Jokaisen mielenterveyspalveluja tarvitsevan nuoren tarina on erilainen. Vähän yli parikymppisen Ilonan mieli järkkyi, kun hänen ystävänsä seurustelukumppani yritti raiskata hänet.
Tapahtuneesta ehti kulua kuukauden päivät ennen kuin Ilona pystyi puhumaan tapahtuneesta poliisille. Sieltä Ilona ohjattiin eteenpäin Rikosuhripäivystykseen. Hän sai myös ajan paikalliseen mielenterveyskeskukseen ja pääsi keskustelemaan tapahtuneesta.
Kolmen käynnin jälkeen Ilona arvioi olevansa kunnossa. Opiskelupaikka oli varmistunut saman kevään aikana toiselta puolelta Suomea. Tuntui hyvältä ajatukselta vaihtaa maisemaa.
Kolmen käynnin jälkeen Ilona arvioi olevansa kunnossa.
Noin puolta vuotta myöhemmin Ilona joutui kuitenkin keskeyttämään matkailualan opintonsa. Ulkomaan harjoittelujaksolla tie nousi pystyyn. Voimia ei enää riittänyt arkipäiväisistä asioista selviytymiseen.
”Olin masentunut. Huomasin, etten pystynyt osallistumaan mihinkään”, Ilona kertoo.
Hän päätyi keskeyttämään opiskelun ja palasi kotiin vanhempiensa luo. Keskusteluapua löytyi paikallisen terveyskeskuksen yhteydessä olevasta mielenterveysyksiköstä.
”Käytin puoli vuotta siihen, että hoidin päätä ja kroppaa kuntoon ennen uusien opintojen aloittamista. Tosin tuntuu, että asia on vieläkin vähän keskeneräinen.”
Viranomaisia ja ammattilaisia syytetään välillä asiakkaiden pompottelusta luukulta toiselle. Ilonan kohdalla kaikki kuitenkin sujui hyvin. Eteenpäin ohjauksen ketju tuntui selkeältä. Aikoja sai riittävän nopeasti.
Tärkeää oli myös se, että hänet otettiin joka paikassa vakavasti. Suhtautuminen oli ystävällistä, mutta samalla jämäkkää. Ilona koki, ettei häntä ja hänen kokemustaan vähätelty.
”Olin itse hysteerinen, mutta he olivat rauhallisia ja auttoivat minuakin rauhoittumaan.”
Matalan kynnyksen palveluja tarvitaan lisää
Kouluterveyskyselyiden mukaan nuoret käyttävät vähemmän päihteitä ja tekevät vähemmän rikoksia. Nuorisobarometreista piirtyy esiin kuva vastuullisista nuorista, jotka rakentavat elämäänsä yllättävänkin perinteisten arvojen varaan.
Toisaalta kyselyissä näkyy myös kiusaamista, puutteellista vanhemmuutta sekä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämistä. Lisäksi on tunnistettu myös palveluihin ja palveluihin pääsyyn liittyviä ongelmia. Palvelutilanteissa on havaittu ohipuhumista ja väärinymmärtämistä. On myös esimerkkejä siitä, miten nuori ei ole riittävän sairas saadakseen tiettyä palvelua. Nuoruus ja sen myötä oikeus palveluihin määritellään eri laeissa eri tavalla.
”On näyttöä, että erityisesti matalan kynnyksen mielenterveyspalveluille olisi kysyntää. Usein vaaditaan osaamista ja tarmoa hakea itselleen sellaisia palveluja kuin tarvitsisi”, Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Sanna Aaltonen kuvaa.
Oikeus palveluihin määritellään eri laeissa eri tavalla.
Viime vuosina on tehty hyviä, uusia avauksia. Esimerkiksi Ohjaamo-toimintaa kokoaa eri alojen ammattilaiset yhteen paikkaan tapaamaan nuoria.
”Toisaalta näyttää, että ohjaamot palvelevat parhaiten niitä nuoria, jotka ovat siinä kunnossa, että pystyvät itse hakemaan apua itselleen. Kaikkia nuoria nekään eivät tavoita”, Aaltonen pohtii.
Apua pitäisi saada aiemmin
Nuorten ottamista mukaan heidän omien palvelujensa kehittämiseen on vielä toistaiseksi hyödynnetty vähän. Me-säätiö kutsui sata nuorta eri puolilta Suomea kehittämään ratkaisuja, joita he itse olisivat elämänsä varrella tarvinneet. Lopputuloksena syntyi raportti 100 nuorta kehittäjää – Nuorten terveiset psykososiaalisen tuen palvelupakettiin keväällä 2018.
Raportissa nuoret kertoivat ajatuksiaan siitä, millaista tukea heidän kokemuksensa valossa tarvittaisiin lisää. Nuoret eivät haikaile pilvilinnoja, vaan toivotut asiat olivat hyvinkin arkisia. Nuoret kaipasivat tukea elämän perushallintaan, luotettavan ja pysyvän aikuisen läsnäoloa sekä koko perheen huomioon ottamista palveluissa. Useat nuoret nostivat esille omien vanhempiensa vähäiset voimavarat.
”Alussa mietimme, saammeko nuoria mukaan työpajoihin kertomaan elämästään ja palvelukokemuksistaan. He tulivat sankoin joukoin ja heidän innostuksensa, avoimuutensa ja suoruutensa hämmästytti”, kehittämispäällikkö Tom Tarvainen Me-säätiöstä sanoo.
Punainen lanka nuorten tarinoissa on se, että apua olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin kuin mitä itse sai. Toisaalta olisi pitänyt auttaa niitä yhteisöjä ja perheitä, joissa nuoret elivät.
”En väitä, etteikö oppilashuolto toimisi. Nämä nuoret eivät kuitenkaan ole löytäneet tukea sieltä. Nuoret kertovat, että terveydenhoitaja kysyy kyllä painosta ja tupakoinnista. Mutta riittävästi ei kysytä, miten jaksat.”
Jos arjen perusasiat ovat hukassa, ei silloin jaksa käydä kouluakaan. Kyse on hyvin konkreettisista taidoista. Miten asun, siivoan ja laitan ruokaa? Miten saan arkirytmistä kiinni? Mistä löydän itselleni kaverin? Miten toimin toisten ihmisten kanssa?
Havaittujen tarpeiden pohjalta sosiaali- ja terveysministeriö avasi keväällä 2018 valtionavustushaun nuorten psykososiaalisen tuen palvelujen kehittämiseksi. Hankkeita on käynnistymässä parhaillaan eri puolilla maata.
”100 nuorta kehittäjää on yksi esimerkki siitä, miten järkevät toimet voidaan käynnistää nopeastikin. Osallisuus voi toimia myös nopealla aikataululla. Kuullaan nuoria ja toimitaan. Sen ei tarvitse kestää vuosikausia”, Tarvainen summaa.
Ammatilliseen kuntoutukseen ilman diagnoosia
Apua etsivä nuori voi törmätä myös siihen, ettei hän ole riittävän sairas saadakseen tiettyä palvelua. Vaikka varhaisesta tuesta puhutaan, tähän ei välttämättä ole keinoja, jos esimerkiksi lainsäädäntö edellyttää diagnoosia palvelun saamisen lähtökohtana.
Kelassa kokeillaan parhaillaan kahden ammatillisen kuntoutuksen palvelun myöntämistä matalammalla kynnyksellä alle 30-vuotiaille, jotka ovat sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolella.
Nuorille on tehty kevään aikana 200 kuntoutuspäätöstä ilman diagnoosia.
Maaliskuun alusta lähtien nuorten on ollut mahdollista hakeutua ammatilliseen kuntoutusselvitykseen ilman lääkärin diagnoosia. Kyseessä on tiivis, enintään 13 vuorokauden mittainen kartoitusjakso, jonka aikana moniammatillinen tiimi arvioi nuoren tilannetta.
”Vajaat 200 päätöstä on tehty nuorille kevään aikana ilman lääkärinlausuntoa. Kokeilu on herättänyt laajaa kiinnostusta ja yhteydenottoja on tullut paljon”, projektipäällikkö Johanna Rouvinen Kelasta kertoo.
Lisäksi NUOTTI-valmennuspalvelu on käynnistynyt kesäkuun alussa. Nuorelle maksuttomassa NUOTTI-valmennuksessa nuori saa henkilökohtaisen valmentajan, jonka kanssa hän tunnistaa omia taitojaan ja vahvuuksiaan sekä etsii innostusta oman tulevaisuutensa suunnitteluun.
Uusiin palveluihin on mahdollista hakea suullisesti. Joskus nuoren matka saattaa tyssätä hakulomakkeiden vaikeaselkoisuuteen tai ennakkokäsitykseen hakemisen vaikeudesta.
NUOTTI-valmennuksen etenemistä ja sisältöä ei ole määritelty ennakkoon yksityiskohtaisesti. Palvelukuvaukseen on koottu esimerkkejä asioista, joita nuorten kanssa on tarkoitus työstää.
”Palvelulla on ennalta määritellyt raamit, joiden sisällä luotetaan valmennusta antavaan ammattilaiseen. Tämä tuo joustavuutta ja mahdollistaa palvelun henkilökohtaisen räätälöinnin”, Rouvinen kuvaa.
Rouvisen mukaan askel esimerkiksi kuntouttavasta työtoiminnasta ammatilliseen kuntoutukseen voi olla aika suuri harpattavaksi kerralla. NUOTTI voisi olla hyvä askelma tähän väliin. NUOTTI-valmennus voi toteutua myös rinnakkain tai limittäin muiden nuorten tarvitsemien palveluiden, esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen kanssa.
Itsearviointityökalu nostaa esiin nuoren voimavarat
Vaikka tahtoa moniammatilliseen lähestymiseen nuorten ehdoilla olisikin, käytännön toteutus ei ole aina niin helppoa. Esimerkiksi Kuopion kuntakokeilun aikana ammattilaiset alkoivat pohtia, millaisia työkaluja eri aloilla käytetään asiakkaan tilanteen selvittämiseen ja tarpeiden määrittämiseen.
”Paperia kertyi pöydälle aikamoinen kasa. Jokainen ammattikunta käsittelee nuorta oman oppialansa ja historiansa mukaisesti etsiessään syytä, miksi tätä nuorta pitää auttaa”, tutkija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta sanoo.
Saman pöydän ääressä nousi esiin ajatus, että tarvittaisiin jotain yhdistävää ja yleisempää tapaa jäsentää nuorten tarpeita. Kainulainen toi esiin hyvinvointitutkimuksesta nousevat näkökulman, jossa asiakas itse on tiedontuottajana mahdollisimman pitkälle.
Yhteistyössä alettiin rakentaa 3X10D-mittaria. Sen ideana on, että ihminen itse tuottaa arvioitaan 10 keskeiseltä elämän osa-alueelta. Mittarin avulla arvioidaan muun muassa terveydentilaa, asumisoloja ja päivittäistä pärjäämistä.
Lisäksi mittarin avulla pohditaan, mitä asioita nuori itse pitää tärkeänä ja miten hän arvioi tämän hetkisen tilanteensa. Entä miten hän haluaisi tulevaisuudessa muuttaa joitain elämänalueita, jotta tilanne olisi parempi jatkossa?
”Puhe nuorista on usein hyvin ongelmakeskeistä. 3X10D-mittarin vahvuus on siinä, että se korostaa nuoren osuutta oman elämänsä toimijana, päätöksentekijänä ja mahdollistajana”, projektipäällikkö Reija Paananen Diakonia-ammattikorkeakoulun Nuorten kevyet palvelupolut -hankkeesta sanoo.
”Tällä mittarilla ei pyritä diagnosoimaan ketään tiettyyn kategoriaan. Se avaa mahdollisuuden nuorelle kertoa omalla äänellään, missä hän tarvitsee tukea”, Kainulainen lisää.
Yleisesti ikävänä pidettyihin asioihin ei välttämättä puututa ensimmäisenä, jos ne eivät ole nuoren itsensä mielessä päällimmäisinä ongelmina.
”Työkalu ei ole raskas. Se tuottaa kohtuullisen varmaa tietoa ja on helppo hyödyntää. Nuori voi myös itse käyttää työkalua omien tavoitteidensa asettamiseen ja seuraamiseen”, Kainulainen summaa.
Ilonan nimi on muutettu. Artikkeli on kirjoitettu osana Diakonia-ammattikorkeakoulun Nuorten kevyet palvelupolut – 3X10D -hanketta.