Kelan tutkimuksessa selvitettiin, miten sairaanhoidon Kela-korvausten saaminen, korvausten euromäärät ja asiakkaiden itse maksamat omavastuut jakautuvat väestössä tulotason mukaan.
Kelan sairaanhoitokorvauksia ovat korvaukset lääkkeistä, yksityislääkärin palkkioista, yksityisestä hammashoidosta, yksityisestä tutkimuksesta ja hoidosta sekä sairaanhoitoon, raskauksiin tai synnytyksiin liittyvistä matkoista. Nämä sairausvakuutuksesta maksettavat korvaukset ovat olleet toistuvasti säästöpaineiden alla. Erityisesti yksityisen sairaanhoidon korvausten tarpeellisuudesta on keskusteltu paljon. Tutkimustietoa korvausten käytöstä ja jakautumisesta eri väestöryhmille on kuitenkin ollut vähän.
Nämä sairausvakuutuksesta maksettavat korvaukset ovat olleet toistuvasti säästöpaineiden alla.
Tutkimuksen aineistona olivat rekisteritiedot Kelan sairaanhoitokorvauksista, väestötiedot sekä verottajan tulotiedot vuodelta 2011. Aineisto kattaa 25 vuotta täyttäneet ja Suomessa asuvat henkilöt.
Tulojen yhteyttä Kela-korvausten saamiseen tarkasteltiin tuloviidenneksittäin koko aikuisväestössä sekä erikseen työikäisten ja eläkeikäisten naisten ja miesten ryhmissä. Aineiston pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvien veronalaiset bruttovuositulot olivat enintään 12 446 euroa ja suurituloisimpaan viidennekseen kuuluvien vähintään 40 708 euroa.
Sairaanhoitokorvauksia saavat lähes kaikki
Noin 85 % aikuisväestöstä sai ainakin kerran jotakin sairaanhoitokorvausta vuoden aikana. Suuri osuus johtui lääkekorvauksista, joita sai lähes neljä viidestä. Lääkekorvauksia saaneiden osuus oli huomattava kaikissa tuloryhmissä, joskin korvauksia saaneita oli keskimääräistä enemmän toisessa ja kolmannessa tuloviidenneksessä.
Lääkekorvauksia sai lähes neljä viidestä.
Näissä ryhmissä vuositulot olivat noin 12 000–29 000 euroa. Yksityisen sairaanhoidon korvauksia (korvaukset lääkärinpalkkioista, hammashoidosta sekä tutkimuksesta ja hoidosta) sai melko johdonmukaisesti sitä suurempi osuus, mitä suurituloisempien ryhmästä oli kyse.
Noin 85 % aikuisväestöstä sai ainakin kerran jotakin sairaanhoitokorvausta vuoden aikana.
Matkakorvaukset sen sijaan olivat käänteisessä yhteydessä tuloihin: korvauksia saivat useammat pieni- kuin suurituloiset. Tarkasteltaessa kaikkia sairaanhoitokorvauksia yhteensä tuloryhmien väliset erot olivat varsin pieniä. Pienituloisimpien ryhmässä korvausta saaneita oli kuitenkin jonkin verran vähemmän kuin muissa tuloryhmissä.
Pienituloisille eniten euroissa
Vuonna 2011 Kela maksoi sairaanhoitokorvauksia noin 420 euroa jokaista 25 vuotta täyttänyttä suomalaista kohden. Kahteen pienituloisimpaan viidennekseen kuuluville korvauksia maksettiin keskimääräistä selvästi enemmän ja kahteen suurituloisimpaan viidennekseen kuuluville keskimääräistä vähemmän.
Vuoden 2011 aikana 25-vuotiaille tai vanhemmille maksettujen Kela-korvausten määrästä 53 % meni pienituloisimmalle 40 %:lle väestöstä. Eläkeikäisille vuoden aikana maksetut keskimääräiset korvaukset henkeä kohden eivät vaihdelleet tuloryhmittäin yhtä paljon kuin työikäisille maksetut.
Lääkekustannukset olivat suurin korvattava kustannus kaikissa tarkastelluissa väestöryhmissä. Pienituloisimpien ryhmissä, etenkin eläkeikäisillä, myös matkakorvaukset olivat merkittävät. Pienituloisimpien ryhmien suuret lääke- ja matkakorvaukset ovat yhteydessä siihen, että näissä ryhmissä on iäkkäitä henkilöitä. Heistä monet käyttävät useita lääkkeitä ja tarvitsevat useammin Kelan korvaamia matkoja sairaanhoitoon. Pienituloisten tiedetään muutenkin sairastavan suurituloisia enemmän.
Suurituloisimmille maksettiin yksityisen sairaanhoidon korvauksia lähes 100 euroa vuodessa.
Yksityisen sairaanhoidon korvauksia eli korvauksia lääkärinpalkkioista, hammashoidosta sekä tutkimuksesta ja hoidosta maksettiin yhteensä 63 euroa jokaista 25 vuotta täyttänyttä kohden. Pienituloisimmat saivat näitä korvauksia keskimäärin vain 33 euroa vuodessa, kun suurituloisimpien hyöty oli lähes 100 euroa.
Erityisen paljon yksityisen sairaanhoidon korvauksia maksettiin suurituloisille eläkeikäisille: naisten suurituloisimmassa ryhmässä korvauksia maksettiin vuodessa lähes 200 euroa henkeä kohden. Pienimmät korvaukset olivat pienituloisten työikäisten miesten ryhmässä, jossa näitä korvauksia maksettiin vain 21 euroa henkeä kohden.
Suurituloisilla on suurin omavastuu
Suurituloisimpaan viidennekseen kuuluvat maksoivat vuoden 2011 aikana kaikkiaan eniten omavastuita eli Kela-korvausten jälkeen itse maksettavaksi jääviä kustannuksia.
Vuoden 2011 aikana pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvat maksoivat omavastuita noin 230 euroa henkeä kohden ja suurituloisimpaan kuuluvat noin 320 euroa. Tämä johtuu siitä, että suurituloiset käyttivät paljon pienituloisia enemmän yksityisen sairaanhoidon palveluita, joiden kustannusten korvausaste on varsin matala. Käyttäjät maksavat siis suurimmaksi osaksi itse näiden palvelujen joskus varsin korkeiksikin nousevat kustannukset.
Lääkkeissä sekä korvaukset että omavastuut olivat kuitenkin suuremmat pienituloisilla kuin suurituloisilla. Pienituloiset maksoivat myös matkoista jonkin verran enemmän omavastuita kuin suurituloiset.
Miten leikkaukset kohdistuvat?
Sairaanhoitokorvaukset ovat Kelalle merkittävä menoerä: vuonna 2014 korvauksia maksettiin noin 1,9 miljardia euroa 3,2 miljardin euron kustannuksista. Korvaussumma vastasi noin seitsemäsosaa Kelan kaikista etuusmenoista. Valtaosan sairaanhoitokorvauksista muodostivat lääkekorvaukset (1,3 mrd. euroa).
Viime vuosina kaikkiin sairaanhoitokorvauksiin on kohdistunut säästötoimenpiteitä lukuun ottamatta lääkärinpalkkioita. Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman mukaisesti sairaanhoitokorvauksiin ollaan jälleen tekemässä mittavia leikkauksia.
14.8.2015 julkaistun budjettiehdotuksen mukaisesti lääkekorvauksia alennettaisiin vuonna 2016 jo aiemmin päätettyjen leikkausten lisäksi vielä 50 milj. eurolla, matkakorvauksia 25 milj. eurolla ja lääkärin- ja hammaslääkärin palkkioista maksettavia korvauksia 78 milj. eurolla.
Yksityislääkärin palkkioista maksettavat korvaukset käytännössä puolittuisivat.
Yksityislääkärin palkkioista maksettavat korvaukset käytännössä puolittuisivat. Jo toteutuneiden tai vasta suunniteltujen lisäsäästöjen vaikutuksista eri tuloryhmissä ei ole esitetty systemaattisia arvioita. Tulevien leikkausten toteutustapakaan ei ole toistaiseksi selvillä.
Kelan tutkimusosaston laskelmien mukaan lääkekorvauksiin vuosina 2013–2016 voimaan tulevat leikkaukset (ennen uuden budjettiehdotuksen lisäsäästöjä) kohdistuisivat eri tuloryhmiin jokseenkin tasaisesti. Vuoden 2013 matkakorvausten leikkaukset kohdistettiin saajan korvattujen matkojen määrän mukaan eli käytännössä enemmän pieni- kuin suurituloisiin. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleiden matkakorvausten leikkausten vaikutusta on vaikeampi arvioida tuloryhmittäin, sillä matkakohtaisen omavastuun noston lisäksi korotettiin merkittävästi niiden taksimatkojen omavastuuta, joita ei tilata välityskeskuksen kautta.
Korvauksen heikennys saattaa merkittävästi hankaloittaa pienituloisten yksityisen sairaanhoidon käyttöä.
Yksityisen sairaanhoidon korvausten leikkausten voi arvioida kohdistuvan euromääräisesti enemmän suuri- kuin pienituloisiin. Korvauksen heikennys saattaa kuitenkin merkittävästi hankaloittaa etenkin pienituloisilla yksityisen sairaanhoidon käyttöä.
Yksityisen sairaanhoidon korvauksia on kritisoitu sillä perusteella, että suurituloiset hyötyvät niistä enemmän kuin pienituloiset. Lääkekorvaus- ja matkakorvausjärjestelmään kohdistettu kritiikki on puolestaan nostanut esiin mahdolliseen kustannusvastuun siirtoon liittyviä ongelmia julkisen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen välillä. Lähivuosina sairaanhoitokorvausten kehittämissuunta riippuu oleellisesti tulevasta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämis- ja rahoittamisrakenteesta. ■
Lue lisää: Blomgren J, Aaltonen K, Tervola J, Virta L. Kelan sairaanhoitokorvaukset tuloryhmittäin: kenelle korvauksia maksetaan ja kuinka paljon? Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 93, 2015.