Viime hallituskaudella Suomessa säädettiin uusi vanhemmuuslaki. Alkuperäinen ajatus oli vain yhdistää äitiys- ja isyyslaki.
”Prosessin aikana ymmärrettiin kuitenkin, että asiaan liittyy paljon monimutkaisuutta”, sanoo Anna Moring, Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija.
Valtioneuvostossa tunnistettiin tarve kerätä lisää tietoa eri perhemuotojen todellisuudesta. Näin sai alkunsa tänä keväänä päättynyt Laki ja perheiden monimuotoisuus -hanke, jonka toteuttivat Monimuotoiset perheet -verkosto, Kela ja Väestöliitto.
”Lainsäädäntö elää väkisin vähän jäljessä yhteiskunnasta, ja sitä muutetaan sitä mukaa, kun huomataan, että joku asia ei toimi. Mutta pitäisi katsoa kokonaisuutta: millaista moninaisuutta perheissä on, ja millä kaikilla tavoilla erilaiset tilanteet pitäisi huomioida”, hankkeen vastuullisena johtajana toiminut Moring sanoo.
Kelan erikoistutkija Ella Sihvonen muistuttaa, että lain pitäisi kohdella kaikkia perhemuotoja yhdenvertaisesti. Nyt ei näin tapahdu. Myös sosiaaliturvalainsäädännössä perheen käsitteen merkitys vaihtelee eri etuuksien välillä.
”Jos ihmiset saavat erilaisia etuuksia ja niissä kaikissa määritellään perhe eri tavalla, voi olla vaikea ymmärtää vaikka sitä, miksi yhdessä kohdassa avopuoliso on perheeni jäsen, mutta toisessa ei.”
Monimuotoisista perheistä ei ole tarpeeksi tietoa
Hankkeessa selvitettiin kyselyillä lapsiperheiden kohtaamia lainsäädännöllisistä ongelmia, ja loppuraportissa annetaan päättäjille 25 suositusta jatkotoimiin. Suositusten aihepiirejä ovat perheiden lapsitoiveet, arki, sosiaaliturva ja monivanhemmuus eli tilanteet, joissa lapsella on tosiasiallisesti enemmän kuin kaksi vanhempaa.
Yksi tärkeä suositus koskee tiedon lisäämistä, sillä nyt monimuotoisista perheistä löytyy perustilastoista ja -raporteista vain vähän tietoja.
”Todellista tilannetta voisi selvittää yhdistelemällä rekistereitä, kuten Kelan etuusrekisteriä ja Tilastokeskuksen ja Oikeusturvakeskuksen dataa”, Sihvonen toteaa.
Oikeusturva ontuu useamman vanhemman perheissä
Monimuotoisuudesta puhuttaessa uusperheet, eron jälkeinen vanhemmuus ja usean vanhemman perheet korostuvat – samoin se, että eri perheet tarvitsevat erilaisia ratkaisuja. Esimerkiksi uusperheillä ja sateenkaariperheiden apilaperheillä on hyvin erilaisia tarpeita.
”Apilaperheissä, joissa lapsilla on usein kolme tai neljä vanhempaa alusta asti, on tarve sille, että kaikilla olisi vanhemman status. Tätä ei juuri ilmennyt uusperheiden puolella, vaan siellä haluttaisiin enemmän arjen vanhemmuuden mahdollistamista. Eli esimerkiksi sitä, että bonusvanhempi saisi allekirjoittaa koulun poissaololaput tai voisi hoitaa lääkäriasioita”, Moring sanoo.
Hankkeen keskeinen suositus on, että lapsella pitäisi olla mahdollisuus nykyistä paremmin suojattuun suhteeseen useampaan kuin kahteen juridiseen vanhempaan. Tällä hetkellä monilla lapsilla on perhesuhteita, joissa oikeussuoja puuttuu.
Hankkeessa selvitettiin myös monivanhemmuuslainsäädäntöä muissa maissa. Ruotsi on yllättäen asiassa Suomea jäljessä, mutta jotain naapurista olisi kenties silti sovellettavissa meille, eli niin sanottu huoltovaltuutus.
”Kun lapsella on monta vanhempaa tai useampia arjessa olevia ihmisiä, huoltovaltuutus olisi kätevä tapa antaa näille vanhemmille erilaisia oikeuksia. Se helpottaisi perheiden arkea”, Moring sanoo.
Lasten elatukseen liittyvät etuudet eivät huomioi erilaisia perhetilanteita
Hankkeessa selvitettiin, mitkä sosiaaliturvaetuudet liittyvät tilanteisiin, joissa lapsella on enemmän kuin yksi koti tai enemmän kuin kaksi vanhempaa. Niitä ovat erityisesti lastenhoidon tuet ja lapsen elatukseen liittyvät tuet.
Joihinkin etuuksiin on tällä hetkellä oikeus vain ihmisellä, joka on lapsen juridinen vanhempi. Tämä hankaloittaa monien perheiden tilannetta.
”Lastenhoidon tuissa, kuten kotihoidon tuessa, otetaan jo nyt verrattain hyvin huomioon erilaiset perhetilanteet. Sen sijaan lapsen elatukseen liittyvissä etuuksissa, kuten asumis- ja elatustuessa, erilaiset tilanteet huomioidaan heikommin”, Sihvonen sanoo.
Yksi syy tähän eroon voi olla vaihtelu siinä, onko moninaisuuden huomioiminen kustannusneutraalia vai ei. Jos esimerkiksi asumistuessa tai muussa toimeentuloa turvaavassa etuudessa huomioitaisiin useampia lapsen läheisiä, tulisi kustannuksia enemmän, Sihvonen sanoo.
Lapsen oikeudet eivät saa riippua perhemuodosta
Lapsen oikeuksien toteutuminen on ydinkysymys, kun mietitään sosiaaliturvan uudistustarpeita.
”On yhä enemmän vuoroasuvia lapsia. Koteja on kaksi, mutta sosiaaliturva ei tunnista tätä niin, että kodit olisivat yhdenvertaisessa asemassa”, Sihvonen sanoo.
Tämä tulee esille varsinkin yleisessä asumistuessa ja toimeentulotuessa. Lapsilisän kohdalla on päätettävä, kumpaan kotiin lapsilisä maksetaan, ja myös vammaisetuudet voidaan maksaa vain yhdelle vanhemmalle.
”Sosiaaliturvaetuuslainsäädäntö ei saisi ajaa ihmisiä tilanteeseen, jossa lapsen asumisesta päätetään sen mukaan, miten etuudet menevät”, Sihvonen toteaa.
Hän muistuttaa, että meneillään on jo uusi tutkimushanke lapsiperheköyhyydestä, jossa myös Kela on mukana. Hankkeessa tarkastellaan muun muassa lasten elatusasian järjestymiseen ja vanhempien toimeentuloon liittyviä kysymyksiä kahden kodin tilanteissa.
”Vanhemmuutta koskevissa jatkovalmisteluissa pitää pohtia, mitä voidaan tehdä etuuslainsäädännössä ja esimerkiksi osana sosiaaliturvauudistusta. Vai tarvitaanko muutoksia nimenomaan juridisen vanhemmuuden säätelyyn, joka koskee laajempaa lainsäädäntöä ja on siten laajempi haaste ja laajempi työ?” Sihvonen kysyy.