Kela järjestää kuntoutuslain mukaisesti kuntoutusta ihmisille, joilla on sairaus tai vamma ja siihen liittyvä osallistumisrajoite. Neuropsykiatristen häiriöiden kuntoutuksessa tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaalla tulee olla asianmukaisesti laadittu diagnoosi.
Haasteena on, että käytännössä Suomessa saa usein varhaisiakin tukitoimia vasta diagnoosin jälkeen. Tämä voi osaltaan kannustaa ylidiagnosointiin.
Lasten ADHD-diagnoosien määrän suuri kasvu haastaa myös kuntoutuksen järjestämistä
Kun lapsella huomataan toiminta- tai oppimiskyvyn haasteita, tukitoimet tulisi aloittaa lapsen arjessa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa mahdollisimman nopeasti. Tätä varten ei pitäisi vaatia varsinaista neuropsykiatrista diagnoosia. Ensisijaisia tukitoimia ovat vanhempien ohjaus sekä pedagogiset ja muut toimintakykyä tukevat arjen tukitoimet, joita voidaan soveltaa myös koulussa ja päiväkodissa.
THL:n selvityksen mukaan ADHD-diagnoosien määrä on vuodesta 2015 noin kolminkertaistunut pojilla ja yli viisinkertaistunut tytöillä. Hyvinvointialueiden välillä on myös suuria eroja diagnoosien yleisyydessä.
Kelan harkinnanvaraisella kuntoutuksella on tärkeä, hyvinvointialueiden ja kuntien palveluita täydentävä tehtävä, jota rahoitetaan eduskunnan vuosittain myöntämällä määrärahalla. Neuropsykiatristen diagnoosien yleistyminen näkyy aiempaa suurempina asiakasmäärinä myös Kelan LAKU-perhekuntoutuksessa ja Oma väylä -kuntoutuksessa.
Orpon hallitus myönsi kertaluonteisen lisärahoituksen lähivuosille lasten ja nuorten neuropsykiatristen häiriöiden kuntoutukseen, mutta jatkossa rahoitus ei tule riittämään nykyiseen kasvavaan asiakasmäärään. Niinpä on keskeistä, että kuntoutus kohdentuu oikealle asiakasryhmälle oikeaan aikaan.
Kelan täytyy varmistaa, että rajallisten resurssien puitteissa kuntoutus saadaan kohdennettua mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Se on mahdollista vain, jos diagnostiset käytännöt ovat alueesta riippumatta yhteneväisiä ja hoito- ja kuntoutuspolut toimivat.
