Podcastissa keskustelevat sosiaali- ja terveysministeriön tietohallintopäällikkö Markku Heinäsenaho, Helsingin yliopiston yliopistotutkija Laura Kemppainen sekä Kelan johtaja Nina Nissilä. Kommenttipuheenvuorossa ääneen saadaan A-klinikkasäätiön verkkopalvelupäällikkö Pirkko Hakkarainen. Keskustelua johdattelee Sosiaalivakuutus.fi:n erikoistoimittaja Johanna Hytönen.
Digitaalisuus helpottaa elämää monin tavoin – se mahdollistaa asiakkaalle esimerkiksi hakemusten teon silloin kun itselle sopii, ja nopeuttaa päätösten tekoa ja niistä viestimistä. Missä kulkee sitten palvelujen digitalisoimisen raja – eikö tällä perusteella kaikki palvelut kannattaisi digitalisoida?
Tilanne monimutkaistuu erityisesti silloin, kun ihmisen tarvitsema ja hänelle kuuluva palvelujen ja etujen määrä on suuri ja niitä tuottavat eri tahot. Usein tämä koskee juuri heikoimmassa asemassa olevia. Vaikka olisi kuinka hyvä puhelimen, läppärin tai pädin käyttäjä se ei auta, jos ei tiedä mistä tukea hakea ja mitä tukea kannattaa hakea tai miten eri tukimuodot vaikuttavat toisiinsa. Pystytäänkö digitalisaatiolla tuomaan helpotusta tähän haasteeseen ja varmistamaan, että tarvitseva saa hänelle kuuluvat palvelut? Tai olisiko ennakoivan datan käyttö jopa avuksi siinä, että kaikkein vaikeimmilta tilanteilta säästyttäisiin?
Digitaalisten viranomaispalvelujen hyödyntäminen vaikeutuu myös silloin, jos suomi tai ruotsi ei ole itselle vahva kieli.
Viranomaisten välinen yhteistyössä digitalisaatiolla olisi varmasti paljon saavutettavaa. Entäpä jos palveluiden tarvitsijan ei tarvitsisi itse huolehtia esimerkiksi moneen hakemukseen kuuluvien liitteiden toimittamisesta, vaan ne liikkuisivat automaattisesti digitaalisina taholta toiselle? Tämä tosin edellyttäisi myös muutoksia lainsäädäntöön, kuten keskustelijat useaan otteeseen painottavat.
Podcastin voi lukea tekstiversiona täältä.