Kelan maksettavaksi vuodenvaihteessa siirtynyt perustoimeentulotuki on kotitalouskohtainen viimesijainen tuki. Siihen on oikeus jokaisella, joka ”on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla” (Laki toimeentulotuesta 2 §).
Kela tekee päätöksen tuen saannista perustuen lakiin ja siihen pohjautuvaan etuusohjeeseen. Täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea haetaan edelleen omasta asuinkunnasta.
Perustoimeentulotuen Kela-siirron tavoitteena oli parantaa tuen hakijoiden yhdenvertaisuutta, yksinkertaistaa hakuprosessia ja vapauttaa kuntien sosiaalityön resursseja asiakkaiden kanssa tehtävään sosiaalityöhön. Yhdenvertaisuuteen pyritään etenkin sillä, että kaikille hakijoille tehdään päätös perustoimeentulotuesta yhtenäisen etuusohjeen perusteella.
Toteutuuko yhdenvertaisuus?
Alkuvuoden kokemukset ovat osoittaneet, että toimeentulotuen uudistus on ollut teknisenä siirtona monimutkaisuudessaan erittäin haastava. Ennen pitkää päästään tilanteeseen, jossa perustoimeentulotuen hakemiseen ja päätöksiin liittyvät teknisluonteiset ongelmat on ratkaistu. Jäljelle jää kuitenkin muita ongelmia, jotka liittyvät laajemmin sosiaaliturvajärjestelmän toimivuuteen tai ennemminkin toimimattomuuteen.
Yksi tällainen ongelma on sosiaaliturvan liian alhainen taso. Mediassakin raportoidut haasteet liittyen perustoimeentulotuen Kela-siirtoon eivät ole kaikilta osin ratkaistavissa teknisillä järjestelmämuutoksilla tai edes harkinnan lisäämisellä päätöksenteossa. Jälkimmäinen olisi lisäksi ongelmallinen yhdenvertaisuuden tavoitteen toteutumisen näkökulmasta. Yksi keskeisistä haasteista on tuloylijäämä ja sen huomioon ottaminen perustoimeentulotuen päätöksiä tehtäessä.
28 % uusista hakemuksista hylättiin
Alkuvuonna Kelassa on tehty reilut 452 000 perustoimeentulotukipäätöstä. Niistä noin puolet on tehty uusille hakijoille, ja näistä päätöksistä 28 % oli kielteisiä. Uudella hakijalla tarkoitetaan ensimmäistä kertaa Kelasta perustoimeentulotukea hakevaa tai hakijaa, joka ei edellisenä kuukautena ole saanut tai hakenut perustoimeentulotukea Kelasta.
Yleisimmin, 64 %:ssa tapauksista, uusi hakemus hylättiin siksi, että hakijan kotitalouden yhteenlasketut tulot ja varat ylittivät kotitalouden yhteenlasketut menot. Toiseksi yleisin syy hylkäämiselle oli selvitysten puuttuminen, eli hakemukseen ei pyynnöistä huolimatta toimitettu tarvittavia liitteitä annetussa määräajassa. Tämä oli syynä 30 %:ssa hylkäämisistä.
Tavoitteena köyhyyden vähentäminen
Perustoimeentulotukipäätös perustuu laskelmaan, jossa otetaan huomioon hakijan kotitalouden yhteenlasketut menot ja tulot. Perustoimeentulotukea voi saada perusosalla katettaviin menoihin ja muihin perusmenoihin siltä osin kuin ne ylittävät kotitalouden käytettävissä olevat tulot ja varat.
Yksin asuvan lapsettoman henkilön perusosa on 487,89 euroa/kk. Sillä on tarkoitus kattaa muun muassa ruokaan, vaatetukseen, henkilökohtaiseen ja kodin puhtauteen, harrastuksiin ja virkistystoimintaan liittyvät menot sekä vähäiset terveydenhuoltomenot. Näiden lisäksi kohtuullisen suuruisina otetaan huomioon esimerkiksi asumismenot, välttämättömät muuttokustannukset sekä muut kuin perusosaan sisältyvät julkisen terveydenhuollon menot.
Perustoimeentulotuen hakemisen kynnyksen uskottiin madaltuvan, kun sosiaalitoimistoissa asioimisen stigma poistuisi.
Yksi Kela-siirron tavoitteista oli perustoimeentulotuen alikäytön vähentäminen. Hakemisen kynnyksen uskottiin madaltuvan, kun sosiaalitoimistoissa asioimisen stigma poistuisi.
Stigman ja samalla alikäytön väheneminen edistäisi hallituksen köyhyyden vähentämisen tavoitetta. Se myös puoltaisi toimeentulotukiuudistuksen tarpeellisuutta uudistuksen saamasta kritiikistä huolimatta.
Kela-siirtoa edeltävän vertailutiedon puutteen vuoksi tarkkaa tietoa hakemusmäärien kasvusta tai varsinkaan täysin uusista toimeentulotuen hakijoista ei vielä ole saatavilla. Siirron on kuitenkin Sosiaalibarometri-kyselyn mukaan arveltu madaltaneen hakukynnystä.
Stigman väheneminen voi näkyä myös siten, että yhä useampi kokeilee onneaan ja hakee perustoimeentulotukea vaikka tietäisi, ettei ole siihen oikeutettu. Vaikka mahdollisen ”ylikäytön” lisääntymistä verrattuna uudistusta edeltäneeseen aikaan ei voida suoraan kertyvästä rekisteritiedosta havaita, ilmiön laajuutta voidaan kuitenkin arvioida tarkastelemalla niitä hakemuksia, jotka on hylätty tuloylijäämän vuoksi.
Riittääkö perusturvan taso?
Alustavan tarkastelumme perusteella kielteisen päätöksen ensimmäiseen perustoimeentulotukihakemukseensa sai liian suurten tulojen vuoksi 35 500 kotitaloutta.
Ensimmäistä kertaa perustoimeentulotukea Kelasta hakeneiden saamien kielteisten päätösten perusteena olevat laskennalliset ylijäämät vaihtelivat tarkastelussamme nollasta eurosta huomattaviin summiin, jopa satoihin tuhansiin euroihin. Puolessa tapauksista kyse oli kuitenkin alle 200 euron ylijäämästä. Vain 1 100 kotitaloudella laskelma oli alle 10 euroa ylijäämäinen.
Vaikka laskelma osoittaa tuloylijäämää, tulot eivät käytännössä riitä elämiseen ja kotitalouksien on haettava toimeentulotukea.
Tuloylijäämän vuoksi kielteisen päätöksen saaneiden keskimääräiset tulot olivat noin 1 300 euroa/kk. Keskimäärin tulot olivat noin 270 euroa suuremmat kuin laskennalliset menot. Vaikka joukossa voi olla niitäkin, jotka ”kokeilevat kepillä jäätä”, on todennäköistä, että suurimmalla osalla hakijoista viimesijaisen toimeentuloturvan tarve on oikeasti olemassa. Vaikka laskelma osoittaa tuloylijäämää, tulot eivät käytännössä riitä elämiseen ja kotitalouksien on haettava toimeentulotukea.
Julkisessa keskustelussa on kiinnitetty huomiota perusturvan liian alhaiseen tasoon ja siitä johtuvaan toimeentulotuen tarpeen jatkuvaan kasvuun. Tarkastelumme osoittaa, että kasvu voisi olla vielä suurempaa, jos sosiaaliturvajärjestelmä turvaisi perustuslain hengessä kaikille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.