Siirry sisältöön
Puheenvuorot
|
14.9.2018

Päihde­riippuvuutta ei osata tunnistaa ja hoitaa

Useimmat päihteisiin kuolleet olisi voitu pelastaa tehokkaamman hoitojärjestelmän avulla. Perusterveydenhuollossa ei osata tunnistaa ja hoitaa päihderiippuvuutta, kirjoittaa Mika Arramies.

Tehoton päihdehoitojärjestelmämme on luonut meille tabun. Kun sairauden problematiikkaa ei ymmärretä, siitä vaietaan. Alkoholismiin kuolleet ovat meillä ”viinaan meneviä”, eivät tautiluokiteltuun sairauteensa vailla riittävää hoitoa kuolleita.

Tabusta koituu yhteiskunnalle noin 7 mrd. euron kulut vuodessa. Vaikka valtion verotulot alkoholin myynnistä ovat reilut 1,3 mrd. euroa vuodessa, tappioksi jää edelleen yli 5 mrd. euroa.

Sote-uudistus tarjoaa pelipaikan myös päihdehoitojärjestelmän kehittämiseen.

Tilanne on onneksi menossa parempaan suuntaan. Sote-uudistus tarjoaa pelipaikan myös päihdehoitojärjestelmän kehittämiseen.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti alkoholismin sairaudeksi jo vuonna 1952. Suomessakin oltiin päihdehoidon käynnistämisessä edistyksellisiä. Päihdehoito siirtyi vuonna 1955 A-klinikkasäätiön hoidettavaksi. Se on voittoa tavoittelematon säätiö, jonka perustajia olivat muun muassa Alko, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Työterveyslaitos ja Väestöliitto. Säätiön taustaorganisaatioita on nykyisin myös muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Sairauden hoito unohtui, ja hoidettiin vain sairauden tuottamia sosiaalisia oireita.

Päihdehoitojärjestelmä muuttui kuitenkin Suomessa hiljalleen päihdehuoltojärjestelmäksi. Sairauden hoito unohtui, ja hoidettiin vain sairauden tuottamia sosiaalisia oireita. Sairautta alettiin pitää ongelmana, jota edustivat rappioalkoholismi ja lepakkoluolien asukit.

Työelämässä olevat ihmiset saivat rauhassa kuolla alkoholismiinsa. Päihderiippuvuutta sairastava on useimmiten tavallinen työssäkäyvä perheenisä tai -äiti, ja sairauden hoitamiseen tarvitaan erityisosaamista.

Jos päihderiippuvainen saisi valita itselleen sopivan hoidon, säästäisimme hoidon kustannuksissa ja hoitojärjestelmän vaikuttavuus paranisi. Sote-uudistus tuo mukanaan valinnanvapauden mahdollisuuden.

Palveluntuottajat on saatava kilpailemaan hoidon laadulla. Päihdehoidon laatukriteerit on yhtenäistettävä ja vakavasti sairaille on annettava mahdollisuus tehokkaaseen hoitoon. Hoitojen metodiikoissa ja tuloksissa on valtavia eroja, ja hoitojen onnistumisprosentti vaihtelee 2 ja 50 %:n välillä.

Perustamillani Avominne-klinikoilla päihdehoidon metodiikka perustuu oppimisteoriaan. Opetamme ihmisille, mitä sairautta he sairastavat. Käymme läpi sairauden vaikutukset ihmisen elämään ja autamme päihderiippuvaisia näkemään ne todenmukaisesti. Nämä työkalut ovat käytettävissä muun päihdehoidon ohella, jota julkisella puolella tai muissa hoitolaitoksissa järjestetään.

Päihderiippuvuuden kustannuksissa voitaisiin helpoimmin säästää laittamalla päihdehoitojärjestelmämme kuntoon.

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on kustannusten hillitseminen. Unohdammeko yli 5 mrd. euron vuosittaisen menoerän vai otammeko jo pään pois pensaasta? Päihderiippuvuuden kustannuksissa voitaisiin helpoimmin säästää laittamalla päihdehoitojärjestelmämme kuntoon.

Mika Arramies

Avominne-klinikoiden toimitusjohtaja ja toipunut päihderiippuvainen

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje