Helsingissä työskentelevä virolainen kampaaja saa lapsilisää Suomessa, vaikka hänen perheensä asuu vakituisesti Tallinnassa.
Ahvenanmaalla asuva suomalainen merimies kuuluu Kreikan sosiaaliturvan piiriin, koska hän työskentelee Kreikan lipun alla purjehtivassa laivassa.
Saksassa asuvista suomalaisperheistä yksi saa perhe-etuudet Saksasta ja toinen Suomesta.
Kansainvälisen sosiaaliturvan vyyhti näyttää ensi silmäyksellä monimutkaiselta. Mikä logiikka tässä on taustalla?
Kansainvälisessä sosiaaliturvassa on keskeistä, tapahtuuko liike Euroopassa EU- ja Eta-maiden tai Sveitsin välillä vai onko kyse muista maista. EU-lainsäädännön valossa vastaus on yksinkertainen. Kun henkilö työskentelee jossain maassa, hän saa sosiaaliturvan sen maan käytäntöjen mukaisesti, vaikka asuisi vakinaisesti jossain muualla.
Tässä kohtaa EU-asetukset jyräävät kansalliset tulkinnat ja säännökset. Esimerkiksi Suomessa Kelan sosiaaliturva ei kytkeydy ensisijaisesti työhön eikä edes kansalaisuuteen, vaan vakinaiseen maassa asumiseen. Suomen lainsäädännössä on linjattu vakinaisen asumisen kriteereitä. Asiaa arvioidaan sosiaaliturvapäätöstä tehdessä mm. työsuhteen keston ja perhesiteiden pohjalta. Ratkaisu perustuu henkilön kokonaistilanteen arviointiin.
Toisin sanoen Suomeen ulkomailta muuttavalla voi olla oikeus sosiaaliturvaan, jos lainsäädännön asettamat ehdot täyttyvät. Vastaavasti pois Suomesta pysyvästi muuttava henkilö siirtyy yleensä jossain vaiheessa pois suomalaisen sosiaaliturvan piiristä.
Alle vuoden oleskelu ulkomailla tulkitaan yleensä tilapäiseksi ja yli vuoden oleskelu vakinaiseksi. Säännön vahvistava poikkeus ovat lähetetyt työntekijät ja opiskelijat.
Suomalaisen työnantajan palveluksessa toisessa maassa työskentelevä henkilö voi hakea pysymistä suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Myös opiskelija voi kuulua suomalaisen sosiaaliturvan piiriin opiskellessaan päätoimisesti toisaalla.
Työtön työnhakija kuuluu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin enintään kolme kuukautta yhtäjaksoisesti etsiessään töitä EU:n alueella.
Siirtolaiset aloittivat eläkeliikenteen
Lähinaapurit Ruotsi ja Viro kattavat noin 70 % Suomen kansainvälistä sosiaaliturvaa koskevista päätöksistä. Esimerkiksi Suomesta maksetaan vuodessa noin 61 000 eläkettä muihin maihin. Ylivoimaisesti suurin kohdemaa on Ruotsi, jonne maksetaan eläkettä Suomesta yhteensä 43 000 henkilölle. Keskimääräinen Ruotsiin maksettava eläke on 207 euroa kuukaudessa.
Suurelta osalta tässä on kyse aikanaan Ruotsiin siirtolaisiksi lähteneistä työntekijöistä. Pisin työura on tehty Ruotsissa ruotsalaisen eläkejärjestelmän piirissä, mutta myös Suomesta maksetaan eläkettä nuoruusvuosien töistä.
Raha liikkuu myös toiseen suuntaan. Ruotsista tulee eläke yhteensä 52 000:n Suomessa asuvan pankkitilille.
Eläkkeen hakija saa eläkkeensä yhdellä hakemuksella kaikista EU-maista. Eläketurvakeskus huolehtii eläkkeiden kansainvälisestä hakemusliikenteestä Suomessa asuvien puolesta.
Laajemmalla alueella liikuttaessa tilanteet mutkistuvat. Esimerkiksi Venäjällä työskentelevät suomalaiset voivat joutua maksamaan eläkevakuutusmaksuja sekä Suomeen että työskentelymaahan, ts. kaksinkertaisesti. Toisaalta muualle maksetuista maksuista ei välttämättä hyödy myöhemmin, jos kyseisen maan lainsäädäntö estää eläkkeiden maksamisen maan rajojen ulkopuolelle.
Suomi on solminut kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia erityisesti niiden maiden kanssa, joihin Suomesta on aikanaan muutettu siirtolaisiksi. Sopimuksia on mm. USA:n, Kanadan, Chilen, Israelin, Intian ja Australian kanssa.
Uusimpana on neuvoteltu sopimus Kiinan kanssa, ja se on luultavasti tulossa voimaan vielä kuluvan vuoden aikana. Lähinaapuri Venäjän kanssa sopimusta ei kuitenkaan ole, vaikka rajaliikennettä on nykyisin paljon. Sosiaaliturvasopimusta ei ole solmittu, koska maiden sosiaaliturvajärjestelmät poikkeavat niin paljon toisistaan. Sopimukset perustuvat aina vastavuoroisuuteen.
Jos sosiaaliturvasopimusta ei ole, noudatetaan pelkästään Suomen ja vastaavasti toisen maan omaa lainsäädäntöä.
Turvaverkot elävät
EU:ssa sosiaaliturvaa koordinoidaan siksi, että vapaata liikkumisoikeuttaan käyttävä ihminen ei putoaisi turvaverkkojen ulkopuolelle. Keskeinen periaate on yhdenvertainen kohtelu ja syrjimättömyys. Säädösten mukaan yksi valtio kerrallaan vastaa yksilön sosiaaliturvasta.
Tavoitteena on saada erilaisissa historiallisissa tilanteissa luodut, eri tavalla toimivat järjestelmät pelaamaan yhteen niin, että yhden järjestelmän piiristä on mahdollisimman vaivatonta siirtyä toiseen, ilman että sosiaaliturvaan tulee katkoksia.
Yhteinen eurooppalainen käytäntö on muotoutunut pikkuhiljaa, ja sitä kehitetään edelleen. Esimerkiksi Suomi linjasi Euroopan talousalueeseen liittyessään, että lasten kotihoidon tuki on osa päivähoitojärjestelmää, eli palvelu, joka ei kuulu EU-koordinaation piiriin. Myös tietyt vammaisetuudet rajattiin osittain pois. EU-tuomioistuin oli toista mieltä.
Tuomioistuimen mukaan kotihoidon tuki ja vammaistuet täytyy maksaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle, jos oikeus suomalaiseen sosiaaliturvaan täyttyy. EU-oikeus on ns. elävää oikeutta, eli se muovautuu koko ajan. EU-tuomioistuimen ratkaisut täsmentävät asetusten tulkintaa ja sitovat EU-maita sellaisinaan.
Oma lukunsa on, miten hyvin yksittäiset työntekijät tuntevat oikeutensa ja mahdollisuutensa. Sosiaalietuudet eivät tipu tilille ilman niiden hakemista. Näin ollen tietoisuuden lisääminen liikkuvuuden vaikutuksesta sosiaaliturvaan olisi keskeistä.
EU-lainsäädäntö turvaa myös sairaanhoidon saamisen. Pääsääntö on, että toisessa maassa sairausvakuutettu potilas maksaa samat asiakasmaksut kuin paikallisetkin maksaisivat samassa tilanteessa. Maat laskuttavat hoidon todelliset kustannukset myöhemmin toisiltaan.
Ristipaine EU-säädösten ja kansallisten lakien välillä haastaa myös Suomen pohtimaan oman sosiaaliturvajärjestelmänsä perusteita. Mahdolliset tulevat muutokset ovat kuitenkin lähinnä hienosäätöä. Suurempia, radikaaleja järjestelmämuutoksia ei siinnä lähipiirissä ainakaan lähiaikoina. ■
Lue lisää: Kansainvälinen sosiaaliturva käytännössä
Sosiaaliturvaan vaikuttava EU-lainsäädäntö: Sosiaaliturva-asetukset (EY) N:o 883/2004 ja (EY) 987/2009 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, (EU) N:o 492/2011 työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta. ■
Miten kansainvälinen sosiaaliturva määräytyy?
EU- ja Eta-maat sekä Sveitsi: Sovelletaan ensisijaisesti EU:n koordinaatioasetuksia, jotka kattavat lähes koko sosiaaliturvan kentän.
Sosiaaliturvasopimukset: Suomen solmimat sopimukset ovat erilaajuisia ja koskevat vain osaa sosiaaliturvasta (esim. eläkkeet tai lapsilisät).
Muut maat: Sovelletaan kansallisia lainsäädäntöjä sekä tulo- että lähtömaassa. ■
Tiedot liikkumaan verkossa
Uusi sähköinen järjestelmä EESSI nopeuttaa sosiaaliturvatietojen siirtämistä EU-maiden välillä. Järjestelmä saadaan käyttöön aikaisintaan vuonna 2019.
Euroopassa valmistellaan tietojärjestelmää, jonka avulla EU-maiden sosiaaliturvalaitokset voivat vaihtaa tietoja nopeasti ja turvallisesti verkossa. Aiemmin tieto on kulkenut lähinnä paperilomakkeilla ja yksittäisten maiden välillä sähköisillä lomakkeilla.
EESSI-järjestelmän (Electronic Exchange of Social Security Information) toivotaan nopeuttavan etuushakemusten käsittelyä sekä etuuksien laskemista ja maksamista. Nykyisin esimerkiksi eläkepäätöksen saaminen toisesta maasta voi kestää jopa vuosia.
EU:n, Eta-maiden ja Sveitsin alueella on noin 15 000 sosiaaliturvalaitosta, joiden on tarkoitus kytkeytyä EESSI-järjestelmään siirtymäajan kuluessa. Alun perin tiedonvaihtoon verkossa piti siirtyä jo toukokuussa 2012. Tavoitetta siirrettiin kevääseen 2014, mutta sekään ei toteutunut. Lopullista aikataulua ei ole lyöty virallisesti lukkoon.
Suomen näkökulmasta EESSI-järjestelmä on tervetullut, koska pienen maan olisi raskasta tehdä omat, erilliset tiedonvaihtojärjestelmät jokaisen yhteistyömaan kanssa. Toisaalta Suomessa kansainvälisen sosiaaliturvan liikenne on eläkkeitä ja sairaanhoidon laskutusta lukuun ottamatta hyvin vähäistä, eli uuden järjestelmän kustannukset voivat nousta suuriksi verrattuna sen käyttöön. ■