Siirry sisältöön
Tutkittua tietoa
|
28.6.2021

Merkityksellistä tekemistä, läheisiä ihmisiä ja kohtuullinen toimeentulo: Nuorten ajatukset hyvinvoinnista voivat auttaa rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa, sanovat tutkijat

Nuorten syrjäytyminen on ollut yhteiskunnallinen huolenaihe vuosikymmeniä. Tutkijat Tuula Helne ja Tuuli Hirvilammi eivät jaa tätä huolta vaan kääntäisivät katseen ennemmin yhteiskuntaan. Nykyisessä ekologisessa kriisissä olisi kestävän hyvinvoinnin kannalta tärkeää tarkastella kriittisesti koko palkkatyöyhteiskuntaa, he sanovat.
Teksti Veera Adolfsen | Kuvat iStock, Kela, Studio Lindell
Nuori nainen kävelee vehereässä alppiruusupuistossa kapealla kävelysillalla. Naisesta näkyy selkä, takaraivo ja jalat.

Tutkimuksen nuoret korostivat luonnon merkitystä hyvinvoinnin lisäämisessä.

Hyvinvoinnin lisääminen on yhteiskuntapolitiikassa yleinen tavoite, josta on hankalaa olla eri mieltä: kukapa vastustaisi hyvinvointia? Suomessa hyvinvointi määritellään kuitenkin usein kapeasti palkkatyön näkökulmasta, kirjoittavat Kelan johtava tutkija Tuula Helne ja Tampereen yliopiston yliopistotutkija Tuuli Hirvilammi uudessa Kelan julkaisemassa tutkimuksessaan.

Hyvinvointi yhdistetään yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa usein palkkatyöhön ja tuottavuuden lisäämiseen. Siksi työttömien voidaan ajatella automaattisesti kärsivän hyvinvoinnin vajeesta. Saattaisimme kuitenkin voida paremmin, jos hyvinvointi ymmärrettäisiin kokonaisvaltaisemmin, tutkijat ehdottavat.

Helne ja Hirvilammi analysoivat tutkimuksessaan työelämän ja opintojen ulkopuolella olevien 20–29-vuotiaiden nuorten omia ajatuksia hyvinvoinnista. Kaikki ryhmähaastatteluihin osallistuneet nuoret olivat haastatteluhetkellä aktivointitoimenpiteiden kohteena. Mitä hyvinvointi merkitsee näille nuorille, joiden omia käsityksiä asiasta harvemmin kuunnellaan?

VTT Tuula Helne ja VTT Tuuli Hirvilammi
Tuula Helneen ja Tuuli Hirvilammin tutkimusjulkaisu Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot ilmestyi 17.6.2021.

Raha ei merkitse nuorille kaikkea, ja luonnolla on iso merkitys

Helne ja Hirvilammi sovelsivat tutkimuksessaan aiemmin kehittämäänsä kestävän hyvinvoinnin teoriaa. Se pohjautuu suomalaisen sosiologi Erik Allardtin kuuluisaan hyvinvoinnin teoriaan, jossa hyvinvointi jaetaan kolmeen ulottuvuuteen: Having, Loving ja Being. Tutkijat lisäsivät mukaan myös Doing-ulottuvuuden. He tarkastelivat hyvinvointia siis aineellisen hyvinvoinnin, suhteiden, täyden ihmisyyden ja tekemisen näkökulmista. Lisäksi kestävän hyvinvoinnin teoria korostaa hyvinvoinnin luontoperustaa.    

”Kun nuoria pyydettiin kertomaan omin sanoin heidän mielestään hyvinvointiin liittyvistä asioista, tuli selvästi esiin, että hyvinvointi liittyy näihin kaikkiin asioihin”, Hirvilammi sanoo.

Nuoret toivoivat, että hyvinvoinnin eri osa-alueet olisivat keskenään tasapainossa. Hyvinvointi kärsii esimerkiksi silloin, jos ihmissuhteet eivät ole kunnossa, vaikka toimeentulo olisi taattu.

”Yksilön tarpeet voivat olla keskenään ristiriidassa, ja yhden hyvinvoinnin ulottuvuuden parantaminen saattoi johtaa hyvinvoinnin vajeeseen toisella. Esimerkiksi Having-tarpeen tyydyttäminen saattaa pakottaa työhön, joka ei vastaa omia arvoja”, Helne avaa.

Haastatellut korostivat, että raha ei merkitse kaikkea. Muiden asioiden elämässä nähtiin olevan rahaa tärkeämpiä, kunhan perustoimeentulo on turvattu. Työltä toivottiin, että se vastaisi myös ihmisen syvempiä tarpeita.

”Luonto oli nuorille todella tärkeä asia, kaiken perusta. He tunsivat olevansa luonnossa eniten oma itsensä ja korostivat luonnon hyvinvointivaikutusta”, Helne sanoo.

”Osa toi luontoa esiin enemmän ja osa vähemmän, mutta kukaan ei kiistänyt luonnon merkitystä. Haastatteluissa tuli myös vahvasti esiin sellainen puhetapa, että emme tule toimeen ilman luontoa ja että on vaikea tehdä eroa ihmisen hyvinvoinnin ja luonnon hyvinvoinnin välille”, Hirvilammi kuvaa.

Toiveissa työ, mutta ei ihan mikä tahansa työ

Suomessa on vuosia huolehdittu nuorten syrjäytymisestä, jolla tarkoitetaan yleensä nuorten jäämistä työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle. Tuula Helne ja Tuuli Hirvilammi toteavat, että nykyinen palkkatyöyhteiskunta tarvitsee kansalaisia, jotka kouluttautuvat, tekevät töitä ja kuluttavat. Nuoriin kohdistuu tutkijoiden mukaan erityisen paljon yhteiskunnallista hallintaa, jonka tarkoitus on tehdä heistä tällaisia kansalaisia.

”Myös syrjäytymisdiskurssilla hallitaan nuoria ja pyritään suuntaamaan heitä työmarkkinoille. Sillä jaotellaan nuoria, ja tutkimuksessa tulee esiin, että se aiheuttaa nuorille häpeän kokemuksia”, Hirvilammi sanoo.

Syrjäytymispuheessa viljellään usein käsitystä, että työttömät nuoret ovat laiskoja ja työstä vieraantuneita. Sille ei löytynyt tukea haastatteluista.

”Haastattelemamme nuoret halusivat kyllä tehdä töitä – eri asia on, millaista työtä ja olisiko se välttämättä palkkatyötä. Ideaalitapauksessa nuoret kertoivat, että tekisivät töitä, jotka olisivat heille merkityksellisiä ja joissa voi auttaa muita ihmisiä tai eläimiä”, Tuula Helne sanoo. Nuoret kuitenkin tiedostivat hyvin, ettei sellaisia töitä välttämättä olisi helppoa saada.

”Nuoret tekivätkin jatkuvaa puntarointia. Toisaalta he tunnistivat selvästi yhteiskunnan realiteetit ja vaatimukset, mutta toisaalta he halusivat toteuttaa itseään ja parantaa maailmaa”, Tuuli Hirvilammi kuvaa.

Samaan aikaan ekologiset kriisit tuottavat nuorten elämään uudenlaista epävarmuutta. Julkisessa keskustelussa juuri nuorten harteille asetellaan usein ilmastokriisin ratkaisijan viittaa. Haastatteluissa kuuluikin tutkijoiden mukaan runsaasti kulutusyhteiskunnan kritiikkiä ja turhautuneisuutta päättäjiin, jotka eivät saa aikaiseksi ratkaisuja ekologisiin kriiseihin.

Iso osa nuorista on joskus aktivointitoimessa

Suomessa työttömiä alle 25-vuotiaita, joilla ei ole ammatillista koulutusta, koskevat osaksi eri säännöt kuin muita työttömyysturvan hakijoita.

18–24-vuotiaiden työttömien, joilla ei ole ammatillista koulutusta, on haettava keväisin opiskelemaan. Jos koulutukseen ei hae, kieltäytyy opiskelupaikasta tai keskeyttää koulutuksen, oikeuden työttömyysetuuteen voi menettää toistaiseksi. Tällaisessa tilanteessa voi kuitenkin saada työttömyysetuutta siltä ajalta, kun osallistuu työkokeiluun tai muuhun työllistymistä edistävään palveluun.

Työttömyysetuus on aina vastikkeellinen etuus. Sen saajan tulee ottaa vastaan tarjottu työpaikka ja osallistua tarjottuihin työllistymistä edistäviin palveluihin. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi työnhaku- ja uravalmennus sekä koulutus- ja työkokeilu.

THL:n raportissa todettiin, että kolme neljästä vuonna 1987 syntyneestä nuoresta oli ikävuosina 18–28 käynyt rekisteröitymässä työttömäksi työnhakijaksi. Vajaa 40 prosenttia nuorista oli ollut ainakin yhdessä aktivointitoimessa, paljon työttömyyttä kokeneista nuorista jopa lähes 90 prosenttia.

Huomio nuorista yhteiskunnan ongelmiin?

Tutkijat eivät jaa huolta nuorten syrjäytymisestä tai NEET-nuorista . Päinvastoin: Helneen ja Hirvilammin mukaan syrjäytymishuoli pitää osaltaan yllä kestämätöntä yhteiskuntaa. Nuorten sijaan olisi järkevämpää kiinnittää huomiota siihen, millaiseen yhteiskuntaan nuoria oikeastaan pyritään integroimaan.

 ”Toki olemme huolissamme niistä nuorista, jotka voivat todella pahoin ja joilla ei ole mielekästä tekemistä tai syytä herätä aamulla. Emme siis sano, että nuoret pitäisi jättää oman onnensa nojaan. Nuorten ääntä pitäisi kuitenkin kuulla ja nuorten tarpeet ottaa huomioon”, Hirvilammi sanoo.

Nuorten äänten kuuleminen olisi siksikin arvokasta, että nuorten ajatukset hyvinvoinnista voisivat auttaa rakentamaan ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa. Tutkimuksessa haastatellut nuoret irtautuivat ajatuksesta, että ihmisten tulisi pyrkiä jatkuvasti korkeampaan aineelliseen elintasoon. Tuula Helne kertoo yllättyneensä siitä, miten pienen merkityksen vähällä toimeen tulevat nuoret lopulta antoivat rahalle.

Tutkimuksen nuorten kokemukset sosiaaliturvajärjestelmästä vaihtelivat, mutta yleensä ottaen järjestelmä koettiin vaikeaselkoiseksi. Nuoret toivoivat lisää kasvokkaisia kohtaamisia, etenkin arvostavia sellaisia. Helne ja Hirvilammi pohtivat myös, että nuorten työttömien aktivointijärjestelmää olisi syytä tarkastella kriittisesti.

”Nuoruushan on vaihe, jossa ihminen kasvaa ja kehittyy ja löytää potentiaalinsa. Sitä tällainen hallinnan väliintulo ei välttämättä palvele, vaan se voi pahimmassa tapauksessa latistaa. Nuoret kokivat kylmäksi ja latistavaksi esimerkiksi sen, jos vain tietyt kurssit kelpasivat aktivoitumiseksi eikä joku sellainen toiminta, joka olisi mielekästä nuorelle itselleen ja auttaisi muita ihmisiä”, Hirvilammi sanoo.

Pahoinvoinnista hyvinvointiin

Tutkimuksen ilmestyessä Suomessa keskustellaan jälleen vilkkaasti nuorista – ja etenkin nuorten pahoinvoinnista. Koronakriisikin on nostanut pintaan monia huolia niin nuorten mielenterveydestä, rikollisuudesta, työllistymisestä kuin toimeentulostakin. Miksi pahoinvoinnin lisäksi olisi hyvä puhua myös nuorten hyvinvoinnista?

”Yksilöiden pahoinvointiin keskittymisen sijaan olisi hyvä kysyä, millaisessa yhteiskunnassa nuoret voisivat paremmin. Pahoinvointipuheessa on tietynlainen syyllistämisen vaara, kun keskitytään ihmisten vajeisiin ja siihen, mitä jotkut yksilöt eivät ole”, Tuula Helne huomauttaa.

”Yksilöiden pahoinvoinnin sijaan olisikin parempi puhua yhteiskunnan pahoinvoinnista. Yhteiskuntapoliittisena tavoitteena kokonaisvaltainen hyvinvointi voisi tuoda enemmän hyvinvointia kuin pahoinvoinnin lieventämiseen keskittyminen”, Tuuli Hirvilammi sanoo.

VTT Tuula Helneen ja VTT Tuuli Hirvilammin tutkimusjulkaisu Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot ilmestyi Kelan julkaisemana 17.6.2021. Tutustu julkaisuun.

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje
Estä evästeet