Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Ozan Yanar: ”Tasa-arvoinen Suomi uhkaa rapautua”

Kansanedustaja Ozan Yanar pitää ainutlaatuisena, että Suomessa kuka tahansa voi opiskella itsensä lääkäriksi tai juristiksi. Eriarvoisuus uhkaa kuitenkin kasvaa.
Teksti Mari ValkonenKuvat Juuso Paloniemi
Ozan Yanar kulkee työmatkat julkisilla. ”Suomessa julkista liikennettä ja tasa-arvoa on kehitetty niin pitkälle, että työtön ja kansanedustaja voivat istua metrossa vierekkäin.”
Ozan Yanar kulkee työmatkat julkisilla. ”Suomessa julkista liikennettä ja tasa-arvoa on kehitetty niin pitkälle, että työtön ja kansanedustaja voivat istua metrossa vierekkäin.”

Kun Ozan Yanar lapsena pelasi jalkapalloa synnyinkaupungissaan Istanbulissa, hän oli porukasta ainoita, joilla oli oma pallo. Harvalla kadun lapsista oli Yanarin tavoin korkeasti koulutetut vanhemmat.

Kun Yanar 20 vuotta myöhemmin kulkee työpaikalleen eduskuntaan metrolla tai raitiovaunulla, hänen isoäitinsä ihmettelee, eikö kansanedustajalla Suomessa ole pirssiä ja kuljettajaa.

”Vastaan, että Suomessa julkista liikennettä ja tasa-arvoa on kehitetty niin pitkälle, että työtön ja kansanedustaja voivat istua metrossa vierekkäin”, Yanar sanoo.

”Meillä ajatellaan, että koulut ja opiskelupaikat pysyvät maailman parhaina leikkauksista huolimatta.”

Yanarille Suomi on maa, jossa kenestä tahansa voi kovalla työllä tulla lääkäri, juristi – tai poliitikko. Suomessa ei Yanarin mukaan kuitenkaan nähdä, miten ainutlaatuista tasa-arvoi­suus ja mahdollisuudet sosiaaliseen liikkuvuuteen ovat. Siksi niitä pidetään helposti itsestäänselvyytenä.

”Pienituloisiin kohdistuneet leikkaukset kasvattavat eriarvoisuutta. Meillä kuitenkin ajatellaan, että koulut ja opiskelupaikat pysyvät maailman parhaina leikkauksista huolimatta”, hän sanoo.

”Olisiko pienellä kokonaisveroasteen nostamisella voitu estää leikkaukset koulutuksesta ja heikompiosaisten tuista?” Ozan Yanar kysyy.

”Eriarvoisuuden hoitaminen vaatii rahaa”

Ozan Yanar muutti Helsinkiin isänsä perheen luokse 14-vuotiaana. Aiemmin hän oli asunut Turkin lisäksi Englannissa ja Kyproksella.

”Kun tulin Helsinkiin, ajattelin, että minun on pakko tehdä Suomesta kotimaani. Olin asunut monessa paikassa ja olin aika juureton”, hän kertoo.

Yanar kotiutui hyvin Itä-Helsinkiin. Koulussa opettajat kannustivat eteenpäin lempeästi mutta tiukasti.

Nykyään hän törmää kouluissa kiertäessään oppilaiden pahoinvointiin ja opettajien uupumukseen.

”Vuosaaressa työskentelevä opettaja kertoi siirtyvänsä muualle, koska tukea tarvitsevia oppilaita on niin paljon, että opettajat eivät pärjää. Tämä on huolestuttava viesti”, hän sanoo.

”Eriarvoisuutta ei kuitenkaan ratkaista vain työryhmissä. Tarvitaan myös rahaa.”

Yanarin on vaikea ymmärtää, miksi hallitus leikkaa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen varatuista toimista. Esimerkiksi etsivän nuorisotyön rahoitusta on leikattu kahtena peräkkäisenä vuonna. Tänä vuonna etsivä nuorisotyö saa 22 % vähemmän rahaa kuin vuonna 2015.

”On hienoa, että hallituksella on eriarvoistumisen ratkaisemiseen tähtäävä työryhmä. Eriarvoisuutta ei kuitenkaan ratkaista vain työryhmissä. Tarvitaan myös rahaa”, hän sanoo.

Lukioikäisenä Yanaria itseään kiinnosti opiskelua enemmän jalkapallo, jota hän pelasi nuorten SM-tasolla. Ylioppilaskokeisiin hän meni lukematta. Sen seurauksena ylioppilastodistuksessa on historiasta ja pitkästä matematiikasta approbaturin arvosana.

”Äitipuoleni oli todella vihainen siitä, että jätin menemättä uusintakokeisiin korottamaan arvosanoja. Hän sanoi, että leikin tulevaisuudellani ja oli siinä aivan oikeassa”, Yanar kertoo.

Koulutus kaikkien ulottuville

Yanar jäi lukion jälkeen ilman opiskelupaikkaa. Välivuosina hän työskenteli ensin tiskaajana ja siivoojana vuokratyöfirman kautta ja pääsi sitten Stockmannin elektroniikkaosastolle myymään kännyköitä ja kameroita.

Vuonna 2009 hänelle avautui opiskelupaikka Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Yanar kiittää suomalaista järjestelmää siitä, ettei lukiossa epäonnistumisesta rokoteta kohtuuttomasti.

”Jos kaltaiseni välivuotta viettävä nuori huomaa, että opintotuki on entistä pienempi ja opiskelu lisäksi maksaa, hän saattaa valita koulutuksen sijaan työnteon.”

Opintorahan leikkaaminen ja opintotuen lainapainotteisuuden kasvattaminen horjuttavat Yanarin mielestään opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoa. Alkuvuodesta Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla väläytti vielä ajatusta korkeakoulujen lukukausimaksuista.

”Jos kaltaiseni välivuotta viettävä nuori huomaa, että opintotuki on entistä pienempi ja opiskelu lisäksi maksaa, hän saattaa valita koulutuksen sijaan työnteon. Vaarana on, että ihmiset opiskelevat vanhempien lompakon paksuuden perusteella”, Yanar kuvailee.

Nuorilta ja opiskelijoilta leikkaamisen lisäksi Yanar on huolissaan siitä, että hallituksen leikkaukset asettavat jo päiväkoti-ikäiset lapset eriarvoiseen asemaan. Kun subjektiivinen päivähoito­-oikeus rajattiin 20 tuntiin viikossa, lapset saivat useimmissa kunnissa vanhempiensa työtilanteen perusteella erimittaisen oikeuden varhaiskasvatukseen.

Kehitysavusta leikkaaminen taas kasvattaa globaalia epätasa-arvoa.

”Olen huolissani siitä, että kun tässä maassa puhuu EU-politiikasta tai globaaleista asioista, niillä ei nähdä olevan vaikutusta Suomeen”, Yanar huolehtii.

Leikkaukset ovat myös arvovalinta

Yanar muistuttaa, että hallitus on halunnut lukita kokonaisveroasteen nykyiselleen. Taloutta voi näin tasapainottaa vain leikkaamalla.

Vaikka leikkauksia perustellaan välttämättömyyksinä, ne ovat Yanarista selvä arvovalinta.

”Olisiko pienellä kokonaisveroasteen nostamisella voitu estää leikkaukset koulutuksesta ja heikompiosaisten tuista?”

”Veroasteen mekaaninen paikallaan pitäminen ei ole taloustieteilijöiden mukaan taloudellisesti perusteltua. Talouden arviointineuvoston mukaan tuista leikkaaminen voi haitata talouskasvua enemmän kuin verotuksen nostaminen. Olisiko pienellä kokonaisveroasteen nostamisella voitu estää leikkaukset koulutuksesta ja heikompiosaisten tuista?” hän kysyy.

Vihreiden laskelmien mukaan koulutusleikkaukset voitaisiin perua leikkaamalla ympäristölle haitallisia tukia.

”Pitää myös keskustella yritystuista ja siitä, paljonko niissä on löysää”, Yanar pohtii.

Läpimenoon uskoi vain isä

Perussuomalaisten vaalivoitto vuonna 2011 ja Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja vuonna 2012 sähköistivät Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan, jossa Yanar tuolloin opiskeli.

Politiikalla tuntui viimein olevan väliä. Yanar lähti ehdolle yliopiston edustajistovaaleihin.

Hän pääsi läpi, nousi ryhmänsä vara­puheenjohtajaksi ja huomasi pärjäävänsä. Myös vaikuttaminen yliopiston ulkopuolella alkoi kiinnostaa.

Yanar kävi pitkiä keskusteluja sekä vihreiden että demareiden kanssa.

”Kyselin tarkkaan, millainen oli puolueiden visio tulevasta”, hän muistelee.

Yanar päätyi lopulta vihreisiin. Läpimenoon vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ei hänen mukaansa uskonut kuin oma isä.

”Monet sanoivat kampanjan päätteeksi, että hyvää työtä – neljän vuoden päästä sitten”, hän kertoo.

Vasta kun ennakkoäänet rävähtivät valkokankaalle Tavastialla huhtikuussa 2015, Yanarille alkoi valjeta, millainen muutos hänellä on edessä.

Maahanmuuttajaedustajan rooli on kahdessa vuodessa alkanut ärsyttää.

Seuraavana aamuna hän antoi tuoreena kansanedustajana haastattelua Eduskuntatalon edessä ja päätti poiketa eduskunnan kuppilaan.

”Laitoin tavarani läpivalaisulaitteeseen, koska olin tottunut tekemään niin. Isokokoinen vartija nousi ja sanoi: ’Edustaja Yanar, ei teidän todellakaan tarvitse’. Siinä konkretisoitui hyvin, miten elämä oli muuttunut yhdessä yössä”, Yanar kertoo.

Yanar ja SDP:n Nasima Razmyar niputettiin mediassa nopeasti yhteen niiksi kahdeksi maahanmuuttajakansanedustajaksi. Maahanmuuttajaedustajan rooli on kahdessa vuodessa alkanut ärsyttää.

”Olen laajempi kuin se leima”, Yanar sanoo.

Sosiaaliturvan pitää seurata aikaansa

Sipilän hallitus nosti ohjelmassaan kokeiluun vihreiden lempilapsen, perustulon. Yanarin mielestä sosiaaliturvan perinpohjainen uudistus on tarpeen, sillä työelämän digitalisoituminen, automatisoituminen ja robotisoituminen muuttavat sosiaaliturvan ja työnteon yhteensovittamista.

”Ei ole enää työmarkkinoita, joissa töitä on joko 0 tai 40 tuntia viikossa – välimuotoja on valtavasti. On tärkeää, että sosiaaliturvamme ottaa huomioon työtilanteiden moninaisuuden”, hän sanoo.

”Olisin halunnut nähdä, miten perustulo vaikuttaisi yrittäjiin: lisääkö se riskinottokykyä tai palkkaavatko yrittäjät enemmän työntekijöitä, kun heillä on vähimmäisturva.”

Nykyistä perustulokokeilua hän pitää hyvänä, mutta sen toteutusta kunnianhimottomana. Kun 560 euron kuukausituloa saa kokeilussa vain 2 000 työtöntä henkilöä, pitkälle meneviä johtopäätöksiä sosiaaliturvan mullistavasta muutoksesta on vaikea tehdä.

”Olisin esimerkiksi halunnut nähdä, miten perustulo vaikuttaisi yrittäjiin: lisääkö se riskinottokykyä tai palkkaavatko yrittäjät enemmän työntekijöitä, kun heillä on vähimmäisturva. Joukon olisi pitänyt olla suurempi”, Yanar arvioi.

Perustuloa vastustetaan kalliina ja passivoivana tukena. Perustulon kannustavuudesta eri ikäluokissa tarvitaan Yanarin mielestä lisää tietoa.

”Kuulen paljon tarinoita siitä, että ihmiset eivät tällä hetkellä tee keikka- tai osa-aikatyötä, koska käteen jäävä rahamäärä on sama tai jopa pienempi kuin ilman työntekoa. Lisäksi paperi­sota on resurssien hukkakäyttöä. Se on, paitsi alentavaa, myös tehotonta ajankäyttöä.”

Kansainvälinen media aina Al-­Jazeerasta­ New York Timesiin ja ­­El ­Paísiin on uutisoinut Suomen perustulokokeilusta lähes vallankumouksellisena. Suomessa keskustelu perus­tulosta on kuitenkin varsin vaisua.

Ozan Yanar uskoo, että seuraavat vaalit ovat perustulovaalit.

”Mieliala tuntuu kansainvälisillä areenoilla olevan innokkaampi kuin Suomessa. Suomalainen politiikka on konservatiivista uudistuksia kohtaan, ja perustulo on vasta murtautumassa valtavirtaan”, Yanar toteaa.

Seuraavista eduskuntavaaleista hän povaa perustulovaaleja. Kokeilun tulokset valmistuvat seuraavien eduskuntavaalien aikoihin, ja puolueet joutuvat muovaamaan kantansa kokeilun tuloksiin.

Yanaria kiinnostaa erityisesti perustuloa pitkään vastustaneiden demarien kanta, sillä he voivat istua seuraavassa hallituksessa. Tällä hetkellä demarit hiovat perustulolle vastineeksi yleisturvaa nuorisojärjestönsä ehdotuksen pohjalta.

Alkuperäisen ehdotuksen mukaan yleisturva korvaisi muun muassa toimeentulotuen perusosan, sosiaaliturvan vähimmäisetuudet, opiskelijoiden ja asumisen tuet sekä kotihoidontuen. Sitä ei kuitenkaan maksettaisi kaikille saman verran, ilman tarveharkintaa eikä vastikkeettomasti, kuten perustuloa.

”Demareidenkin ehdotus on perustulon suuntainen, mikä kertoo perustulon varteenotettavuudesta”, Yanar sanoo.

Kuplautuminen on todellinen uhka

Yanar on somepoliitikko, jolla on pelkästään Facebookissa yli 20 000 seuraajaa. Tutkijoiden mukaan sosiaalinen media synnyttää samoin ajattelevien ihmisten kuplia, joihin toisin elävien tai ajattelevien äänet eivät kantaudu.

Kuulevatko päättäjät omissa kuplissaan huonosti toimeentulevien ääntä?

”Eivät välttämättä – ja se on ongelma. Uutena kansanedustajana elän kuin opiskelijanakin. Voi olla ongelma, jos neljännen kauden kansanedustajana on tottunut korkeaan tulotasoon eikä näe peruspuurtamista. Siksi poliitikoilta tarvitaan valppautta”, Yanar sanoo.

Hän itse saa suoraa kansalaispalautetta metrovaunussa ja lenkkipolulla. Keskustelemaan tulevat niin eläkeläismummot, selfieitä napsivat opiskelijat kuin Yanaria veljekseen kutsuvat maahanmuuttajat.

Juuri tämä – rajojen mataluus ja siilojen puuttuminen – tekevät Suomesta ainutlaatuisen.

”Kansainväliset kollegat ihmettelevät, miten voin olla uskottava, kun käytän julkisia. Minusta tämä on mahtavaa. Minulla olisi uskottavuusongelmia, jos unohtaisin mistä olen lähtöisin.”