Lääkekorvauksia oli tarkoitus leikata 150 milj. eurolla vuoden 2017 alusta alkaen. Osa leikattaisiin aikaistetusti, sillä kuluista pitäisi saada 50 milj. euroa pois jo vuonna 2016. Hallitus on jättänyt asiasta esityksen lokakuun lopussa. Marraskuun puolivälissä tilanne on vielä auki.
Säästötavoite lohkaisisi yli 10 prosenttia lääkekorvausten kokonaismäärästä. Kaikkiaan lääkekorvauksia maksetaan nyt vuositasolla noin 1,3 miljardia euroa. Viime vuonna lääkekorvauksia sai 3,8 miljoonaa suomalaista. Ensi vuonna määrän arvioidaan pienenevän noin neljäsosan.
”Ensimmäinen säästöpaketti toteutettaisiin siten, että lääkkeiden käyttäjät maksaisivat siitä puolet ja lääkealan toimijat toisen puolen”, kertoo Kelan etuuspäällikkö Reija Jääskeläinen.
Alkuomavastuu noussee aiottua enemmän
Jo edellinen hallitus päätti, että lääkkeiden alkuomavastuu otetaan käyttöön vuoden 2016 alussa. Asiakas saa lääkkeistä Kela-korvausta vasta omavastuun täytyttyä.
Alun perin alkuomavastuun piti asettua 45 euroon, mutta myös 60 euron alkuomavastuuta on väläytelty. Alkuomavastuu koskee vain aikuisia. Lisäksi asiakkaan oma maksuosuus suurenee ylemmän erityiskorvausluokan lääkekohtaisissa maksuissa sekä lisäkorvauksissa.
Alkuomavastuu koskee vain aikuisia.
Reaaliaikainen tieto alkuomavastuun kertymisestä näkyy sekä Kelan että apteekkien tietojärjestelmissä. Asiakkaan ei tarvitse itse muistaa ja seurata sen kertymistä.
Vuonna 2016 lääkekulujen asiakaskohtainen katto on 610,37 euroa vuodessa. Tähän asti asiakas on maksanut korvattavista lääkkeistä lääkekaton ylityttyä enää 1,50 euroa lääkkeeltä. Nyt asiakkaan maksuosuus nousisi 1,50 eurosta 2 euroon. Täysimääräisesti korvattavien lääkkeiden omavastuu nousisi 3 eurosta 5 euroon.
Teollisuus ja apteekit mukana kertaluonteisesti
Aiotussa säästöpaketissa määritellään myös lääketeollisuudelle ja lääkkeiden tukkukaupoille vuodeksi 2016 kertaluonteinen palautusmaksu sairausvakuutusrahastoon. Maksu määräytyisi suhteessa sairausvakuutuksesta korvattavien reseptilääkkeiden myyntiin. Apteekkien osallistuminen vuoden 2016 lääkesäästöihin toteutettaisiin korottamalla apteekkimaksua määräaikaisesti.
Kyse olisi väliaikaisesta ratkaisusta, jolla pelataan aikaa suuremman säästötavoitteen valmistelulle. Palautusmaksun ja apteekkimaksun korotuksen arvioidaan tuovan noin 21,5 milj. euroa säästötavoitteesta.
”Toisena vaihtoehtona olisi ollut lääkkeiden tukkuhintojen alentaminen 3,5 %:lla. Siihen ei haluttu lähteä. Käsitykseni mukaan uusien lääkkeiden julkiset listatukkuhinnat ovat Suomessa eurooppalaisittain melko kohtuullisia”, sanoo Lääkkeiden hintalautakunnan johtaja Lauri Pelkonen.
Lisäksi viitehintajärjestelmä laajennettaisiin lääkelaastareihin. Toimenpiteen arvioidaan tuottavan säästöä 3,5 milj. euroa.
”Monissa EU-maissa on käytössä lääkealan toimijoiden takaisinmaksumenettelyjä. Lääkekorvausjärjestelmät ovat kuitenkin niin erilaisia, että on vaikeaa tehdä vertailuja suhteessa Suomeen”, pohtii Kelan yliproviisori Jaana Kruuti.
Lääkkeiden hintakilpailua odotetaan
Suurempaa säästötavoitetta ei saada kokoon muuttamalla alkuomavastuujärjestelmää.
”Jos säästötavoite rahoitettaisiin pelkästään alkuomavastuuta nostamalla, sen pitäisi olla 200 euroa”, Kruuti lainaa Kelan tutkimusosaston laskelmia.
Vuodelle 2017 asetetun säästötavoitteen täyttämisessä toiveet kohdistuvatkin yksittäisten maksukorotusten tai leikkausten sijaan rationaalisen lääkehoidon kehittämiseen ja biologisten lääkkeiden hintakilpailun lisäämiseen.
Rationaalinen lääkehoito tarkoittaa, että potilaalle määrätään diagnoosin perusteella toimivat lääkkeet. Lisäksi potilas saa opastusta niiden käyttämiseen ja lääkkeiden vaikutusta myös seurataan. Rationaalinen lääkehoito pyrkii osaltaan vähentämään lääkehävikkiä ja edistämään edullisempien lääkevalmisteiden käyttöä.
Toiveet kohdistuvat yksittäisten maksukorotusten tai leikkausten sijaan myös rationaalisen lääkehoidon kehittämiseen ja biologisten lääkkeiden hintakilpailuun.
Yksi rationaalisen lääkehoidon keinoista on lääkehoidon arviointi. Arvioinnissa selvitetään, onko asiakkaalla käytössä oikeat lääkkeet.
”Lääkehoidon arviointi on järkevä keino ja todennäköisesti tuo säästöjä. Yksittäisen asiakkaan kustannukset eivät välttämättä pienene. Voi olla, että jokin lääke pitää vaihtaa toiseen, aiempaan kalliimpaan lääkkeeseen”, Pelkonen muistuttaa.
Tarkemmista toimenpiteistä ei ole vielä tietoa, sillä rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmaa valmisteleva työryhmä on vasta aloittanut toimintansa sosiaali- ja terveysministeriössä.
Biologisten lääkkeiden joukossa on lääkkeitä, joiden patenttisuoja päättyy lähivuosina. Tämä mahdollistaa alkuperäisvalmisteita edullisempien biosimilaarivalmisteiden tulon markkinoille. Kilpailun toivotaan painavan hintoja alaspäin asiakkaiden ja lääkekorvausjärjestelmän hyödyksi.
”Järjestelmää tulisi kehittää niin, että lääkemarkkinoilla syntyisi kilpailua biologisten lääkkeiden kesken”, Pelkonen linjaa.
Maksut nousevat keskimäärin 15 euroa
Kun lääkekorvausjärjestelmää uudistetaan, Kelan tutkimusosastolla selvitetään simuloinnin avulla, miten vaihtoehtoiset toimenpiteet vaikuttaisivat lääkkeiden käyttäjiin ja valtion talouteen. Jos esimerkiksi lääkekorvausprosenttia muutetaan suuntaan tai toiseen, mitä siitä seuraa eri-ikäisten tai eri sairauksia sairastavien lääkekuluihin tai miten muutos kohdistuu suuri- ja pienituloisiin.
Tutkimusosaston roolina on vaikutusten ennakointi. Lisäksi tutkimusosastolla selvitetään jälkikäteen, mitä tapahtui uudistuksen voimaantulon vaikutuksesta.
Kelan tutkimusosasto simuloi uudistusten vaikutuksia.
”Nyt tulevien uudistusten myötä lääkkeiden käyttäjien maksuosuus nousee keskimäärin 15 euroa vuodessa. Suurella osalla lääkkeiden käyttäjistä muutokset ovat pienehköjä”, Jaana Kruuti kertoo.
Alkuomavastuun vaikutusta pehmentäisi lääkkeiden peruskorvausprosentin nouseminen 35 prosentista 40 prosenttiin.
Mitä enemmän kuluja hillitseviä keinoja onnistutaan löytämään rationaalisen lääkehoidon ja hintakilpailun avulla, sen järkevämpi kokonaisuus säästöpaketista saadaan terveys- ja lääkepoliittisesti katsottuna.
”Sitä kautta saatavat säästöt eivät heikennä hoidon laatua tai lääkkeiden saatavuutta”, Pelkonen arvioi.
”Lääkehoidon kuntoon saaminen säästää väistämättä kuluja. Se voi näkyä vähentyneinä lääkärissä käynteinä, ihmisten parempana vointina tai vaikkapa murtumien vähentymisenä”, Kruuti lisää. ■