Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Asumisen kallis hinta lisää tukimenoja

Auttaisiko vuokrasääntely tai Britannian malli kulujen nousuun?
Teksti Tarja KivimäkiKuvat Kati Närhi
Asumistukea saavien kotitalouksien määrä kasvoi Suomessa vuonna 2015 edellisvuodesta 20 %.
Asumistukea saavien kotitalouksien määrä kasvoi Suomessa vuonna 2015 edellisvuodesta 20 %.

Kaikissa EU-maissa asumista tuetaan tarvittaessa jollakin tavoin. Maiden järjestelmät ja tilastointitavat eroavat kuitenkin toisistaan merkittävästi.

Esimerkiksi Tanskassa asumistuki riippuu tuloista, ja sitä voi saada myös yksityisiin vuokra-asuntoihin. Vuonna 2013 tukea sai yli 553 000 vuokralaista. Virossa tuetaan lähinnä omistusasumista verovähennyksin ja valtion takaamin asuntolainoin. Toimeentuloavustusta voi saada sekä omistusasunnossa että vuokralla asuva. Saksassa voi saada rahana tulotukea, jota voi käyttää asumiseen, sekä avustusta asumis- ja lämmityskuluihin.

Britanniassa asumistukijärjestelmä uudistettiin tämän vuosikymmenen suuren hyvinvointireformin yhteydessä.

Britanniassa asumistukijärjestelmä uudistettiin tämän vuosikymmenen suuren hyvinvointireformin yhteydessä. Vuonna 2013 tuli käyttöön Universal Credit -etuus, joka korvasi kuusi vanhaa etuutta, kuten asumistuen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja toimeentulotuen.

Universal Credit on tarkoitettu työttömille ja pienipalkkaisille työssäkäyville. Tukea myönnetään asumiseen vain kohtuullisen kokoisiin sosiaalisen tuotannon vuokra-asuntoihin.

Britannian Universal Credit on mitoitettu siten, että työnteko on kannattavampaa kuin etuuksien nostaminen.

Universal Credit yhdistää etuudet perustulon tavoin. Universal Credit on mitoitettu siten, että työnteko on kannattavampaa kuin etuuksien nostaminen. Etuus on vastikkeellinen eli velvoittaa hakemaan töitä.
Britannian valtio arvioi vuonna 2015, että Universal Credit -etuutta nauttivat ovat työllistyneet muita työnhakijoita nopeammin. Alkuvuodesta 2016 etuutta käytti noin 364 000 ihmistä eli hieman yli puolet Britannian työttömistä työnhakijoista.

Asumistuki ennätysluvuissa

Suomessa asumistukea sai vuoden 2015 lopussa 246 400 kotitaloutta. Tämä on vuokralla asuvista suomalaisista yli 60 %. Tuettujen talouksien määrä kasvoi vuodessa 20 %.

Asumisen kustannuksia korvataan Suomessa pienituloisille yleisellä asumistuella, eläkkeensaajan asumistuella, opintotuen asumislisällä tai sotilas­avustuksen asumisavustuksella. Osa vuokra-asuntotuotannosta on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) tukemaa ja korkotuettua. Omistusasujia tuetaan asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudella, jonka määrää on viime vuosina pienennetty.

Suomessa asumistukea sai vuoden 2015 lopussa 246 400 kotitaloutta.

Yhteiskunnan apua asumiseen tarvitaan entistä enemmän pääkaupunkiseudulla, missä asuminen on kallista. Asumistukea saa yhä useampi työssäkäyvä.

Kelan johtavan tutkijan Pertti Honkasen mukaan vuokratason nousu ei heti heijastu tukimenoihin, koska korvattaviksi hyväksyttävät asumismenot on normitettu melko alhaisiksi ja jäädytetty vuoden 2015 tasolle.
”Helsingissä hyväksytään yksin­asuvan vuokraksi 508 euroa. Sillä summalla ei makseta Helsingissä edes pienen yksiön vuokraa”, Honkanen kertoo.

Yhä useammin kalliit asumismenot johtavat siihen, että työttömät joutuvat turvautumaan työttömyysturvan lisäksi toimeentulotukeen. Toimeentulotukilaissa ei ole tarkkaan määritelty korvattavan vuokran suuruutta. Normina käytetään nyt vallitsevaa vuokratasoa.

Mitä jos asumistukea ei olisi?

Hypon toimitusjohtajan Ari Paunan mielestä kaikki asumisen tuet pitäisi poistaa asteittain seuraavien 15─20 vuoden aikana.

”Hinnat maltillistuisivat, koska asun­tojen rakennuttajat, tuottajat ja rakentajat joutuisivat määrittelemään ne maksukyvyn mukaan”, hän perustelee.

Jos yhteiskunnan tukemaa asuntotuotantoakaan ei olisi, tontit vapautuisivat Paunan mukaan kovan rahan tuotantoon. Tämä taas vähentäisi painetta vuokra-asuntoihin, ja vuokrat alenisivat senkin ansiosta.
Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtajan Mia Koro-Kanervan mielestä asumiseen osoitettavassa toimeentulotuessa pitäisi olla edes jonkinlainen omavastuu.

”Pitäisi olla kannustin omiin tarpeisiin sopivimman ja edullisimman asunnon etsimiseen eikä tuen maksimointiin”, hän toteaa.

”On epärealistista uskoa, että tukien lakattua löytyisi niin halpoja vuokra-asuntoja, että pienituloinen eläkeläinen tai työtön pystyisi asumisensa täysin kustantamaan.”

Pertti Honkanen muistuttaa, että peruspäivärahasta jää käteen vain 500 euroa.

”On epärealistista uskoa, että tukien lakattua löytyisi niin halpoja vuokra-asuntoja, että pienituloinen eläkeläinen tai työtön pystyisi asumisensa täysin kustantamaan”, hän lisää.

Tuloksena olisivat Honkasen mukaan voimakas polarisaatio, eriytyminen ja slummiutuminen. Asunnottomuus lisääntyisi ja osa ihmisistä jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Syntyisi ongelmalähiöitä, joissa asuisi vain köyhiä, syrjäytyneitä ja työttömiä.

Kaupungistuminen aiheuttaa ongelmia

Vaikka asunnot ovat kalliita suurissa kasvukeskuksissa, niiden ulkopuolella on asuntoja, jotka eivät käy kaupaksi. Pääkaupunkiseutu erottuu yhä muusta maasta hintatasollaan. Se vaikeuttaa liikkumista työn perässä.

Vuonna 2015 valmistui 27 000 uutta asuntoa. Niistä oli vuokra-asuntoja 37 %. Näistä vapaarahoitteisia oli noin 8 000 eli lähes neljä kertaa enemmän kuin valtion korkotukemia vuokra-asuntoja.

Vuokrat ovat nousseet vajaat 3 % vuoden aikana.  Eniten ovat kallistuneet ARA-asuntojen vuokrat.

Vuokrat ovat nousseet vajaat 3 % vuoden aikana.  Eniten ovat kallistuneet ARA-asuntojen vuokrat.

Helsingin linjausten mukaan uudistuotannosta noin 40 % on kovan rahan ja noin 25 % ARA-asuntoja. Kolmannes on asumisoikeus- ja hitastuotantoa.

Paunaa huolettaa kasvukeskusten muuttuminen vuokra-asuntovaltaisiksi.

”Vuokra-asumisen hinta suhteessa tulokehitykseen on karkaamassa käsistä. Vuokranantajien ja asuntosijoittajien rahoituksen hinta tulee nousemaan, ja rahoitusmenot maksaa vuokralainen vuokrassaan”, Pauna jatkaa.

Tukholmaan kasvoi pimeät vuokramarkkinat

Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä väläytti loppukesällä Helsingin Sanomissa vuokrasääntelyn palauttamista Suomeen. Vuokrasääntelystä luovuttiin asteittain 1990-luvun alkupuoliskolla, kun vuokra-asuntojen tarjonta lisääntyi selvästi.

”Vuokrasääntelyn tuolloisia vaikutuksia vuokratasoon ei ole luotettavasti tutkittu, mutta arvioisin ne verraten pieniksi”, sanoo tutkija Jani-Petri Laamanen Tampereen yliopistosta.

Britannia päätti säästöohjelmassaan alentaa sosiaalisen vuokra-asuntokannan vuokria prosentilla vuosina 2017–2020.

EU-maista esimerkiksi Britannia päätti säästöohjelmassaan alentaa sosiaalisen vuokra-asuntokannan vuokria prosentilla vuosina 2017–2020. Vuokria säännellään myös esimerkiksi Alankomaissa ja Ruotsissa.

Vuokrasääntely voi Laamasen mukaan olla hyvä ratkaisu silloin, kun vuokramarkkinat ja vuokranantajien välinen kilpailu toimivat huonosti. Vuokrasääntely tarvitsee hänen mielestään tuekseen vahvan julkisen asuntotarjonnan.
Nykytilanteessa sääntelyn mahdollisia vaikutuksia asuntotarjontaan ja vuokriin on vaikea arvioida.

Vuokrasääntelymalleja on erilaisia, ja niillä on erilaiset vaikutukset. Vuokrasääntely voisi koskea esimerkiksi rajattua aluetta, kuten pääkaupunkiseutua.

”Jos vuokrankorotukset estetään, vuokranantajalla ei ole kannusteita asuntojen tarjoamiseen eikä uusien rakentamiseen.”

”Jos vuokrankorotukset estetään, vuokranantajalla ei ole kannusteita asuntojen tarjoamiseen eikä uusien rakentamiseen. Vuokrasääntelyllä asuntoon ei valikoidu asukas, joka asuntoa eniten tarvitsee tai arvostaa. Ihmiset voivat asua tarpeisiinsa nähden liian suurissa tai pienissä asunnoissa”, huomauttaa Mia Koro-Kanerva.

Vuokrasääntely ei välttämättä johda todellisten vuokrien alenemiseen. Esimerkiksi Tukholmaan ovat syntyneet pimeät vuokramarkkinat, joilla maksetaan säänneltyjä kovempia vuokria.

Asuntojen tulorajat palaavat

Tulorajat poistettiin aikoinaan kaupungin vuokra-asunnoista, koska asuntoihin haluttiin myös työssäkäyviä ja vuokransa itse maksavia asukkaita. Tulorajat kuitenkin palautetaan vuoden 2017 alusta.

Koro-Kanervan mielestä päätös oli oikea. Yleishyödyllisten vuokranantajien on kannettava enemmän vastuuta heikoimmassa asemassa olevista.

”Valtion tuki on tarkoitettu asuntojen tarjoamiseen niille, joiden on vaikeaa tai mahdotonta saada asuntoa vapaarahoitteisilta markkinoilta. Tuen kohdistuminen oikein vaatii tiukat tulorajat”, hän sanoo.

Honkasen mielestä tulorajat eivät ole toimiva ratkaisu. Seurauksena voi olla kannustinloukkuja.

Laamanenkaan ei usko tulorajojen toimivuuteen.

”Tulorajat ovat melko alhaiset, mikä voi lisätä eriytymistä. Tulontarkistuksen viiden vuoden aikaraja voi olla kannustinloukku”, hän pohtii.

”Paras tapa hillitä asumiskustannusten nousua on asuntojen rakentaminen sinne, missä ihmiset haluavat asua. Asuntojen ei tarvitse olla erityisemmin kohtuuhintaisia”, linjaa VATTin erikoistutkija Tuukka Saarimaa..

”Paras tapa hillitä asumiskustannusten nousua on asuntojen rakentaminen sinne, missä ihmiset haluavat asua. Asuntojen ei tarvitse olla erityisemmin kohtuuhintaisia”, linjaa VATTin erikoistutkija Tuukka Saarimaa..

Rahaa vai edullisia asuntoja?

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) erikoistutkijan Tuukka Saarimaan mukaan paras vaihtoehto nykyisille asumistuille olisi suora rahallinen tuki, joka ei olisi korvamerkitty asumiseen. Tuen kohdentaminen pienituloisille olisi helpompaa, tuki olisi läpinäkyvämpää, eikä se sitoisi asukasta tiettyyn asuntoon.

”Paras tapa hillitä asumiskustannusten nousua on asuntojen rakentaminen sinne, missä ihmiset haluavat asua. Asuntojen ei tarvitse olla erityisemmin kohtuuhintaisia”, hän linjaa.

Koro-Kanerva on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa ainoa toimiva tapa vaikuttaa hintaan ja tarjontaan on rakentaa lisää. Tonttitarjontaa pitäisi olla kaikenlaisille toimijoille.

”Ei ole hyvä, että julkinen asuntotuotanto syrjäyttää yksityistä rakentamista kalliimmilla alueilla. Asumisen kustannukset ovat aina korkeat siellä, missä on liikaa kysyntää tarjontaan nähden”, hän toteaa.

Saarimaan mukaan voimakas kovan rahan asuntorakentaminen voisi helpottaa myös työttömyyttä, jos asuntojen hinta laskisi pääkaupunkiseudulla.

Honkanen jatkaisi kohtuuhintaisen rakentamisen tukemista julkisella rahalla. Suora rahallinen tuki synnyttäisi hänen mielestään uuden kannustinloukun eikä asumisen kalleus poistuisi rakentamalla lisää. Helsingin seudulle muuttaisi vain yhä enemmän väkeä, eikä maatakaan pian enää riittäisi.

”Markkinoiden vapaus pikemminkin kärjistää ongelmia. Jatkossakin tarvitaan jonkinlaista yhteiskunnan sääntelyä ja edes jotakin tukea vähävaraisille”, hän lisää. ¶

 

Suomessa onkin pienet asumiskustannukset

Euroopan unionin jäsenmaiden välisiin asumiskustannuseroihin vaikuttavat asuntokanta, velkaisuus ja asumisen osuus kotitalouksien kulutuksesta. Myös asuntolainojen ehdoissa, pituudessa ja joustavuudessa on eroja.

Suomessa asumiskustannuksiin kuluu tuloista 22 %. Se on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa ja EU-maissa keskimäärin. Asumiskustannuksiin luetaan vuokrat, hoitovastikkeet, asuntolainan korot ja kiinteistövero mutta ei asuntolainojen lyhennyksiä. Asumistukia ei huomioida tilastossa.

Suomalaisia pienituloisia asumiskustannukset rasittavat keskimääräistä harvemmin. Noin 5 % suomalaisista kulutti vuonna 2014 asumiseen yli 40 % nettotuloista.

Asumiskustannuksiin kului vuonna 2014 vähiten Kyproksella, Maltalla ja Luxemburgissa ja eniten Hollannissa, Britanniassa, Saksassa ja Tanskassa. Hollannissa, Saksassa ja Tanskassa yli 15 %:lla asukkaista oli suuret asumismenot. Saksassa keskimääräiset asumismenot olivat yli 40 % nettotuloista. Myös pienituloisten asumiskustannukset olivat näissä maissa suuret. Suurimmillaan kustannukset olivat vapaissa vuokra-asunnoissa asuvilla.

Vähiten omistusasuntoja on EU:n alueella Saksassa ja Itävallassa. Itä-Euroopan maat ovat erittäin omistusasuntovaltaisia. 1990-luvulla valtaosa niiden asuntokannasta yksityistettiin myymällä asunnot edullisesti. Itä-Euroopassa ja Baltiassa asunnot ovat valtaosin velattomia ja vuokra-asuntomarkkinat ovat toistaiseksi melko kehittymättömät.

Lähde: Eurostat