmat. Olemme kuulleet ja lukeneet huonosta hoidosta, laiminlyönneistä, henkilökunnan alimitoituksesta, haamuhoitajista, epäillyistä vilpistä ja väärinkäytöksistä. Syytökset ovat etupäässä kohdistuneet yksityisiin hoivayrityksiin.

Toiminnan logiikka kulkee näin: Kilpailutuksen voittaneet yritykset takovat mahdollisimman suurta voittoa mahdollisimman pienellä satsauksella. Myös kuntien rahakirstun vartijat ovat tyytyväisiä: kilpailutuksella saatiin ”markka pois”.

Hoivan laadusta viis?

Mitään uutta tässä ei itse asiassa ole. Siirrytään ajassa taaksepäin vuoteen 1886. Juhani Aho kuvaa artikkelissaan ”Orjamarkkinat” kunnallisen sosiaalihuollon tuolloista kilpailutusprosessia:

”Se on vielä hyvä työmies…talvikaudet havuja hakkaa…”

”Kahdeksankymmentä!” on ensimmäinen huuto.

”Markka pois!”

Tarjouskilpailussa lasketaan miehen elatuksesta aina ”markka pois”, kunnes kuudella kympillä kunta lopulta löytää sopivan yksityisen palveluntarjoajan.

Suomi pitää Pohjoismaissa perää

Skandinaavisiin naapureihin verrattuna markka pois -linja on ollut Suomessa vahva. Siinä missä Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa käytetään vanhusten hoivaan 2–2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, siinä Suomessa jäädään alle 1,5 prosentin.

Siinä missä Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa käytetään vanhusten hoivaan 2–2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, siinä Suomessa jäädään alle 1,5 prosentin.

Tämä näkyy myös hoitajamitoituksessa, joka on Suomessa merkittävästi matalampi kuin läntisissä naapurimaissa. Tästäkään syystä puhe hoitajamitoituksesta ei ole turhaa.

Hoivavaje hoidetaan kansainvälisten yritysketjujen tai perheiden voimin.

Julkisen sektorin markka pois -linja purkautuu kahtaalle: kansainvälisiin hoivaketjuihin ja perhevastuuseen.

Pohjoismaiset tutkimukset osoittavat, että yksityiset, suuret kansainväliset ketjut ovat laajentaneet markkinaosuuksiaan julkisten, pienten perheyritysten ja voittoa tavoittelemattomien palvelutuottajien kustannuksella erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Kehitys on ollut paljon nopeampaa kuin Norjassa ja Tanskassa. Suunta tulee jatkumaan.

Toisaalla taas julkinen hoivavaje purkautuu omaishoivaan. Tämähän oli myöskin Juha Sipilän edesmenneen hallituksen (*29.5. 2015  Ϯ8.3. 2019) ohjelmassa julkilausuttuna tavoitteena: ”vahvistetaan kaiken ikäisten omaishoitoa”.

Sosioekonomisia ja sukupuolittuneita vaikutuksia

Näillä kahdella trendillä on sekä sosio-ekonomisia että sukupuolen mukaisia seurausvaikutuksia, joista Suomessa ei juurikaan ole keskusteltu. Muualta sen sijaan on jo tarjolla empiiristä näyttöä.

Ylemmissä sosioekonomisissa ryhmissä käytetään yksityisiä palveluita. Alemmissa ryhmissä taas kotihoito on yleistä. Kotihoito taas kaatuu yleensä naisten harteille, mikä puolestaan voi alentaa naisten työllisyysastetta.

Kotihoito jää usein naisille.

Kehitys lyö korville myös niin sanottuja norminpurkutalkoita. Hoivayhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset ovat hyvin yksityiskohtaisia asiakirjoja, todellisia normipommeja, joiden toteutumista tulee valvoa. Muuten tuotetaan sutta ja sekundaa.

Tästähän on saatu valitettavaa näyttöä pitkin kevättä.

”Me tarvitsemme tehokkaampaa valvontaa” sanoi Petteri Orpo. Sääntö-Suomi tekee paluun keittiön kautta.

Juha Sipilä puolestaan toivoi vanhusten hoivayrityksissä arvojen ohjaavan toimintaa ei voitontavoittelun. Olisi mielenkiintoista kuulla Sipilän arvokeskustelu hoivayritysten tai niiden sijoittajien kanssa.

Minimisatsauksella maksimitulos

Ahon kuvaamasta huutolaiskaupasta on aikaa, mutta kilpailutuksen logiikka on peruspiirteissään sama: markka pois. Halvin tarjous voittaa.

Julkisessa sanassa esillä olleet vanhustenhoivalaitokset eivät suinkaan ole ainoita, joissa ongelmia esiintyy. Perusongelmat ovat samat myös yksityisissä lastensuojelulaitoksissa ja muualla hoivasektorilla, kun vähällä hoivalla tuotetaan pääomasijoittajille voittoja. Ruotsalaisen selvityksen mukaan hoivasektorin tuotto on 20 prosenttia, kun palvelusektorilla yleensä jäädään alle 10 prosentin.

Voitto ei ole pelkkä desimaali, se on riihikuivaa rahaa. Siksi hoivasektori onkin pääsomasijoittajien kasvavan kiinnostuksen kohteena. Markka pois ja menoksi!