Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Kun perusturva pettää, turvaudutaan toimeentulotukeen

Suomea on moitittu sekä kansainvälisessä että kansallisessa keskustelussa siitä, että perusturvan taso on jäänyt jälkeen ansiotason kehityksestä.
Teksti Tuija Korpela, Kela ja Minna Ylikännö, KelaKuvat Antti Pulkkinen

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ovat arviointiraporteissaan todenneet suomalaisen perusturvan riittämättömäksi. Perusturvan varassa elävien talouksien tulotaso jää myös heidän oman arvionsa mukaan riittävän vähimmäisturvan tason alapuolelle. Käytettävissä olevat tulot eivät asumiskustannusten jälkeen riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta.

Työmarkkinatuen saajilla oli ongelmia saada rahat riittämään edes ruokaan.

Perustuslain mukaan julkisen vallan tulee turvata välttämätön toimeentulo ja huolenpito jokaiselle, joka ei kykene itse hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Edelleen lain mukaan tulee taata jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Laki ei kuitenkaan ota kantaa siihen, mikä vähimmäisturvan tai perusturvan tason pitäisi olla, jotta voitaisiin sanoa, että julkinen valta toteuttaa lain henkeä riittävästä toimeentulosta.

Perusturvan heikkous näkyy pahimmillaan tulottomuutena

Kelan tutkimus kysyi vuonna 2012 suomalaisilta hyvinvointiin ja toimeentuloon liittyvistä asioista. Työmarkkinatuen ja kansaneläkkeen saajat olivat kyselyn perusteella kokeneet pienistä tuloista johtuvia ongelmia huomattavasti useammin kuin työssä käyvät. Laskuja oli jäänyt maksamatta, samoin vuokria. Myös terveydenhuollosta ja lääkkeistä oli jouduttu tinkimään. Etenkin työmarkkinatuen saajilla oli ongelmia saada rahat riittämään päivittäiseen ruokaan.

Perusturvan varassa elävät joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, jotta he pärjäisivät edes jotenkuten.

Monet laskelmat osoittavat, että perusturvaa joudutaan täydentämään viimesijaisella vähimmäisturvalla. Viimesijainen vähimmäisturva tarkoittaa yleensä perustoimeentulotukea. Perusturvan varassa elävät joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, jotta he pärjäisivät edes jotenkuten.

Toimeentuloturvan verkossa on siis ihmisen mentävä reikä. Pahimmillaan se näkyy tulottomuutena eli tilanteena, jossa henkilöllä ei ole lainkaan veronalaisia työ- tai pääomatuloja eikä hän saa mitään syyperusteista sosiaalietuutta.

Perusturvan puutteet on todennettu moneen otteeseen. Mutta millainen se on vuonna 2017? Miten perusturvan varassa olevat joutuvat täydentämään toimeentuloaan viimesijaisella toimeentulotuella? Miten usein toimeentulotuki on ainoa etuus ja ketkä ovat niitä, jotka helpoimmin putoavat toimeentuloturvan verkon läpi?

Työmarkkinatukea saavan köyhyysriski on ilmeinen

Noin puolet perustoimeentulotukea saaneista kotitalouksista on Kelan rekis­teritiedon mukaan saanut tammi–heinäkuun 2017 aikana viimesijaista turvaa paikkaamaan perusturvan aukkoja. Keskimäärin 40 % toimeentulotukea saavista kotitalouksista on saanut ensisijaisesti työmarkkinatukea, 9 % opintotukea (ei kesäkuukausina) ja 7 % eläkettä. Selvästi suurimman ryhmän näistä muodostavat työmarkkinatuen saajat. Kun asiaa katsotaan toisinpäin, kolmasosa työmarkkinatuen saajista on saanut myös toimeentulotukea.

Työmarkkinatukea saavien köyhyysriski onkin ilmeinen sekä tulojen perusteella laskien että muilla mittareilla mitaten. Työmarkkinatuen määrä on ennen verotusta keskimäärin 697 euroa kuukaudessa. Ilman korotuksia tuen taso on 32,40 euroa päivässä, ja tukea maksetaan viideltä päivältä viikossa. Asumisen ja muiden pakollisten menojen jälkeen käteen jäävä tulo on ymmärrettävästi vähemmän.

Käytännössä monilla eläkkeensaajilla on kuitenkin vaikeuksia saada rahat riittämään.

Myös eläkeläisten köyhyys on noussut viime vuosina keskusteluun. Takuueläke on perusturvaetuuksista tasoltaan korkein – tällä hetkellä 760,26 euroa kuukaudessa – ja laskennallisesti sillä pitäisi tulla toimeen. Käytännössä monilla eläkkeensaajilla on kuitenkin vaikeuksia saada rahat riittämään.

Vaikka eläkkeensaajien kotitalouksien osuus perustoimeentulotuen saajakotitalouksista oli alkuvuonna noin 7 %, he muodostivat huomattavasti suuremman osuuden kielteisen päätöksen saaneista kotitalouksista. Perusturvajärjestelmässämme on siis aukkoja, joihin pudotaan mutta jotka jäävät näkymättömiin, kun paikannetaan köyhyyttä ja pienituloisuudesta johtuvia ongelmia.

Kun toimeentulotuki on siirretty Kelaan, voimme paremmin tunnistaa perusturvan riskit.

Nuorten ongelmat riski yhteiskunnalle

Toimeentulotuen Kela-siirron yhtenä tavoitteena oli varmistaa, että tukea tarvitsevat ihmiset saisivat etuudet, joihin heillä on oikeus. Siirron vaikutukset esimerkiksi tulottomien tilanteeseen ovat nähtävissä tulevien vuosien aikana. Asiakkaiden moninaisiin tilanteisiin pystytään Kelassa perehtymään alkukiireiden väistyttyä nykyistä paremmin.

Kelakaan ei täysin pysty paikkamaan aukkoja, jos perusturvan kriteerit ovat niin tiukat, että oikeutta etuuteen ei synny. Näin on etenkin alle 25-vuotiaiden työttömien nuorten kohdalla. Ilman ammatillista koulutusta nuorella ei välttämättä ole lainkaan oikeutta työmarkkinatukeen tai tuen odotusaika on viisi kuukautta. Nuoret ovatkin toimeentulotukea saavien joukossa yliedustettuina. Heistä monet saavat vähimmäisturvan lisäksi vain asumistukea.

Nuorten ongelmien ehkäisemisen tulisi olla ensisijainen tavoite sekä kansallisella että paikallisella tasolla.

Nuorena koetut toimeentulo-ongelmat yhdistettynä muihin sosiaalisiin ongelmiin ovat merkittävä riski sekä nuorelle itselleen että yhteiskunnalle. Nuorten ongelmien ehkäisemisen tulisi olla ensisijainen tavoite sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Nuorille tarkoitetut Ohjaamo-palvelupisteet eri puolilla Suomea ovat hyvä esimerkki moniammatillisesta matalan kynnyksen auttamisen mallista. Sen hedelmiä kerätään vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun nuori on tullut ongelmistaan kuulluksi.

Kelan tilastot todentavat sen, minkä jo aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet. Perusturvassa on aukkoja ja niiden läpi pudotaan. Toimeentulotuen Kela-siirron jälkeen pystymme kuitenkin arvioimaan sosiaaliturvajärjestelmän toimivuutta aiempaa laajemmin. Parantuneen tilastoinnin myötä saamme paremman ja tarkemman kuvan siitä, ketkä ovat pudonneet tai putoamaisillaan perusturvan aukoista. Tätä tietoa voidaan käyttää kehitettäessä sosiaaliturvajärjestelmiä vastaamaan paremmin perustuslain henkeä.

Lähteet:

Airio Ilpo. 2013. Toimeentuloturvan verkkoa kokemassa. Kansalaisten käsitykset ja odotukset. Helsinki: Kela.

European Committee of Social Rights. 2016. Report to the Committee of Ministers

Hannikainen-Ingman Katri, Hiilamo Heikki, Honkanen Pertti, Kuivalainen Susan, Moisio Pasi. 2012. Perus- ja vähimmäisturvan yleisyys ja päällekkäisyys 2000-2009. Helsinki: THL.

Honkanen Pertti. 2011. Perusturvan kasvava aukko – tulottomien kotitalouksen määrä kasvaa. Hyvinvointikatsaus 2/2011, 2-5.

Honkanen Pertti, Tervola Jussi. 2013. Vuoden 2013 perusturvamuutoksien vaikutukset. Helsinki: Kela.         

Jussila Henrik. 2012. Päätöksenteon tukena vai hyllyssä pölyttymässä? Sosiaalipoliittisen tiedon käyttö eduskuntatyössä. Helsinki: Kela.

Kallio Johanna. 2010. Hyvinvointipalvelujärjestelmän muutos ja suomalaisten mielipiteet. Helsinki: Kela.

Kangas Olli. Suomen peruseläke on kattava – mutta onko se riittävä? Kelan tutkimusblogi 16.8.2017

Kangas Olli, Ritakallio Veli-Matti. 2008. Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. Helsinki: Kela.

Korpela Tuija. Toimeentulotuessa tarvitaan edelleen harkintaa. Kelan tutkimusblogi 8.6.2017.

THL 2015. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti. Helsinki: THL.

Ylikännö Minna. 2013. Työmarkkinatuki riittää, riittää, riittää – ei riittänytkään. Teoksessa Airio Ilpo (toim.) Toimeentuloturvan verkkoa kokemassa. Kansalaisten käsitykset ja odotukset. Helsinki: Kela.