Sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukityöryhmä ehdottaa muutoksia toimeentulotuen lainsäädäntöön ja toimeenpanoon. Myös Kelan näkökulmasta lainsäädännössä on kehitettävää, jotta erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden tarpeisiin vastattaisiin nykyistä paremmin.
Kela tekee vajaat kaksi miljoonaa perustoimeentulotuen päätöstä vuodessa. Suuri osa asiakkaista hakee tuen melko itsenäisesti, ja kuukausittain noin 80 prosenttia hakemuksista tehdään verkossa. Moni asiakas on hyötynyt siitä, että kaikki etuudet saa haettua Kelasta ja hakemukset käsitellään samassa tavoiteajassa koko Suomen alueella.
Vaikeassa elämäntilanteessa olevien asiakkaiden tarpeisiin tämänhetkinen toimeentulotukijärjestelmä vastaa kuitenkin heikommin. Nämä asiakkaat tarvitsevat etuuden lisäksi sosiaalityön palveluja, ja toimeentulotuen tarpeen taustalla on moninaisia elämänhallinnan haasteita. Helpottuisiko näiden asiakkaiden elämä, jos heidän asiansa olisivat yhden viranomaisen hoidettavana?
Viranomaisten keskinäisen työnjaon uudistaminen on varmasti joissain tilanteissa tarpeellista. On kuitenkin vaikea kuvitella, että TE-palvelujen, kuntien, Kelan ja kaikkien muiden tahojen velvollisuudet, palvelut ja asiantuntemus saataisiin tiivistettyä yhdelle viranomaiselle.
Rakentavampaa onkin etsiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat entistä paremman yhteistyön asiakkaan asiaa hoitavien viranomaisten välillä. Tehokas ja tiivis palveluyhteistyö Kelan, kuntien ja muiden viranomaisten välillä takaisi asiakkaalle kokonaisvaltaisen palvelun. Tähän Kela on jo pyrkinyt, ja monella alueella Kelan, TE-palvelujen ja kunnan palvelupisteet löytyvät konkreettisestikin saman katon alta. Parhaassa tapauksessa saa kaikki tarvitsemansa palvelut yhdellä käynnillä.
Toimeentulotukea, siihen liittyvää yhteistyötä sekä sosiaaliturvan ja sosiaalityön rajapintoja pitäisi kehittää käynnistämällä uusia kokeiluja nopeastikin. Kelalla ja kunnilla on hyviä kokemuksia kokeiluista, ja tuoreessa väitöksessäkin tuotiin esille kokeilujen onnistumista. Laajemmat uudet kokeilut vaatisivat kuitenkin lainsäädännön tuen.
Yksi suuri haaste Kelan ja kuntien käytännön yhteistyölle on se, ettei lainsäädäntöä sekä tietojen luovuttamista ja saamista koskevia säännöksiä ole kirjoitettu kahden toimijan mallille. Kaksisuuntaisen tietojärjestelmän puutetta on paikkailtu paikallisesti kehitetyillä yhteydenottotavoilla. Esimerkiksi Kelan viranomaislinja palvelee kuntien sosiaalityöntekijöitä. Lainsäädäntöä kehittämällä tiedonkulkuakin voitaisiin edistää.
Kehittämistyössä ei saa unohtaa, että toimeentulotuessa on kyse viimesijaisesta etuudesta, jonka hakemusten volyymit ovat suuret. Liian nopeasti tehdyt suuret muutokset esimerkiksi viranomaisten työnjaossa voivat aiheuttaa isoja haasteita toimeenpanossa tai tiputtaa jonkin asiakasryhmän entistä vaikeampaan tilanteeseen. Kokeilut olisivat hyvä ratkaisu tähänkin, sillä ne tarjoavat tehokkaan ja samaan aikaan turvallisen keinon selvittää erilaisten yhteistyötapojen toimivuutta ja laajempien muutosten vaikutuksia.
Mihin suuntaan toimeentulotukea lähdetäänkään kehittämään, yhteistyön merkitystä ei saa unohtaa. Puretaan sujuvan yhteistyön edessä olevia esteitä, rakennetaan uusia yhteistyön malleja ja arvostetaan eri toimijoiden asiantuntemusta ja kokemusta.
Ei keskitytä siihen, miten on ennen tehty, vaan suunnataan katse tulevaisuuteen. Miten voisimme tehdä parempaa yhdessä? Unohtamatta asiakasta, jota varten me tätä työtä teemme.
