Siirry sisältöön
Kehittyvä sosiaaliturva
|
8.3.2022

Työkykyohjelma

Suomessa on noin 60 000 osatyökykyistä vailla töitä. Hallituksen työkykyohjelma pyrkii parantamaan tilannetta. Yksi tavoite on, että työttömät saisivat työkykynsä tueksi palveluita, joita työssäkäyvillä jo on.
 
Teksti Matti Koskinen | Kuvat Päivi Rücker, Marja Airio/Lehtikuva ja Hanna Matikainen/Lehtikuva

Työ ja terveys pelaavat usein yhteen. Mielekäs työ on hyvinvoinnin tärkeä elementti, ja vastavuoroisesti heikentynyt terveys voi huonontaa mahdollisuuksia löytää töitä.

Terveyteen liittyvien ongelmien takia työelämän ulkopuolella on arviolta kymmeniätuhansia työhaluisia ihmisiä.

”Ihan ajantasaista ja päivittyvää dataa ei ole. Kaikki indikaattorit kuitenkin osoittavat, että osatyökykyisten työvoimapotentiaali on noin ikäluokan suuruinen, noin 60 000 henkilöä”, kertoo erityisasiantuntija Patrik Tötterman työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Näiden ihmisten työ- ja toimintakyvyn tukeminen ja saaminen palkkatyöhön sekä rakentamaan yhteiskuntaa on osa hallituksen työkykyohjelmaa, jota toteuttavat työ- ja elinkeinoministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä.

Ohjelmaan kuuluu lukuisia toimenpiteitä. Yhtenä toimena 22 kunnalle ja kuntayhtymälle on myönnetty 17 miljoonaa euroa valtionavustuksia työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden rakentamiseen.

”Aikaisemmin osatyökykyisten työllisyyttä on ratkottu sosiaali- ja terveyspoliittisena kysymyksenä, edistämällä työkykyä. Samalla on jäänyt vajetta siihen, miten jo olemassa oleva työkyky otetaan markkinoilla työkäyttöön”, Tötterman sanoo. 

TE-toimistoissa oli joulukuun 2021 lopussa 249 983 työtöntä työnhakijaa. Näistä osatyökykyisiä oli 31 196 eli noin joka kahdeksas. Luvussa ei ole mukana lomautettuja tai lyhennettyä työviikkoa tekeviä.

Hajanaiset palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi

Työkyvyn hoitamiseen ja osatyökykyisten tukemiseen on olemassa lukemattomia palveluita, mutta ne ovat hajautuneina kuntien, terveydenhuollon, sosiaalihuollon, TE-toimistojen, Kelan, kansalaisjärjestöjen ja monien muiden toimijoiden kesken. Asiakkaat eivät välttämättä tiedä, mitä palveluita heille olisi tarjolla, eikä tieto kulje virastosta toiseen.

”Työkykyohjelmassa rakennetaan palvelukokonaisuutta, jossa ovat mukana TE-toimistot, sosiaali- ja terveyspalvelut ja kuntoutuspalvelut sekä Kelan palvelut”, sanoo hankepäällikkö Ritva Partinen STM:stä.

Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa työkyvyn tuen palveluita sote-keskuksissa, sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden osaamisen vahvistamista, ammattilaisten palkkaamista kuntiin ja TE-toimistoihin, monialaisten ja organisaatiorajat ylittävien tiimien luomista ja asiantuntijaverkostojen kehittämistä.

Terveysongelmat haittaavat yli puolen miljoonan suomalaisen työtä

  • Vuonna 2011 tehdyn EU:n työmarkkinatutkimuksen mukaan arviolta 600 000 suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma, jonka he kokevat vaikuttavan työhönsä tai työmahdollisuuksiinsa. Heistä noin 350 000 on työssäkäyviä.
  • Vuoden 2021 lopussa TE-palveluiden asiakkaana oli 31 200 osatyökykyistä työtöntä työnhakijaa. Työttömiä osatyökykyisiä on todellisuudessa enemmän, koska osa – lähinnä työkyvyttömyyseläkettä saavat – eivät ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi te-toimistoon. Kaikkiaan osatyökykyisiä arvioidaan olevan työelämän ulkopuolella noin 60 000.
  • Vuonna 2020 työkyvyttömyyseläkettä maksettiin Suomessa noin 194 000 henkilölle, joista 130 000 sai eläkettä työeläkejärjestelmästä ja loput vain Kelasta. Työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkettä saavista 18 % sai osaeläkettä.
  • Osatyökyvyttömyyseläkettä saaneista noin 80 prosenttia kävi töissä vuoden 2019 lopussa.

Työkykypalveluita työttömille

Hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyyttä, mutta pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut. Mitä pidempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeampaa työelämään palaaminen on. Usein pitkäaikaistyöttömyyden taustalla on monia kasautuvia syitä.

OECD:n selvityksen mukaan Suomessa jopa 80 prosentilla työttömistä on enemmän kuin yksi este työllistyä. Terveydentila estää joka kolmannen heikosti tai ei lainkaan työelämässä olevan työikäisen työllistymistä. Myös TE-toimistojen ja kuntien työllisyyspalveluiden työntekijät mainitsivat vuoden 2021 sosiaalibarometrissä työttömien terveysongelmat tärkeimpänä työllistymisen esteenä. 

Yksi työkykyohjelman tavoite onkin, että työttömät saisivat työkykynsä arviointiin ja ylläpitoon palveluita, joita työssä käyvillä jo on. Esimerkiksi Kelan ammatillisen kuntoutuksen palvelut ovat selkeästi helpommin työllisten kuin työttömien ulottuvilla.

”Myös työttömien työkykyä pitäisi tukea entistä määrätietoisemmin”, sanoo Partinen. Hän mainitsee toimivana esimerkkinä työttömien terveystarkastukset. 

”Palveluntarpeen ja työkyvyn heikkenemisen varhainen tunnistaminen on keskeistä. Ongelmat vaikeutuvat ja kasautuvat, kun niitä ei tunnisteta ajoissa”, Partinen toteaa. Tötterman on samaa mieltä.

TE-toimistojen asiakkaiden joukossa on myös sellaisia työttömiä työnhakijoita, joiden työkyky on heikko ja jotka tarvitsisivat kuntoutusta tai terveyspalveluita. Tässä kohtaa palvelujärjestelmä ei toimi: asiakkaan ongelmia ei kyetä tunnistamaan eikä häntä osata ohjata oikeiden palveluiden piiriin. Lisäksi palvelujen heikon organisoinnin seurauksena ihmisiä juoksutetaan luukulta toiselle.

”Vaikka todetaan, että työttömällä olisi kuntoutustarvetta, se ei tarkoita, että asiakkuus siirretään pois TE-toimistosta, vaan sen rinnalle voitaisiin tuoda vaikkapa Kelan kuntoutuspalveluita”, Tötterman sanoo. 

Osittainenkin työkyky käyttöön

Jos työttömien palveluntarpeen tunnistamisessa on haasteita, on toinen haaste jäljellä olevan työkyvyn tunnistaminen ja tuominen työmarkkinoiden käyttöön. 

Osatyökykyiset ovat Töttermanin mukaan heterogeeninen ryhmä, jonka mahdollisuudet työmarkkinoilla vaihtelevat suuresti terveydentilan tai vammaisuuden asteen, iän, koulutustason ja ammattialan mukaan.

”Työkyvyttömyyden määrittely ei ole ihan selkeää. On hyvä myös muistaa, että työkyky ja mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat eri asioita kuin se, millaiseen etuuteen on oikeutettu”, Tötterman sanoo.

TEM:n vastuulla on kehittää TE-palveluita, jotka huomioisivat paremmin osatyökykyisten tarpeet. Töttermanin mukaan valmistelutyössä etenkin vammais- ja potilasjärjestöjen näkemykset ovat olleet tärkeitä. Samalla pyritään luomaan markkinoille kysyntää myös osatyökykyisten työpanokselle. 

Tätä varten TEM kehittää yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä. Ne ovat yrityksiä, joissa liiketoiminnan keinoilla haetaan ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin, kuten tässä tapauksessa osatyökykyisten työllistymiseen. Myös julkisten hankintojen yhteydessä kannustetaan kuntia asettamaan hankintasopimuksiin ehtoja osatyökykyisten työllistämisestä.

TEM on tehnyt esityksen valtionyhtiöstä, joka palkkaisi vaikeasti työllistettäviä osatyökykyisiä ja tuottaisi palveluita asiakasyrityksille ja julkisyhteisöille. Työkanava Oy:n nimellä kulkevan yrityksen mallina on Ruotsissa toimiva Samhall Ab.

Osatyökykyisten tukemiseen on olemassa runsaasti palveluita, mutta ne ovat hajautuneina.

Työkykyohjelmassa rakennetaan palvelukokonaisuutta, jossa ovat mukana TE-toimistot, sosiaali- ja terveyspalvelut ja kuntoutuspalvelut sekä Kelan palvelut.

Yksi tärkeä tavoite on, että työttömät saisivat työkykynsä tueksi palveluita, joita työssäkäyvillä jo on.

Ovatko alhaisen tuottavuuden työpaikat tosiasiassa vain ylimääräinen kustannus?

Tämä niin sanottu Ruotsin malli on joissain julkisissa puheenvuoroissa tyrmätty ”tempputyöllistämiseksi”, jossa luodut tuottavuudeltaan alhaiset työpaikat aiheuttavat valtiolle enemmän kustannuksia kuin mitä ne tuottavat.

Tötterman uskoo, että myös tuottavuudeltaan alhaisemmalle työlle voisi olla markkinoilla kysyntää, jos sille tehdään tilaa. 

Suomessa on jo nähty Euroopan sosiaalirahaston tuella järjestettyjä hankkeita, joissa työtä osittamalla ja uudelleen järjestämällä on löydetty hyvinkin rajoitetun työkyvyn omaaville henkilöille sopivia tehtävänkuvia. Esimerkki tällaisesta on THL:n luotsaama Iisisti töihin -hanke, jossa pyritään räätälöimään työnkuvia sekä hakijan työkykyä että yrityksen tarpeita vastaaviksi. Mukana on yrityksiä eri aloilta Lidlistä Lassila & Tikanojaan.

”Monet alat, joilla on työvoimapulaa, ovat lähteneet kokeilemaan tämän tyyppisiä ratkaisuja. On huomattu, että monessa yrityksessä asiantuntijat tekevät myös paljon erilaisia työhönsä liittymättömiä tukitehtäviä. Siirtämällä niitä esimerkiksi osatyökykyisille on asiantuntijoiden aikaa voitu vapauttaa korkeamman tuottavuuden tehtäviin”, Tötterman sanoo. 

Myös YK:n sopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista edellyttää, että Suomi valtiona edistää myös vammaisten työllistymistä. Tämä heterogeenisen ryhmän sisällä on ihmisiä, joiden työllistymisen mahdollisuus on hyvin heikko. 

”Jos katsotaan sen joukon mahdollisuuksia osallistua työelämään, niin tämä on myös perus- ja ihmisoikeudellinen kysymys”, Tötterman sanoo. 

Parhaat työkalut jäävät elämään

Työkykyohjelman piirissä on monenlaisia pilotteja ja kokeiluja sekä valtio- että kuntatasolla. Hankekuvaukset ovat usein vaikeasti avautuvaa termiviidakkoa niitä tuntemattomalle: on monialaisia palveluja, palvelupolkuja ja asiakasvastaavamallia. Onko tästä hankehumpasta lopulta hyötyä niille, jotka apua eniten kaipaavat, osatyökykyisille ja kuntoutusta kaipaaville?

”Kun hankkeissa kehitetään jotain, ovat varsinaiset työllistymisodotukset maltilliset, koska niissä työkaluja vasta kehitetään. Juurruttamisessa työkalut sitten otetaan käyttöön”, Tötterman sanoo. 

Kaikki hankkeissa kehitettävät työkalut, menetelmät ja prosessit eivät ole hyviä, mutta Tötterman uskoo, että parhaat niistä jäävät käyttöön ja elämään. Hän mainitsee esimerkkinä työhönvalmennuksen, joka syntyi Euroopan sosiaalirahaston tukemana hankkeena ja on nykyisin tarjolla Kelan ja TE-toimistojen palveluna. 

Työkykyohjelman hankkeista saadaan tietoa ja tuloksia

Yksi haaste toimenpiteiden juurruttamisessa on tuleva organisaatiomyllerrys. Vuonna 2023 sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille ja vuonna 2024 työvoimapalvelut valtiolta kunnille.

Toisaalta työkykyohjelman parissa tehdään jo paljon sitä työtä, mihin sote-uudistuksessakin pyritään: luodaan kaikille työikäisille yhdenvertaisia palveluita, helpotetaan tukien ja palveluiden yhteensovittamista ja rakennetaan asiantuntijaverkostoja.

Partinen kertoo, että työkykyohjelmassa on osana STM:n toimenpiteitä mukana arviointi- ja seurantatutkimus, jonka tuottama tieto on hyödyllistä myös hyvinvointialueiden ja sosiaaliturvan uudistuksen suunnittelussa. 

”Toivon, että saamme vahvaa näyttöä näiden hankkeiden toimivuudesta ja vaikutuksista, työkyvyn tukemisesta ja urapolun rakentumisesta.”

Vastaavasti työttömyyden hoidon siirtyminen kuntiin on Töttermanin mukaan iso mahdollisuus. Koulutuksen ja osaamisen kehittämisen palvelut sekä yrityksiä palvelevat elinvoimapalvelut ovat jatkossakin kuntien vastuulla. Ne ovat tulevaisuudessa tiiviimmin kytköksissä työvoimapalveluihin. 

”Osatyökykyiset ovat keskimäärin matalammin koulutettuja. Vamman tai sairauden merkitystä työmarkkinoilla voidaan muuttaa tai vähentää merkittävästi koulutuksellisten ratkaisujen kautta”, Tötterman sanoo.

***
Kela osallistuu hallituksen työkykyohjelmaan muun muassa Kela sote-keskuksissa– ja Kela sairaalassa -projekteilla.

Lue lisää
Kela sai kuntayhtymän työkykytiimissä kasvot

Keusoten työkykytiimi tuo palvelut yhteen

Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän eli Keusoten alueella on tunnistettu, kuinka repaleinen ja vaikeasti hahmotettava työkyvyn palveluiden kenttä on.

”On monenlaista ja eri taustaista toimijaa. Välttämättömiä palveluita ja järjestöjen tarjoamia täydentäviä palveluita, Kelaa, TE-toimistoa ja kuntien eri tavoin toteuttamia työllisyyspalveluja, Keusoten sosiaali- ja terveyspalveluita…”, luettelee Keski-Uudenmaan työkykyhankkeen projektipäällikkö Silja Wahlsten.

Tätä kokonaisuutta koordinoimaan kuntayhtymä oli jo laatinut mallia monialaiselle työkykyä arvioivalle palvelulle, kun Työkykyohjelman hankehaku toissa vuonna avautui. Sen rahoituksen turvin Keusote on rakentanut pysyvän arviointipalvelun, joka lienee monialaisuudessan Suomen kuntien kärkeä.

”Usein tällaista yhteistyötä saattaa muodostua asiakkaan ympärille, mutta meillä se on pysyvä järjestely. Tiimi on kasassa, sitä ei tarvitse kerätä aina uudestaan”, Wahlsten sanoo.

Työryhmään kuuluu koordinaattori, sosiaaliohjaaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, lääkäri, terveydenhoitaja, kokemusasiantuntija sekä viikoittain mukana istuvat asiantuntijat Kelasta ja TE-toimistosta sekä kumppaneita muun muassa kansalaisjärjestöistä ja kuntien työllisyyspalveluista. Kokemusasiantuntijalla on tärkeä rooli auttaa ammattilaisia ymmärtämään asiakkaan näkökulmaa ja työskentelee samalla asiakkaiden vertaistukihenkilönä.

”Hän ei ehdi auttaa kaikkia meidän asiakkaitamme, joten pyrimme löytämään lisää”, sanoo työkykytiimin koordinaattori Satu Kontiainen.

Työkyvyn arviointitiimi olisi perustettu joka tapauksessa, mutta Työkykyohjelman hankerahoitus on mahdollistanut laajemman yhteistyön kehittämisen. Keusoten hanke on esimerkiksi koonnut työhön valmennuksen verkoston, johon kuuluu lähes 70 alan ammattilaista, esihenkilöä ja kokemusosaajaa. Pelkästään koko palvelukentän kartoittaminen ja kuvaaminen on iso projekti.

”On positiivinen ongelma, että tarjontaa työkyvyn tukemiseen on paljon. Palveluita ja apua löytyy, mutta miten niihin pääsee? Ja mistä asiakas tietää, että on löytänyt juuri itselleen oikean palvelun? Palveluiden välinen asiakasohjaus on hirveän tärkeässä roolissa”, Wahlsten sanoo.

Parhaimmillaan olisi yhdentekevää, kenen puoleen asiakas kääntyy. Sieltä hänet ohjataan suoraan oikean palvelun äärelle, eikä siirtymää organisaatiosta toiseen edes huomaa, Wahlsten kuvailee.

”Tyypillinen yhteydenotto on ihminen, jolla voi olla vuosia sitten todettu hoitamaton perussairaus. Kontrollit ja hoito on jääneet tekemättä, eikä kukaan ole ohjannut kuntoutukseen”, Kontiainen sanoo.

Hanke käynnistyi viime keväänä ja on vasta puolivälissä. On siis liian varhaista arvioida tuloksia. Jo nyt on kuitenkin paljastunut monenlaisia haasteita ja ongelmia, joita eri palveluiden ja organisaatioiden yhteensovittaminen aiheuttaa. Wahlstenin mukaan vaivaa on esimerkiksi pelkästään Keusoten käyttämien yhdeksän eri asiakastietojärjestelmän yhteensovittamisessa. Monimutkaisia ovat myös suostumuskysymykset – kun mukana on paljon palveluita tarjoavia tahoja, tarvitaan myös paljon erillisiä suostumuksia.

”Työ tekijäänsä opettaa, muokkaamme prosesseja sitä mukaa kun tietoa kertyy. Asiakkaat kyllä kertovat, mikä toimii ja mikä ei”, hän jatkaa.

Sekä työntekijöiltä että asiakkailta saatu palaute hankkeesta on ollut pääsääntöisesti myönteistä. Tietojen kerääminen yhteen paikkaan helpottaa asiantuntijoiden työtä, ja asiakkaat kokevat tulevansa kohdelluksi kokonaisina ihmisinä sen sijaan, että joutuisivat hoitamaan yhtä asiaa yhdellä luukulla ja toista toisella.

”Palautteissa nousee usein, että pitkästä aikaa tuntuu toiveikkaalta”, Kontiainen sanoo.

 

Lue lisää
Asiakaskohtaamisissa rakentuvat tulevaisuuden toimintatavat

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje