Siirry sisältöön
Näkemyksiä sosiaaliturvasta
|
18.10.2019

Ilmaston­muutos pakottaa sosiaali­politiikan uudistumaan

Jos ilmastonmuutosta halutaan torjua tosissaan sosiaalipolitiikan keinoin, sosiaalipolitiikan ja talouskasvun kytkös täytyy murtaa. Tämä voi tarkoittaa myös luopumista jatkuvan kasvun ihanteesta.
Teksti Teksti Utu Förbom | Kuvat Satu Karppinen
Ilmastonmuutos ja sosiaalipolitiikka

Jo kolmen tai neljän asteen lämpeneminen muuttaa yhteiskunnallisia ja elinolosuhteita radikaalisti. Esimerkiksi ruoantuotanto voi vaarantua. Jos elinolosuhteet heikkenevät alueilla, joiden elintaso on jo valmiiksi heikko, yhteiskuntien on vaikea torjua taloudellisia ja sosiaalisia riskejä.

Hyvinvointiin liittyviä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä on pakko pohtia, kun päätetään vaikkapa päästövähennyksistä. Ilmaston lämpenemisen vakavimmat seuraukset voivat järkyttää hyvinvointivaltiota rajustikin.

Tampereen yliopiston tutkija Tuuli Hirvilammi muistuttaa, että ilmastokriisin aikakaudella näkyvät samat uhkakuvat kuin sosiaalipolitiikan syntyessä 1800-luvun lopussa.

Ilmastokriisin aikakaudella näkyvät samat uhkakuvat kuin sosiaalipolitiikan syntyessä.

Kestävää hyvinvointia tutkineen Hirvilammin mukaan on huolestuttavaa, että eriarvoisuus on 2000-luvulla jopa jyrkempää kuin hyvinvointivaltion alkuhämärissä.

Politiikalta kaivataan yhtenäisyyttä

Sosiaalipolitiikan tavoitteena oli alun perin muun muassa Englannissa ja Saksassa luokkaerojen kaventaminen. Haluttiin poistaa eriarvoisuutta, vähentää köyhyyttä ja parantaa elinoloja.

Vauraus on 2010-luvulla jakautunut yhä epätasaisemmin. Suurituloiset kuluttavat enemmän luonnonvaroja. Hiilidioksidiakin pääsee ilmakehään eniten nimenomaan rikkaista maista.

Vauraus on 2010-luvulla jakautunut yhä epätasaisemmin.

”Pelkään pahoin, että nyt on jo ohitettu hetki, jolloin sosiaalipolitiikka olisi voinut osaltaan torjua ilmastonmuutosta”, toteaa Kelan johtava tutkija Tuula Helne. Hän on perehtynyt kestävään kehitykseen ja sosiaalipolitiikkaan.

”Pelkään pahoin, että nyt on jo ohitettu hetki, jolloin sosiaalipolitiikka olisi voinut osaltaan torjua ilmastonmuutosta.”

Millaista voisi sitten olla ilmastonmuutosta hillitsevä sosiaalipolitiikka?

Hirvilammi korostaa, että politiikan eri sektoreiden pitää toimia yhdessä.

Samaa mieltä on myös Sitran Ilmastoratkaisut-tiimin asiantuntija Samuli Puroila. Hän on koulutukseltaan ympäristöekonomisti ja on muun muassa selvittänyt ilmastopolitiikan taloudellisten ohjauskeinojen toimivuutta.

”Ilmastonmuutos on otettava huomioon kaikilla politiikan sektoreilla ja kaikessa päätöksenteossa”, hän sanoo.

Radikaaleja muutoksia talousjärjestelmään?

Sosiaalipolitiikasta on Helneen mukaan viime vuosikymmeninä tullut osa talouden kasvukoneistoa. Sosiaalipolitiikka on nähty talouden kasvuruiskeena, mikä on edistänyt ilmastonmuutosta. Nyt kytkös on purettava.

”Perusturvan varassa elävän länsimaisen ihmisen elintasosta ei voida poliittisesti tinkiä, vaikka perusturva olisikin planetaarisesti ylimitoitettua. Siksi ylempiin tuloluokkiin kuuluvien ihmisten elämäntavan on muututtava.

Kohtuuden politiikan on myös oltava integroitua, sillä siinä on yhtä aikaa kyse sekä ilmasto-, sosiaali-, työllisyys- että turvallisuuskysymyksistä”, Helne toteaa.

Globaalia talousjärjestelmää on Helneen ja Hirvilammin mielestä syytä muuttaa radikaalisti.

”Hyvinvointivaltiota rakennettaessa ajateltiin, että vaurautta on varaa jakaa uudelleen vasta, kun talous kasvaa. Nyt pitäisi ajatella, että vaurautta voidaan jakaa vasta, kun olemme vähentäneet ympäristön kuormitusta. Muuten emme kykene huolehtimaan hyvinvoinnin edellytyksistä”, Hirvilammi lisää.

Nyt pitäisi ajatella, että vaurautta voidaan jakaa vasta, kun olemme vähentäneet ympäristön kuormitusta.

”Emme voi enää jäädä sosiaalipolitiikan poteroon väittelemään siitä, miten valinnanvapaus toteutuu tai miten kotihoidontuki järjestetään”, hän jatkaa.

Vai sittenkin kestävää kasvua?

Puroila ei usko, että vallitsevasta talousjärjestelmästä täytyy ilmastonmuutoksen vuoksi luopua. Hän viittaa Sitrassa keväällä 2019 julkaistuun Kestävän kehityksen verouudistus -raporttiin.

Raportin mukaan päästöt on mahdollista saada vähenemään, vaikka bruttokansantuote (BKT) ja työllisyys pidettäisiin kasvu-uralla.

”Taloudelliset ohjauskeinot on suunnattava siten, että saastuttavaa toimintaa verotetaan. Näin saatavat verotulot kierrätetään takaisin yhteiskuntaan. Kun päästöjä verotetaan enemmän kuin tuloja, päästöt vähenevät mutta BKT:llä mitattu yhteiskunnallinen hyvinvointi kasvaa. Samalla tuloveroja on alennettava siten, että pienituloisten verotus alenee enemmän kuin suurituloisten”, Puroila sanoo.

Olennaista on, että päästöjen verottamisesta saatavat tuotot ohjataan järkevällä tavalla takaisin yhteiskuntaan. Verotuotot pitäisi kohdistaa niin, että tuloerot eivät kasva. Päästöjen verottaminen ei saa myöskään kohtuuttomasti kohdistua pienituloisiin.

Ilmastopakolaisuuden uhka kasvaa

Ilmastonmuutoksen syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia ja monisyisiä. Suuria haasteita kohdistuu esimerkiksi ruoantuotantoon ympäri maailman.

”Jo kolmen tai neljän asteen lämpeneminen muuttaa yhteiskunnallisia ja elinolosuhteita radikaalisti ja ruoantuotanto voi vaarantua. Yhteiskunnasta tulee ennakoimattomampi”, Hirvilammi sanoo.

Haasteet koskettavat myös suomalaisia, sillä ilmaston lämpeneminen ei ole pohjoismaisellekaan ruoantuotannolle eduksi. Seurauksena voi olla muun muassa väärin ajoittuvia sateita tai lämpötiloja, joihin viljelykasvimme eivät ole sopeutuneet.

Jos elinolosuhteet heikkenevät alueilla, joilla jo nyt on heikompi elintaso, yhteiskuntien on vaikea torjua muutoksen taloudellisia ja sosiaalisia riskejä. Tämä johtaa myös ilmastopakolaisuuden merkittävään kasvuun.

Populismia ruokkii hallitsemattoman muutoksen pelko.

Euroopassa tämä voi uhata yhteiskuntien sosiaalista kestävyyttä ja johtaa äärikansallisen ja populistisen politiikan vahvistumiseen. Maailmanlaajuisen eriarvoisuuden torjunnasta voi tulla rajojen sulkemista.

Populismia ruokkii hallitsemattoman muutoksen pelko.

”Pienituloisten elintasoon ja työllisyyteen kohdistuvat uhat ovat niin ilmeisiä, että ymmärrän tätä pelkoa, vaikka en populismia puolustakaan”, Puroila sanoo.

Sosiaalisilla uudistuksilla pelkoa vastaan

Hirvilammi huomauttaa, että vastakkainasettelut voivat äityä yhä väkivaltaisemmiksi. Osa ihmisistä kokee jatkuvasti osattomuutta niin sanotussa ilmastovouhotuksessa. He tuntevat elämäntapansa ja uskomuksensa uhatuiksi.

”Myös tässä problematiikassa sosiaalipolitiikalla on roolinsa. Sosiaalisilla uudistuksilla on toisen maailmansodan ja myös Suomen sisällissodan jälkeen onnistuttu hillitsemään vastakkainasetteluja.”

Populistinen poliittinen retoriikka asettaa vastakkain kaksi haavoittuvassa asemassa olevaa ihmisryhmää, kuten työttömät ja pakolaiset.

Universalismi on vastalääke pelolle.

”Vastalääke on universalismi. Käytämme kaikki samoja sosiaalipalveluja, käymme samoja kouluja ja viemme lapsemme samaan varhaiskasvatukseen. On toimittava eriyttämistä vastaan”, Hirvilammi lisää.

Missä menevät kohtuuden rajat?

Hirvilammin mukaan uuden sosiaalipolitiikan työkaluiksi käyvät hyvinvointivaltion olennaisimmat sosiaaliset innovaatiot: verotuksen vahvistaminen, sosiaaliset tulonsiirrot sekä sosiaalivakuutus.

Sosiaalivakuutuksen ideana on toimeentulon edellytysten takaaminen tuleville sukupolville.

”Universaali perusturva on niin arvokas innovaatio, ettei siitä tule missään olosuhteissa luopua”, hän sanoo.

Mitkä sitten ovat kohtuuden rajat? Hirvilammi viittaa kansainvälisesti sovellettuun donitsitalouden ideaan. Siinä määritellään kestävän kasvun ala- ja ylärajat. Niiden välissä, donitsin sisällä, on kestävän kehityksen liikkumavara.

Donitsitalous pursuaa yli

Sekä Suomen että muiden rikkaiden hyvinvointivaltioiden donitsit murtuvat auttamattomasti yli rajojensa. Donitsi ei ylipäätään pysy koossa missään maassa, jossa on edes jokseenkin korkea hyvinvoinnin taso.

Korkea hyvinvointi on saavutettu ekologista velkaa kasvattamalla. Donitsi pysyy toistaiseksi koossa vain niissä maissa, joissa on varsin matala hyvinvointi.

Ratkaisuna olisi päästöjen nopea ja radikaali vähentäminen eli niin sanottu irtikytkentä. Irtikytkennällä tarkoitetaan talouskasvun ja koetun hyvinvoinnin irrottamista luonnonvarojen kuluttamisesta.

Tavoite on Hirvilammin mukaan vielä varsin kaukana.

”Absoluuttinen irtikytkentä on käytännössä jo mahdotonta. Se tarkoittaa päästöjen vähentämistä enemmän kuin talous kasvaa. Vaikka suhteellista irtikytkentää on tapahtunut, materiaalinkulutus on maailmanlaajuisesti vain kasvanut.”

Murros edellyttää radikaaleja toimia

Helneen mukaan tarvitaan ekologista rakennemuutosta. Sen pitäisi olla yhtä vaikuttava kuin 1700- ja 1800-lukujen teollisen murroksen.

”Se edellyttää, että kansallisella ja EU-tasolla arvioidaan uudelleen, millaista elinkeinotoimintaa on syytä tukea. Tiettyjä aloja on voitava jopa kieltää, samalla kun luodaan uusia toimintoja, jotka täyttävät ekologisuuden vaatimukset. Hyvä esimerkki on lihantuotanto. Sitä ei tulisi enää julkisella rahalla tukea”, Helne sanoo.

Mikä merkitys voisi olla uudenlaisilla sosiaaliturvan malleilla, kuten perustulolla?

”Suuri merkitys. Perustulo olisi tärkeä toteuttaa, koska se mahdollistaisi myös ekologisempia työn tekemisen muotoja. Myös sellainen mahdottomalta tuntuva uudistus kuin työajan lyhentäminen olisi erinomainen asia”, Helne vastaa.

Sosiaalisia uudistuksia laajalla rintamalla

Todellinen muutos tehdään monella tasolla samaan aikaan – niin maailmanlaajuisesti, EU:ssa kuin kansallisestikin.

”Aina ei voi jäädä odottamaan, että muutos tapahtuu riittävän isossa mittakaavassa. Edistyksellisten maiden, kuntien ja kaupunkien on vain ryhdyttävä toimeen ja toivottava, että muut seuraavat perässä”, Hirvilammi sanoo.

”Hyvänä esimerkkinä on lentovero, joka on käytössä jo Ruotsissa ja pian Saksassa. Samoin tulisi toimia hiiliveron suhteen. Vaikka sitä ei saataisi käyttöön globaalisti, sen käyttöönotto voisi onnistua EU-tasolla. Se tulisi vain tehdä eikä pohtia, miten se mahdollisesti vaikuttaa kilpailukykyyn.”

Kolme eri tulevaisuutta – miten meidän käy?

1. Jos jatkamme nykylinjalla

Elintasomme ei kehity ekologisesti eikä sosiaalisesti kestäväksi, jos politiikan eri sektorit jatkavat eriytyneinä. On nähtävä politiikan olennaiset riippuvuussuhteet ja luovuttava siitä, että ympäristö- ja energiapolitiikka vastaa ilmastonmuutoksesta, talouspolitiikka pyrkii luomaan edellytyksiä sosiaaliturvalle ja sosiaalipolitiikka paikkaa markkinoiden eriarvoistavaa vaikutusta.

Etuuksilla voidaan tukea ja kompensoida ekologisia valintoja niille, joilla ei itsellä ole niihin varaa. Esimerkiksi asumistuki voi olla isompi, jos asumismuoto on ekologinen. Ekologisia vaihtoehtoja on lisäksi tarjottava runsaasti niille, joilla on varaa vaihtoehtoihin. Yksilöiden vastuuttaminen ei riitä, vaan on tehtävä muutoksia järjestelmään.

2. Jos järjestelmä menee rikki

Sosiaaliturvasta ja terveydenhuollosta uhkaa tulla pelkkä hätäavun antaja. Tämän välttämiseksi terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmään on suunnattava huomattavasti nykyistä suurempia resursseja. Se edellyttää merkittäviä muutoksia verojärjestelmään.

On varauduttava elinkeinojen romahtamiseen, pakolaisten määrän kasvuun ja vaikeiden sairauksien lisääntymiseen. Samalla asumista tulee tukea tavalla, joka korostaa ekologista kestävyyttä. Parempi tietenkin olisi, että esimerkiksi verojärjestelmää alettaisiin muuttaa jo nyt eikä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

3. Jos tavoittelemme ihannetta sosiaalipolitiikan avulla

Isot muuttujat ovat jo sosiaalipolitiikan ulottumattomissa, sillä planeetan sietokyky on ylitetty. Nyt voidaan lähinnä tukea ihmisten selviytymistä. Samalla on kuitenkin pohdittava, miten yhteiskunnallinen ajattelu- ja toimintatapamme voisivat ihannetilanteessa muuttua. Se vaatii ponnistelua, kyseenalaistamista ja haastamista sekä isoja ihmisjoukkoja. Olennaista on edistää muutosta.

https://sosiaalivakuutus.fi/ilmastonmuutos-pakottaa-sosiaalipolitiikan-uudistumaan/#box-story-0

Näin politiikka vastasi

Kysyimme kokoomukselta, perussuomalaisilta ja vasemmistoliitolta, miten ne vastaavat tämän jutun väittämiin. Miten puolueet ovat varautuneet torjumaan ilmastokriisin sosiaalisia riskitekijöitä?

Kysymyksiin vastasivat sähköpostitse perussuomalaisten Matti Putkonen, vasemmistoliiton viestintäsihteeri Pilvi Uuttu ja kokoomuksen ohjelmapäällikkö Antti Vesala.

Kokoomus kertoo keskittyneensä torjumaan työttömyyttä. Se on merkittävimpiä eriarvoisuuden aiheuttajia ja altistaa sosiaalisille, henkisille ja jopa terveydellisille riskeille, puolue toteaa määrittelemättä tarkemmin, miten työttömyyden torjunta kytkeytyy nimenomaan ilmastonmuutokseen.

Kokoomus sanoo, että yhteiskunnan itselleen ottamien tehtävien kustannukset vaativat talouskasvua ”käytännössä pakottavasti”. Puolueen mukaan on harhakäsitys, että talouskasvu ei olisi mahdollista ilman luonnonvarojen kulutuksen kasvua.

Yhä suurempi osa talouskasvusta syntyy puolueen mukaan palveluiden ja aineettomien hyödykkeiden kulutuksesta. Resurssi- ja energiatehokkaampi toiminta pärjää tuhlaavaa toimintaa paremmin markkinoilla.

Energiantuotannon on kuitenkin nopeutetusti siirryttävä uusiutuviin energialähteisiin. Se on verotuksen ja sääntelyn avulla mahdollista.
Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työstä ja yrittämisestä eli hyvinvoinnin lisäämisestä päästöjen ja haittojen verotukseen.

Kokoomus ei suoraan ota kantaa populismin merkitykseen ilmastokriisissä. Puolue korostaa, että myös kolmannen maailman ihmisille on turvattava suotuisat ja uskottavat tulevaisuudennäkymät. Tämä edellyttää muun muassa taloudellisen kehityksen tukemista sekä erityisesti naisten ja tyttöjen koulutuksen vahvistamista.

Perussuomalaisten mukaan eriarvoisuus ja suoranainen köyhyys tulevat lisääntymään. Hallituksen kunnianhimoinen ilmastopolitiikka nostaa puolueen mukaan rajusti jokapäiväisiä elinkustannuksia, kuten asumisen, lämmityksen ja liikkumisen hintaa. Hukka perii Suomen, jos ideologisin perustein ryhdytään määrittelemään, mitä teollista toimintaa voidaan harjoittaa maassamme, puolue kommentoi.

Perussuomalaiset lisäävät, että talouskasvun pysähtyminen tai hidastuminen romuttaisi sosiaaliturvan rahoituspohjan. Hallituksen tehtävänä on puolueen mukaan taistella hyvinvoinnin turvaajan eli vientiteollisuuden toimintaedellytysten puolesta.

Toisaalta sen enempää ylempiin tuloluokkiin kuuluvien kuin muidenkaan suomalaisten elämäntavoilla ei perussuomalaisten mukaan ole merkitystä planeetan tulevaisuudelle.

Puolue haluaisi eniten saastuttavat kuriin ja muistuttaa, että Kiina tuottaa yksin yli neljänneksen maailman päästöistä. Kiinan päästöt kasvoivat vuoden ensimmäisellä puoliskolla 4 %. Tämä lisää maailman kokonaispäästöjä prosenttiyksiköllä.

Puolueen mukaan Sitran kestävän kehityksen veropoliittiset linjaukset nostaisivat ”sikamaisen paljon” asumisen ja liikkumisen hintaa ja nostaisivat Suomen veroasteen EU:n korkeimmaksi. Tämä lisäisi eriarvoisuutta.
On epärehellistä ja harhaanjohtavaa markkinoida tätä uudistusta niin, että rahaa jäisi enemmän käteen, koska sama raha otettaisiin moninkertaisesti takaisin kassoilla ja bensapumpuilla, puolueesta todetaan.

Vasemmistoliiton mukaan verojärjestelmän kykyä tasata tulo- ja varallisuuseroja on heikennetty jo pitkään, kun progressiivisten verotulojen osuus on vähentynyt. Liiton mukaan kestävä yhteiskunta edellyttää talouden ja yhteiskunnan rakenteiden voimakasta uudistamista ja suuria investointeja sekä kattavasti progressiivista verojärjestelmää, joka ei suosi omistamista työnteon kustannuksella. Samalla sosiaaliturvaa on puolueen mielestä uudistettava perustulon suuntaan.

Vasemmistoliitto julkaisi eurovaalien alla Ilmastohyvinvointia – Euroopan oma Green New Deal -ohjelman. Siinä esitetään eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen torjumista julkisella investointiohjelmalla. Ekologinen jälleenrakentaminen voidaan puolueen mukaan rahoittaa muun muassa verotusta kehittämällä ja ympäristölle haitallisia verotukia karsimalla.

Emme sulje pois järkevien ja välttämättömien investointien rahoittamista velkarahalla ja kannatamme haittaverojen asettamista ympäristöä saastuttavalle toiminnalle, puolueesta todetaan. Verotus ja tulonsiirrot ovat kokonaisuus, jossa keskeisiä ovat tulo- ja varallisuuserojen pienentäminen ja elämän perusedellytysten takaaminen.

Vasemmiston mukaan rikkaiden maiden on kannettava suurempaa vastuuta päästöjen vähentämisestä, jotta kehittyvien maiden resursseja vapautuu yhteiskunnan kehittämiseen. Näin voidaan vähentää myös pakolaisuutta.
Nykyinen, henkilökohtaisen vainon määritelmään perustuva pakolaisjärjestelmä ei liiton mukaan riitä vastaamaan ilmastopakolaisuuden haasteeseen. Siksi ulkomaalaislakiin on puolueen mukaan palautettava laajempi humanitaarisen suojelun kategoria.

https://sosiaalivakuutus.fi/ilmastonmuutos-pakottaa-sosiaalipolitiikan-uudistumaan/#box-story-1

 

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje