Työ- ja toimintakyvyn merkitys korostuu kaikissa Pohjoismaissa, kun väestö ikääntyy ja yhä pienempi osa kansalaisista kustantaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut yhä suuremmalle joukolle.
Myös Ruotsissa kuntoutuksen ykköstavoitteena ovat kuntoutujien töissä pysyminen ja töihin paluu.
Ruotsin sosiaali- ja terveysministeriön alainen tutkimuslaitos Forte koordinoi nyt maan hallituksen aloitteesta viittä isoa projektia, joissa etsitään tehokkaita ratkaisuja kuntoutukseen ja sairauslomien ehkäisyyn. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni pysyisi töissä tai palaisi sairauslomaltaan töihin.
”Tutkimukset ovat osoittaneet, että sairausloma ja töistä pois jääminen vaikeuttavat työhön paluuta”, kertoo Forten pääsihteeri Peter Allebeck.
Sairausloma ja töistä pois jääminen vaikeuttavat työhön paluuta.
Mielenterveysongelmat ja krooninen kipu ovat sairauslomien ja työkyvyttömyyden yleisimpiä syitä Ruotsissa.
Suomi kamppailee hyvin samankaltaisten ongelmien kanssa. Kelan kuntoutuksiin vuonna 2017 osallistuneista 108 670 henkilöstä yli 65 000 osallistui kuntoutukseen mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön vuoksi.
Valinnanvapaus ei täysin toteudu Ruotsissa
Kuntoutuksen toteutukseen ja tutkimukseen käytetään Ruotsissa huomattavasti rahaa, noin 10 mrd. euroa. Allebeck kertoo, että kuntoutusjärjestelmä kattaa lukemattoman määrän erilaisia palveluita sekä etuuksia sairauden, vamman tai tapaturman kohdatessa.
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa vastuu työssä käyvien kuntoutuksesta on työnantajalla. Kuntoutus vaatii sitoutumista myös työntekijältä itseltään. Kuntoutus järjestetään yhteistyössä julkisen terveydenhuollon kanssa ja rahoitetaan sosiaalivakuutuksesta.
Suomessa kuntoutusta järjestävät Kelan ohella työeläkelaitokset, kunnat, vakuutusyhtiöt ja vammaisjärjestöt.
Vastuu kuntoutuksen rahoituksesta, koordinoinnista ja tuottamisesta jakautuu laajalle, kuten Suomessakin. Meillä kuntoutusta järjestävät Kelan ohella työeläkelaitokset, kunnat, vakuutusyhtiöt ja vammaisjärjestöt.
”Keskustelua rajapinnoista käydään koko ajan esimerkiksi työeläkelaitosten kanssa. Meillä on monia rahoittajatahoja ja kahdeksan erilaista kuntoutusjärjestelmää. On vaikea nähdä, että näitä yhdistettäisiin. Yhteistyö onneksi toimii jo kohtuullisen hyvin”, kertoo kuntoutuksen etuuspäällikkö Seija Sukula Kelasta.
Ruotsissa kuntoutuksen asiakkailla on periaatteessa valinnanvapaus, mutta sen toteutuminen ei ole yksinkertaista.
”Monenvälinen yhteistyö ja jaettu vastuu johtavat käytännössä siihen, ettei yksittäinen kuntoutuja voi useinkaan valita palveluntarjoajaa vapaasti”, Allebeck selittää.
Suomessa tilanne on erilainen, sillä vastuu kuntoutuksesta ei ole työnantajalla. Valinnanvapauden lisääntyminen saattaisi siis toimia Suomessa paremmin.
Jo tähän mennessä kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat voineet päättää itsenäisesti, toteuttavatko ne omissa kuntoutuspalveluissaan valinnanvapautta ja millä tavoin sitä toteutetaan.
Kelassa tehdään parhaillaan valinnanvapautta edistävää uudistusta, jossa kuntoutuspalvelujen kilpailutukset on tarkoitus korvata palveluntuottajien rekisteröitymismenettelyllä. Se tarkoittaa, että palveluntuottajat rekisteröityvät kuntoutuksen yhteistyökumppaneiksi toistaiseksi ja asiakas voi valita palveluntuottajansa itse.
”Rekisteröinnin myötä asiakkaiden kokemuksia aletaan seurata tarkasti. Palvelujen saamat arviot tulevat olemaan julkisia kuten vaikka matkailijoiden arviot matkakohteista yhteisöpalvelu Tripadvisorissa”, Seija Sukula kertoo Kelan suunnitelmista.
Koordinointi paransi kuntoutuksen vaikuttavuutta
Ruotsissa kuntoutusta ja kuntoutusohjausta kartoitettiin vuosina 2009–2011 Ruotsin hallituksen Rehsam-tutkimusohjelmassa. Sen tavoitteena oli tunnistaa terveydenhuollossa ja kuntoutuksessa menetelmiä, jotka edistivät ihmisten paluuta töihin.
Tutkimusohjelmassa todettiin, että kuntoutuksen monialaisuus ja toimenpiteet työpaikalla edistivät sairastuneen paluuta töihin yksittäisiä menetelmiä paremmin.
Tutkimusohjelman jälkeen Ruotsissa on palkattu perusterveydenhuoltoon kuntoutuskoordinaattoreita, jotka pyrkivät tunnistamaan kuntoutusta tarvitsevat potilaat, kartoittavat heidän palveluntarpeensa, päivittävät heidän kuntoutussuunnitelmansa ja koordinoivat kuntoutuksen aikana eri tahojen välistä yhteistyötä.
Ihannetapauksessa kuntoutuskoordinaattori vastaa myös kuntoutuksen seurannasta ja analysoinnista.
Ruotsissa on palkattu perusterveydenhuoltoon kuntoutuskoordinaattoreita, joiden tehtävänä on kuntoutusta tarvitsevien potilaiden tunnistaminen.
”Kuntoutuskoordinaattorin tukemat potilaat sairastivat vähemmän, palasivat sairauslomilta nopeammin ja olivat harvemmin toistuvilla sairauslomilla kuin kontrolliryhmä”, kertoo koordinaattoreiden vaikuttavuutta Uppsalan liopistossa tutkiva apulaisprofessori Ingrid Anderzén.
Hän kertoo, että kuntoutuskoordinaattoreiden mukanaolo on vähentänyt kuntoutumiseen liittyvää stressiä sekä lisännyt kuntoutujan vastuunottoa ja osallistumista.
Stoppi kuntoutujien juoksuttamiselle
Ruotsissa ei ole erillistä työterveyshuoltoa, joten perusterveydenhuollon kuntoutusohjaus (rehabiliteringskoordineering) on tarjolla kaikille asiakasryhmille, niin työssä käyville kuin työttömille.
”Meillä Suomessakin on kuntoutusohjaajia keskussairaaloissa, mutta perusterveydenhuollossa voi olla niin, ettei hoitava henkilökunta tunne potilasta eikä kuntoutusmuotoja”, Sukula harmittelee.
Ruotsista saadaan lähivuosina tarkempia tuloksia siitä, millainen vaikutus kuntoutuskoordinaattoreilla on ollut mielenterveyskuntoutujien tilanteeseen.
Tavoitteena on, että ammattilaiset työskentelisivät yhdessä saman päämäärän hyväksi.
”Toivomme, että saamme tulosten perusteella lyhennettyä mielenterveyskuntoutujien sairauslomia, vahvistettua kuntoutujien itseluottamusta ja lopetettua kuntoutujien juoksuttamisen järjestelmässä, jossa eri alojen ammattilaiset eivät ymmärrä toisiaan. Tavoitteena on, että ammattilaiset työskentelisivät sen sijaan yhdessä saman päämäärän hyväksi”, Anderzén summaa.
Arkikuntoutusta ikääntyvälle väestölle
Ikä ja sen mukana lisääntyvät sairaudet uhkaavat Pohjoismaissa yhä suuremman joukon toimintakykyä ja kasvattavat monenlaisten palvelujen tarvetta. Ikääntyneiden kuntoutukseen on käytettävissä vaihtelevasti resursseja ja konkreettisia työkaluja.
Norjassa asiaan on etsitty ratkaisua arkikuntoutuksesta (hverdagsrehabiliteering). Sitä toteutetaan erityisesti ikääntyvien ihmisten omassa elinympäristössä. Tavoitteena on ylläpitää ja parantaa toimintakykyä mahdollisuuksien mukaan jo ennen kuin toimintakyky heikkenee.
Arkikuntoutuksessa asiakas määrittelee itse, mitkä asiat hänen omassa arjessaan ovat tärkeitä ja mihin hän tarvitsee kuntoutusta.
Arkikuntoutuksessa asiakas määrittelee itse, mitkä asiat hänen omassa arjessaan ovat tärkeitä ja mihin hän tarvitsee kuntoutusta. Tavoitteena voi olla itsenäinen postilaatikolla käynti tai peseytyminen. Kuntoutusta on yleensä intensiivisissä 3–10 viikon jaksoissa.
Pyrkimyksenä on vähentää arkikuntoutuksen avulla koti- ja laitoshoidon tarvetta sekä lisätä mahdollisuuksia itsenäiseen elämään ja kotona asumiseen.
Kansainvälisesti laajimmassa tähän mennessä tehdyssä tutkimuksessa Norjassa todettiin, että arkikuntoutukseen osallistuneet pärjäsivät merkittävästi paremmin kuin vertailuryhmään kuuluvat, jotka eivät osallistuneet arkikuntoutukseen.
Kuntoutukseen osallistuneiden fyysinen toimintakyky oli vielä 12 kuukautta kuntoutuksen jälkeen parempi kuin vertailuryhmän ja he suoriutuivat vertailuryhmää paremmin päivittäisistä askareistaan.
Vanhuksille tarjottujen hoivapalvelujen ja arkikuntoutuksen kustannukset olivat tutkimuksen perusteella suunnilleen samat. Arkikuntoutuksen terveysvaikutukset olivat kuitenkin huomattavasti laajemmat.
Norjassa ikääntyvien hoivapalvelujen ja arkikuntoutuksen kustannukset olivat samat mutta kuntoutuksen terveysvaikutukset huomattavasti laajemmat.
Norjan-malli on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua Suomessakin. Ainakin Etelä- Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) kokeillaan parhaillaan vastaavanlaista ikääntyvien kotikuntoutuksen mallia.
”Meilläkin on lanseerattu arkikuntoutuksen käsite, mutta meillä se on tarkoittanut pikemminkin terveydenhuollon kuntoutusryhmiä sekä muuta ennaltaehkäisevää työtä. Ennaltaehkäisyssä olisi tehtävää, että vanhukset pärjäisivät kotona pidempään”, Sukula toteaa.
Tanskassa arkikuntoutusta tarjotaan lyhyissä intensiivijaksoissa.
Arkikuntoutusta toteutetaan myös Tanskassa, missä kunnat on vuodesta 2015 velvoitettu arvioimaan ikäihmisten kuntouttamisen mahdollisuudet ja järjestämään tarvittava kuntoutus. Perinteisiä kotipalveluita tarjotaan vain, jos vanhuksen ei uskota hyötyvän arkikuntoutuksesta.
Tanskassa arkikuntoutusta tarjotaan lyhyissä intensiivijaksoissa. Kuntoutumista ohjaa moniammatillinen tiimi, johon voivat kuulua esimerkiksi sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti. Tiimi toimii yhteistyössä ravitsemusterapeutin ja sairaanhoitajan kanssa. Tanskassa vastuu kuntoutuksesta on kunnilla ja perusterveydenhuollolla.
Vankilakuntoutus kerää mainetta Norjassa
Norjassa on löydetty hyvä malli myös vankien kuntoutumiseen ja työkyvyn palauttamiseen. Vankien kuntoutuminen parantaa vapautuneen vangin elämänlaatua ja lisää yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta ja edistää vankien paluuta töihin tai opiskelemaan.
Vankien arkielämän ja asumisen suunnittelu on Norjassa osa kuntoutusta.
Vankien arkielämän ja asumisen suunnittelu on Norjassa osa kuntoutusta. Vangit sijoitetaan mahdollisimman matalan turvallisuustason vankiloihin. Oikeuden määräämää vapautta rajoittavaa rangaistusta ei tarpeettomasti vankilaolosuhteiden vuoksi tiukenneta.
Asumisjärjestelyjen ja kuntouttamisen tulokset ovat Bergenin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vakuuttavia. Vankilaan päätyneillä oli vapautumisen jälkeen pienempi riski rikoksen uusimiseen kuin tuomituilla, joille oli määrätty ehdollista vankeutta tai yhdyskuntapalvelua.
55 ehdotusta suomalaisen kuntoutuksen uudistamiseksi
Suomalaista kuntoutusjärjestelmää uudistetaan parhaillaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama kuntoutuksen uudistamiskomitea teki viime vuonna 55 ehdotusta suomalaisen kuntoutuksen uudistamiseksi.
Nykyisen järjestelmän keskeisiä heikkouksia ovat komitean mukaan hajanaisuus sekä puutteet yhdenvertaisuudessa ja asiakasprosesseissa. Pelkästään kuntoutuksen toteuttajia on kahdeksan, kuntoutuksesta päättäviä tahoja 14 ja kuntoutuksen käynnistäjiä parisenkymmentä.
Raporttiin sisältyy ehdotuksia, joiden tavoitteena on parantaa esimerkiksi kuntoutuksen ohjausta, suunnittelua, seurantaa ja arviointia samansuuntaisesti kuin Ruotsissa on tehty.
Ehdotuksen mukaan kuntoutuksen tulisi perustua yleiseen toimintamalliin, joka koskee samalla tavoin kaikkia asiakasryhmiä. Kuntoutuksesta vastaava taho velvoitettaisiin muun muassa laatimaan asiakkaalle kuntoutussuunnitelma ja kirjaamaan myös, jos kuntoutusta ei tarvita.
Monet kuntoutusta koskevat uudistukset odottavat nyt, miten sote-uudistuksen käy.
Sote-uudistuksen toteutuminen tulee vaikuttamaan kuntoutuksen järjestämiseen. Monet kuntoutusta koskevat uudistukset odottavat nyt, miten sote-uudistuksen käy ja millaisia muutoksia se tuo järjestelmään.
Komitea esitti lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen sekä mahdollisesti myös vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen ja kuntoutuspsykoterapian siirtämistä maakunnille.