Siirry sisältöön
Tutkittua tietoa
|
26.11.2020

Kelan tutkimus: Vuoroasuminen voi jäädä haaveeksi pieni­tuloisessa perheessä

Lasten vuoroasumisesta eron jälkeen on Suomessa paljon näkemyksiä mutta vähän tutkittua tietoa. Ensimmäinen vuoroasumisen yleisyyttä selvittävä tutkimus antaa lisätietoja yhä yleistyvästä asumisjärjestelystä.
Teksti Johanna Hytönen | Kuvat Jonne Räsänen
Isä ja pieni lapsi kävelevät käsi kädessä parkkipaikalla

Lapsen vuoroasuminen voi aiheuttaa ongelmia sosiaalietuuksien, palvelujen ja niihin liittyvän tiedon saamisessa. Vuoroasuminen on yleisintä 3‒12-vuotiailla.

Tuoreen tutkimuksen mukaan vuoroasuminen on Suomessa jo lähes yhtä yleistä kuin Ruotsissa. Ruotsia pidetään vuoroasumisen edelläkävijänä.

Suomessa vajaat 30 prosenttia erillään asuvien vanhempien lapsista asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Vastaava luku Ruotsissa on 35 prosenttia.

Vuoroasumisen yleisyys yllätti Kelan tutkijan Anneli Miettisen. Hän johti Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva -tutkimushanketta, joka on ensimmäinen Suomessa tehty vuoroasumisen yleisyyttä selvittävä tutkimus.

Katso videolta Ainon, Timon ja Sannan kertomukset heidän omista vuoroasumisen kokemuksistaan. Haastateltavat eivät kuulu samaan perheeseen.

Tutkimuksessa kartoitettiin perheiden kokemuksia vuoroasumisesta sekä vuoroasumisen yleisyyttä ja vaikutusta perheen sosiaaliturvaan. Tutkimuksen tekivät sosiaali- ja terveysministeriön tilauksesta Kelan tutkimusyksikkö sekä Turun ja Tampereen yliopistot.

Kyselyyn vastasi 3 500 vanhempaa.

Noin kolmasosa lapsista vuoroasuu

  • Noin 280 000 lasta asuu pysyvästi toisen vanhempansa kanssa. Vajaa kolmasosa erillään asuvien vanhempien lapsista asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona.
  • Yleisintä vuoroasuminen on 3–12-vuotiailla lapsilla.
  • Vuoroasumisesta puhutaan lapsenhuoltolain mukaan silloin, kun lapsi asuu etävanhemman kodissa vähintään 40 prosenttia asumisajastaan.
  • Lapsen vuoroasuminen ja sosiaaliturva -tutkimuksessa vuoroasuminen määriteltiin järjestelyksi, jossa lapsi asuu etävanhemman luona vähintään 12 yötä kuukaudessa. Lapsi on kuitenkin aina kirjoilla yhdessä pääasiallisessa osoitteessa.

Vuoroasuminen mutkistaa tutkimuksen mukaan monia perheiden arkisia tilanteita sekä etuuksien myöntämistä. Palvelujen saaminen voi olla hankalaa, jos vanhempien kodit ovat etäällä toisistaan tai eri kunnissa.

Pienituloisuus voi estää vuoroasumisen

Miettinen muistuttaa, että kaikilla vanhemmilla ei ole eron jälkeen mahdollisuutta taloudellisesti tai muista syistä asua lähellä lapsia ja entistä puolisoa tai hankkia riittävän iso asunto vuoroasumista varten.

Tutkimuksen aineistosta selviääkin, että vuoroasuminen on pienituloisissa perheissä muita harvinaisempaa. Vuoroasuminen on tavallisempaa, jos vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja tai hyvin toimeentulevia.

Yksittäisistä etuuksista nousi tutkimuksessa eniten esille asumistuki. Etävanhemmilla ei välttämättä ole varaa hankkia niin isoa asuntoa, että lapsille olisi esimerkiksi oma huone. Asumistukea ei voi saada vuoroasuvasta lapsesta.

Olisiko siis mahdollista, että nykyistä useampi pienempituloinen vanhempi voisi järjestää vuoroasumisen, jos hän saisi asumistukea?

Tutkimukseen vastanneet etäisät kertoivat tutkimuksen aineistossa esimerkiksi, että vuoroasuminen voi harventua tai loppua kokonaan murrosiässä, kun lapsi kaipaa enemmän yksityisyyttä kuin toisen vanhemman pieni asunto tarjoaa.

Noin sata vastaajaa nosti kyselyssä esiin myös lapsilisän. Vanhemmat pitivät epäoikeudenmukaisena sitä, että lapsilisä maksetaan vain toiselle vanhemmalle, vaikka lapset asuisivat kummankin vanhemman luona.

Asumistukea selvitetään osana kokonaisuudistusta

Sosiaali- ja terveysministeriön etuusyksikön johtaja Liisa Siika-aho kertoo, että vuoroasumisen haasteet on tunnistettu ministeriössä. Se oli yksi syy myös tutkimuksen tilaamiseen.

Tutkimuksen taustalla on niin ikään sosiaaliturvan kokonaisuudistus, jonka yhtenä tavoitteena on sosiaaliturvan yksinkertaistaminen.

Sosiaaliturvakomitean asettamispäätöksessä todetaan, että perhekäsitteiden tarkastelu kuuluu sosiaaliturvan uudistamiseen. Olemme avanneet keskustelun siitä, pitäisikö sosiaaliturvan olla kokonaan yksilökohtaista”, Siika-aho toteaa.

Se vaikuttaisi olennaisesti asumistukeen, joka on nyt ruokakuntakohtainen etuus.

Siika-aho muistuttaa, että silloin kun sosiaaliturva luotiin, ydinperhe oli normi. Tuolloin äiti otti erotilanteissa lähes poikkeuksetta vastuun lasten huoltamisesta. Etuuksien yksinhuoltajakorotukset perustettiin, koska äidit olivat yleensä isiä pienituloisempia.

Siika-aho arvioi, että asumisen tukemista pitäisi selvittää muutenkin kuin yksilö- ja ruokakuntakohtaisuuden pohjalta.

”Tähän liittyy vaikkapa keskustelu siitä, pitäisikö tukea kahta asuntoa, jos esimerkiksi on työn takia kaksi osoitetta.”

Vuoroasumisen tukeminen olisi samankaltainen tilanne.

”On kuitenkin hyvä, ettei lähdetä pistemäisesti korjaamaan sosiaaliturvaa, vaan käsitellään tämäkin asia osana komitean työtä”, Siika-aho lisää.

Asumistuen arvioitu kasvu olisi 3‒5 prosenttia

Asumistuen kehittäminen olisi Miettisen mielestä jokseenkin yksinkertainen keino vuoroasumisen aiheuttamien etuushaasteiden helpottamiseksi.

”Se toki kasvattaisi asumistuen määrää, mutta asumistuen muuttaminen olisi todennäköisesti helpompaa kuin esimerkiksi lapsilisän maksamisen muuttaminen. Esimerkiksi uusperhetilanteissa lapsilisän porrastus lapsiluvun mukaan tekee lapsilisän puolittamisen monimutkaiseksi.”

Tutkimushankkeessa arvioitiin, että asumistuen laajentamisen kustannusvaikutus olisi noin 51‒75 miljoonaa euroa vuodessa. Asumistuen menot kasvaisivat arvion mukaan 3‒5 prosenttia. Laskelma tehtiin nykyisen vuoroasumisen yleisyyden perusteella.

Asumistuen muuttaminen voisi Miettisen mukaan ehkä vähentää myös perheiden kokemia palveluongelmia, jos se mahdollistaisi vanhempien asumisen lähellä toisiaan.

Vuoroasuva lapsi voi jäädä ilman palveluja

Palveluista nousivat tutkimuksessa huomattavan usein esiin koulukuljetukset. Toisen vanhemman asuinkunnalla ei ole velvollisuutta järjestää vuoroasuvalle lapselle kuljetusta kouluun, jos lapsi on kirjoilla eri kunnassa.

Tutkimuksen perusteella vain harva kunta tarjosi koulukuljetuksen etävanhemman luota.

Vanhemmat eivät välttämättä tule ajatelleeksi kotikunnan vaikutusta palveluihin

Vaikka koulukuljetukseen tarjottaisiinkin mahdollisuus, kuljetuksen järjestyminen saattaa olla epävarmaa. Jos autoon eivät kaikki halukkaat mahdu, toisessa kunnassa asuva lapsi ei välttämättä pääse kyytiin.

”Vanhemmat eivät välttämättä tule ajatelleeksi kotikunnan vaikutusta palveluihin”, Miettinen kertoo aineiston perusteella.

Lapsi voi muissakin palveluissa joutua jonon hännille. Esimerkiksi sopivan varhaiskasvatuspaikan saaminen voi olla haaste.

”Vanhemmat toivoivat kyselyssä esimerkiksi, että varhaiskasvatuspaikka löytyisi vanhempien asuinpaikkojen väliltä”, hän sanoo.

Vanhemmat tarvitsevat tukea

Erotilanteessa vanhemmat tarvitsisivat Miettisen mukaan nykyistä enemmän tukea. Voimavaroja ei tiedon etsintään aina riitä, eivätkä vanhemmat välttämättä jaksa ajatella, mitä seurauksia valinnoilla voi olla.

Vaikka neuvontapalveluja on, vanhemmat eivät aina löydä avun äärelle.

Siika-aho lähtisi korjaamaan vuoroasumiseen liittyviä palveluhaasteita mahdollisesti myös sote-uudistuksen yhteydessä.

”Palvelut kuuluvat eri ministeriöiden toimialoihin, joten yksinkertaisinta olisi selvittää palveluhaasteet mahdollisimman järkevin arjen järjestelyin.”

Tiedonsaannin ongelmat kaventavat vanhemmuutta

Perheiden arkeen tuo hankaluuksia tutkimuksen mukaan myös tiedon puute. Etävanhempi ei välttämättä saa tietoa lapsen sote-palveluihin, varhaiskasvatukseen tai kouluun liittyvistä asioista.

Etävanhempi ei välttämättä saa tietoa lapsen sote-palveluihin, varhaiskasvatukseen tai kouluun liittyvistä asioista.

Vaikka sähköisiä viestipalveluja on kehitetty, viestejä ei aina välitetä lapsen kummallekin vanhemmalle. Vanhemmat kertoivat ongelmista esimerkiksi palvelujen ajanvarauksissa ja muistutuksissa sekä muiden lasta koskevien viestien saamisessa.

Tiedonsaannin ongelmat kaventavat Miettisen mukaan etävanhemman mahdollisuuksia osallistua lapsen arkeen. Samalla viestien välittäjänä toimiminen kuormittaa lähivanhempaa.

Ruotsi näyttää mallia yhteisvastuullisuudessa

Vuoroasumisen aiheuttamien sosiaaliturva- ja palveluhaasteiden ratkaisusta voitaisiin etsiä esimerkkiä lähinnä Ruotsista. Tutkimushankkeessa tehdyn maavertailun perusteella Ruotsi on edelläkävijä lasten vuoroasumisen ja sosiaaliturvan yhdistämisessä.

Vuoroasuminen on Ruotsissa huomioitu etuuksissa jo 2000-luvun alusta lähtien. Miettinen arvioi, että Ruotsissa on pitkään korostettu lapsista huolehtimisen yhteisvastuullisuutta riippumatta perhemuodosta.

Siika-ahon mukaan Suomi ja Ruotsi sijoittuvat ratkaisujen pohdinnassa kärkipäähän koko maailmassa. Hän ottaisi esimerkkiä Ruotsista erityisesti lapsilisässä. Ruotsissa lapsilisää maksetaan kahdelle huoltajalle.

Lapsilisän maksutapahtuma oli kallis maksamisen käynnistyessä Suomessa 1948 ja pitkään sen jälkeen. Enää tätä ongelmaa ei ole. Lapsilisä voitaisiin Suomessakin maksaa kahdelle huoltajalle.

Siika-aho korostaa, että vuoroasumista ja sen vaikutuksia arvioitaessa on pohdittava ensisijaisesti lapsen etua.

Etäisä Tomi Laaksonen makaa lastenhuoneen lattialla lelujen keskellä ja sylissään pehmolelu
Lue lisää etävanhemman kokemuksia vuoroasumisesta
Tomi on etävanhempi kolmelle lapselleen
elämässä.fi

”Kyse on lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin. Emme tarkastele, onko vuoroasuminen hyvä vai huono asia. Vuoroasumisen pitää kuitenkin olla pienituloisellekin mahdollista, ja tämä liittyy siihen, miten asumista ylipäätään tuetaan.”

Juttuun on 26.11.2020 lisätty suosittelulinkki verkkoasumisen verkkoseminaarin tallenteeseen. Tallenteen tekstitys valmistuu 30.11.2020 mennessä.

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje
Estä evästeet