Siirry sisältöön
Puheenvuorot
|
29.5.2019

Työläs tutkimus vai kevyt kokeilu?

Olisiko esimerkiksi aktiivimallia voitu testata, kysyy tutkimusprofessori Hennamari Mikkola.

Pian hallitusneuvottelijat kokoontuvat linjaamaan, mitä lainsäädäntöuudistuksia aloitetaan, jatketaan tai lopetetaan. Edellisen hallituksen yhtenä kärkihankkeena olivat kokeilut.

Perustulokokeilu oli erityisen arvokas, sillä se raivasi tietä kenttäkokeille myös yhteiskuntatieteissä.

Kokeilukulttuuri on nyt pop eri organisaatioissa.

Kokeilukulttuuri on nyt pop eri organisaatioissa. Ajatus siitä, että työläs kehittämisprojekti korvautuisi kevyemmällä ja edullisella kokeilulla, tuntuu mukavalta. Kaiken takana on ajatus ketterästä ja nopeasta toimintamallista, jossa ei virheitä pelätä.

Tutkimuksen näkökulmasta kokeiluissa ja kenttäkokeissa on kyse kuitenkin ihan jostain muusta.

Kenttäkoe vaatii huolellisen valmistelun, aikaa ja asiantuntijuutta. Näin päästään käyttämään menetelmää, jossa toimenpidettä kokeillaan aidossa ympäristössä.

Koe- ja verrokkiryhmät ovat vertailukelpoisia ja satunnaistamisen ansiosta samanlaisia. Kokeilun aikana syntyneet erot kahden ryhmän välillä kertovat siitä, mikä oli toimenpiteen vaikutus.

Tutkittavan ilmiön, uudistuksen tai toimintamallin merkityskin saisi olla yhteiskunnallisesti tärkeä. Vaarana tässä saattaa piillä myös se, ettei tutkimus enää ole tutkimusta, jos ei ole riittävän hyvää vertailuasetelmaa. Ja vesittyykö uudistuksen arviointi, jos vertailuasetelmaa ei ole olemassa?

Kaikkea ei ole varaa kokeilla, eikä kaikesta synny vertailuasetelmaa.

Onneksi maailma ei ole ihan vielä näin mustavalkoinen. Kaikkea ei ole varaa kokeilla, eikä kaikesta synny vertailuasetelmaa. Siksi täytyy edelleen tyytyä myös teoreettisiin ennusteisiin ja kansainvälisiin kokemuksiin.

Datan avulla voidaan lisäksi simuloida yhä paremmin. Laskentakapasiteetin lisääntyessä tekoälyä voidaan hyödyntää ja ihmisten käyttäytymistä ennustaa jopa vuosisatojen ajalta.

Joskus vertailuasetelmia syntyy vahingossa, ilman että vertailua olisi synnytetty tutkimuksen näkökulmasta.

Esimerkiksi sähköinen resepti otettiin käyttöön kunnissa vaiheittain. Helsingin kaupunki lopetti terveyskeskusmaksun, mutta naapurikunnat eivät. Nämä vertailuasetelmat kyetään hyödyntämään tutkimuksessa.

Miten tämä toimisi koko valtakuntaa koskevassa lainsäädännössä? Esimerkiksi aktiivimallin leikkuria ei olisi voitu ottaa käyttöön alueilla eri aikaan. Vai olisivatko kansalaiset voineet olla tutkimuksen nimissä ajoittain ja hallitusti eriarvoisessa asemassa eri alueilla?

Päätöksentekijöiden pitäisi osata priorisoida merkittävät asiat kokeiluun.

Kenttäkokeiden soisi jatkuvan myös tulevaisuudessa, mutta päätöksentekijöiden pitäisi osata priorisoida merkittävät asiat kokeiluun.

Ehkä sellaisia ovat yhteiskunnallisesti merkittävät toimintamallit, joiden vaikutuksista kiistellään ja joiden uudistaminen lykkääntyy vuodesta toiseen, kun riittävän laajapohjaista tietämystä ja tietoa vaikutuksista ei ole.

Hennamari Mikkola

Tieto- ja viestintäryhmän päällikkö Kelassa, tutkimusprofessori

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje