Työmarkkinoilla joudutaan lähivuosina sopeutumaan vauhdikkaasti työn murrokseen. Se tarkoittaa kipeitä päätöksiä.
”Tilanne on erityisen huolestuttava siksi, että luottamus työmarkkinaosapuolten välillä on tällä hetkellä kovalla koetuksella”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hyvinvointiosaston johtaja Tuire Santamäki-Vuori.
Luottamus ja kunnioitus pitävät hänen mukaansa yllä yhteisen sopimisen perinnettä. Vastuulliseen toimintaan kuuluu, ettei toisen osapuolen varpaille poljeta tahallaan, vaikka siihen tarjoutuisi mahdollisuus.
Santamäki-Vuori arvioi, että muutoksia on tehtävä niin työlainsäädäntöön kuin sosiaaliturvaan.
”Luottamuksen puute vaikuttaa käytännössä ja voimallisesti siihen, millaisia päätöksiä suomalaisessa yhteiskunnassa pystytään tekemään niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti”, hän toteaa.
Nollasopimuksissa kestämättömiä ongelmia
Santamäki-Vuori on seurannut pitkään aitiopaikoilta suomalaista työelämää. Hän on toiminut aiemmin valtiosihteerinä työ- ja elinkeinoministeriössä sekä valtiovarainministeriössä. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen hän työskenteli Julkisten- ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtajana.
”Tosiasia on, että epävarmimmat työn teettämisen tavat ovat lisääntyneet. Yrittäjäriskiä on siirretty työntekijän harteille. Nollatuntisopimukset ovat tästä räikein esimerkki”, Santamäki-Vuori sanoo.
Tilastokeskuksen mukaan nollatuntisopimuksella työskentelee runsaat 80 000 työntekijää.
Nollatuntisopimus tarkoittaa työsopimusta, jossa työtuntien minimimääräksi on sovittu nolla tuntia. Työnantaja ei siis takaa työntekijälle tiettyä viikkotuntimäärää vaan voi tarjota töitä tarpeensa mukaan. Nollatuntisopimuksia on käytössä erityisesti kaupan alalla, terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä ravitsemus- ja majoitusalalla. Tilastokeskuksen mukaan nollatuntisopimuksella työskentelee runsaat 80 000 työntekijää.
Työntekijälle nollatuntisopimus saattaa aiheuttaa monenlaisia hankaluuksia: toimeentuloa ja työvuoroja on vaikea ennakoida eikä sairaus- tai irtisanomisajalta välttämättä makseta palkkaa. Nollatuntisopimuksia onkin pidetty työnantajan keinona kiertää lakien ja työehtosopimusten takaamia työntekijöiden oikeuksia.
Eduskunta hylkäsi maaliskuun lopussa kansalaisaloitteen, jolla nollatuntisopimukset olisi kielletty. Puoliväliriihessään hallitus kuitenkin lupasi puuttua nollasopimusten räikeimpiin epäkohtiin.
”Mielestäni oli oikea päätös, ettei nollasopimuksia kielletty kategorisesti, mutta käyttöalan rajausten soisi olevan tiukkoja. Muutoksia kuitenkin tarvitaan. Nollasopimuksella työskentelevien työttömyysturvaan ja sairausajan palkanmaksuun liittyy kestämättömiä ongelmia”, Santamäki-Vuori linjaa.
Perustulo tulee kalliiksi
Santamäki-Vuoren mukaan sosiaaliturvaan tarvitaan suuria uudistuksia, sillä nollatuntisopimukset ovat epätyypillisistä työsuhteista vain ääripään esimerkki. Myös muun muassa osa-aika- ja pätkätyöt sekä itsensä työllistäminen ovat yleistyneet.
Santamäki-Vuori ei lähtisi etsimään ratkaisua perustulon kaltaisesta radikaalista uudistuksesta.
”Monet perustulomallit, kuten tällä hetkellä kokeilussa oleva malli, ovat koko kansaan sovellettuna liian kalliita”, hän huomauttaa.
Santamäki-Vuori pitää tärkeänä myös itsensä työllistäjien aseman vahvistamista.
Santamäki-Vuori tukisi työllistymistä esimerkiksi lisäämällä henkilökohtaista palvelua TE-toimistoissa, kasvattamalla palkkatukea ja vahvistamalla aktiivista aikuissosiaalityötä.
Vaikka sosiaaliturvaan ei tehtäisi radikaaleja uudistuksia, pitäisi etuuksien määräytymisperusteita yhdenmukaistaa ja etuuksia koota yhteen sekä liudentaa niiden rajapintoja.
”Tällä hetkellä rajataan hyvin tiukasti esimerkiksi sitä, millaisissa tilanteissa työttömyysturvaa saava voi opiskella. Tällaisiin kynnyksiin pitäisi puuttua”, Santamäki-Vuori toteaa.
Hän pitää tärkeänä myös itsensä työllistäjien aseman vahvistamista. Hän uskoo, että tulevaisuudessa yhä useampi saa elantonsa joko työllistämällä itsensä kokonaan tai toimimalla yrittäjänä palkkatyön ohessa.
Santamäki-Vuoren mielestä on otettu ensimmäisiä askelia oikeaan suuntaan, kun on alettu valmistella mahdollisuutta sivutoimisen yrittäjyyden aloittamiseen työttömyysaikana. Toinen hyvä uudistus on oikeus yrittäjänä ja palkansaajana tehdyn työn yhtäaikaisen vakuuttamiseen työttömyyden varalle.
Työaikakorvaukset remonttiin?
Santamäki-Vuori ennustaa, että myös vakituisissa työsuhteissa olevien työehtoihin tulee muutoksia. Hän kyseenalaistaa nykyiset epämukavan työajan korvaukset esimerkiksi ilta- ja viikonlopputöistä.
”Ovatko nykytasoiset korvaukset enää perusteltuja, kun työn tekemisen aikarytmit ovat muuttuneet ja työtä tehdään mobilisaation seurauksena missä ja milloin tahansa”, Santamäki-Vuori kysyy.
Jos työaikakorvauksiin puututaan, se ei saisi kuitenkaan johtaa jo muutenkin matalasti palkattujen alojen tulotason laskuun.
”Kun kunta-alalla karsittiin kokemuslisiä, työnantajalle koituva säästö kanavoitiin peruspalkkojen korottamiseen. Jos työaikalainsäädäntöä muutetaan, työehtosopimuksissa täytyy miettiä sopivat kompensaatiot”, Santamäki-Vuori muistuttaa.
Tuloerojen kasvu vääristää näkemyksiä
Tuire Santamäki-Vuori on huolissaan tulojakauman ääripäistä ja erityisesti siitä, että eniten tienaavien tulotason nousu karkaa käsistä.
”Jos ansiot ovat aivan toisesta maailmasta kuin valtaväestöllä, myös todellisuus, jossa eletään, on toisenlainen. Kyky ymmärtää toisen elämäntilannetta ja ongelmia hämärtyy. Se on kansakunnan yhtenäisyyden näkökulmasta vaarallista”, Santamäki-Vuori sanoo.
Esimerkiksi vajaatyökykyisten ja vammaisten työllistymisen mahdollisuuksia pitäisi parantaa.
Janan toisessa päässä on ihmisryhmä, joka uhkaa jäädä kokonaan työelämän ulkopuolelle. Esimerkiksi vajaatyökykyisten ja vammaisten työllistymisen mahdollisuuksia pitäisi parantaa. Santamäki-Vuoren mukaan yksi keino vaikuttaa tähän olisi väljentää lisätyön tarjoamisvelvoitetta.
Tällä hetkellä työsopimuslaki velvoittaa työnantajan tarjoamaan lisätyötä jo palveluksessa olevalle osa-aikaiselle työntekijälle ennen uusien työntekijöiden palkkaamista. Toisaalta nollatuntisopimukset kiertävät tätä velvoitetta.
”Lisätyön tarjoamisvelvoite on nollatuntisopimuksia lukuun ottamatta erittäin tiukka. Velvoite on omiaan estämään esimerkiksi oppisopimuspaikkojen järjestymistä tai vammaisten osa-aikaista työllistymistä. Meidän olisi syytä pohtia tällaisia painotuksia työlainsäädännössä”, Santamäki-Vuori sanoo.
Kuntouttava työtoiminta osaksi opintoja
Kuntouttava työtoiminta on yksi keino saattaa vaikeasti työllistyviä henkilöitä kiinni työn syrjään. Sitä on kritisoitu tehottomaksi, sillä vain harva toimintaan osallistuneista työllistyy myöhemmin palkkatyöhön. Ongelmana on, että kuntouttava työtoiminta on sisällöltään ja laadultaan kirjavaa.Kriitikoiden mielestä sitä käytetään sumeilematta palkattoman työvoiman hankkimiseksi.
”On totta, että kuntouttavalla työtoiminnalla teetetään paikoin työtä ilman työsuhdetta. Toimintaan ohjataan myös ihmisiä, joilla ei ole ongelmia työ- tai toimintakyvyssä ja joille pitäisi ennemminkin tarjota palkkatukityötä”, Santamäki-Vuori huomauttaa.
Kuntouttavan työtoiminnan ideana on, että se johtaisi seuraavaan askeleeseen työllistymisessä. Santamäki-Vuoren mielestä se voisi tapahtua esimerkiksi osaamisen opinnollistamisella. Se tarkoittaa työkokeilun tai työpajajakson laskemista ammatillisiksi opinnoiksi.
”Ei pidä myöskään unohtaa, että kuntouttava työtoiminta on aina viimesijainen palvelu, johon pitäisi yhdistää laajasti sosiaali- ja terveyspalveluja.”
Teknologinen kehitys vähentää myös asiantuntijatehtäviä
Tuire Santamäki-Vuori ennustaa, että suurin murros suomalaisessa työelämässä on vielä edessä.
”Tekoälyn ja robotisaation kehitys on suuri harppaus. Ne korvaavat osan ihmisen tekemästä työstä. Olennainen kysymys on, millaisia korvaavia työtehtäviä syntyy”, Santamäki-Vuori pohtii.
”Mihin kaikkeen haluamme käyttää kehitteillä olevia sovelluksia? Voiko ihmisen hoivan ja läsnäolon korvata niillä?”
Jo nyt monet suorittavan tason ammatit ovat kadonneet tai katoamassa. Jatkossa muutos koskee myös toimihenkilöammatteja ja asiantuntijatehtäviä, Santamäki-Vuori uskoo.
Muutoksen aiheuttama epävarmuus koskettaa yhä suurempaa joukkoa. Osaamisen ennakoiva kehittäminen on tärkein tehtävä työllisyyden ja samalla hyvinvointipolitiikan rahoituksen parantamiseksi.
”Asiaan liittyy myös suuria eettisiä kysymyksiä. Mihin kaikkeen haluamme käyttää kehitteillä olevia sovelluksia? Voiko ihmisen hoivan ja läsnäolon korvata niillä”, Santamäki-Vuori kysyy.
”Eriarvoistumisesta tuli kansallinen visio”
Luottamusyhteiskunnan murros kuuluu erityisesti työnantajapuolen äänenpainoissa, sanoo Palvelualojen ammattiliitto PAMin tutkimuspäällikkö Antti Veirto.
”Kun Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoittaa, että tavoitteena on siirtyä liitto- ja työpaikkakohtaisiin sopimuksiin, niin seuraavaksi jo jotkut huuhtelevatkin henkilökohtaisen sopimisen perään”, Veirto sanoo.
Hänen mukaansa sopimuspöydässä etulyöntiasema on sillä, jolla on rahat. Yksittäisen työntekijän asema on turvaton.
Luottamusta uhkaa myös tuloerojen kasvu, erityisesti se, että tulohaitarin yläpäässä juostaan hyvää vauhtia muilta karkuun. Ajanjaksolla 1990–2014 ylimmän yhden prosentin tuloryhmässä käytettävissä olevat tulot nousivat kaksi kertaa nopeammin verrattuna muihin suomalaisiin. Lisäksi tuloliikkuvuus ylöspäin vähentyi.
”1990-luvun laman poliittisissa linjanvedoissa hyväksyttiin tietoisesti sellainen kansallinen visio, jossa keskitytään taloudelliseen kasvuun ja markkinoiden edistämiseen sekä julkisten menojen hillitsemiseen. Kääntöpuolena hyväksyttiin myös se, että eriarvoisuus lisääntyy”, Veirto toteaa.
Hän muistuttaa, että Suomi on saanut kansainvälisestikin moitteita perusturvan liian alhaisesta tasosta.
Veirton mielestä aikaa kuvaa se, että yhteiskunnan etuuksia saavat nähdään aiempaa useammin työn vieroksujina.
”Hallituksen kaavailut, joissa työttömät työnhakijat pakotetaan karenssin uhalla hakemaan määräajassa tiettyä määrää työpaikkoja, ovat aktiivisen työvoimapolitiikan irvikuva”, hän jatkaa.
Veirto muistuttaa, että muutokset esimerkiksi asumistukeen vaikuttavat myös työssäkäyvien elämään.
”Monille PAMin jäsenille asumistuki on osa tulojen kokonaisuutta. Asumistuen leikkaukset vaikeuttavat työssä käyvien pienipalkkaisten ihmisten toimeentuloa”, hän jatkaa.
Työssäkäyvien köyhyys on huolestuttava ilmiö, joka Veirton mukaan yleistyy Suomessa. Kahta työtä tekevien ihmisten määrä on kasvanut. Yksi syy siihen saattaa olla työntekijän tahdon vastainen osa-aikatyö.
”Vastoin tahtoaan osa-aikatyötä tekevien määrä on lisääntynyt. Kaikista osa-aikatyöläisistä heitä on noin kolmannes. Kaupan alalla joka toinen osa-aikainen myyjä on osa-aikainen vastoin tahtoaan”, Veirto kertoo.
Hän uskoo, että nyt rakennetaan kahden kerroksen työmarkkinoita, joilla työntekijät ovat keskenään eriarvoisessa asemassa.
”Työttömyyden nujertamisen varjolla on ehdotettu, että esimerkiksi nuorille, maahanmuuttajille tai ikääntyneille voitaisiin maksaa muita pienempää palkkaa. Emme voi asettaa ihmisiä tällä tavoin eri viivalle”, Veirto muistuttaa.