Oululaisten perusterveydenhuollon avohoidon kustannukset (pois lukien suun terveydenhoito) euroa/asukas. Eri rahoituskanavien kustannukset sisältävät myös potilaan itsensä maksaman osuuden. Lähde: Hujanen T, Mikkola H, Kelan tutkimusosasto, Työterveyshuolto Oulussa 2013 (12.2.2015)
Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistamista ja sen rahoitusta on pohdittu tänä keväänä yhä kiivaammin. Rahoituksen uudelleenjärjestelystä tehdyt ehdotukset perustuvat kuitenkin varsin karkeisiin tilastotietoihin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore selvitys rahavirroista paljastaa, että tiedot varsinkin sosiaalipalvelujen kustannuksista ovat hyvin ylimalkaista. Vastaava tilanne on laitoshoidossa käytetyissä lääkkeissä ja kuntien maksamissa kyydeissä.
Kelassa raha seuraa asiakasta
Laitoshoidon lääkekustannuksista ei ole samanlaista kansallista eikä alueellista rekisteritietoa kuin Kelan korvaamista lääkeostoista. Kelan rekistereistä löytyvät tarvittaessa tiedot lääkkeistä ostokertojen tarkkuudella, ja myös matkakorvaustiedot ovat yksilöitävissä tarkasti.
Kelan rekistereistä löytyvät tarvittaessa tiedot lääkkeistä ostokertojen tarkkuudella.
Tiedot kirjautuvat järjestelmään, koska korvaukset maksetaan asiakkaille valtaosin ajantasaisesti suorakorvausjärjestelmissä. Työterveyshuollosta Kelalla ei ole vastaavia tietoja, koska korvaukset maksetaan suoraan työnantajalle.
Jos kunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa rekisteritiedon tarkkuus olisi vastaavalla tasolla kuin valtaosassa Kelan etuusrekistereistä, jokaisen potilaan hoitoketjun kustannukset pystyttäisiin jäljittämään aukottomasti ja niitä voitaisiin vertailla. Nykyisen sote-järjestelmän suurin ongelma kustannusten hallinnassa on epäselvyys siitä, kuka kustannusprosesseja hallitsee ja kuka niihin puuttuu.
Ainutlaatuista tietoa Oulusta
Kelan tutkimus- ja IT-osasto ovat kantaneet kortensa kekoon vauhdittamalla koko sote-palvelukentän kattavan tutkimusaineiston keruuta Oulusta. Saimme kerättyä perusterveydenhuollon avohoidon tietoja siten, että pystyimme arvioimaan neljän eri kanavan käyttöä ja kustannuksia väestössä ikäryhmittäin vuonna 2013. Nämä kanavat ovat kunnallinen avohoito (pl. suun terveydenhoito), työterveyshuolto, yksityiset lääkäripalvelut sekä opiskelijaterveydenhuolto YTHS:n palvelut.
Työterveyshuollon tiedot kerättiin neljältä palveluntuottajalta, ja aineisto kattaa yli 90 % työterveyshuoltopalvelujen kustannuksista. Työikäisten oululaisten avoterveydenhuollon palvelut tuotetaan pääosin työterveyshuollossa. Yksityisillä lääkäripalveluilla on puolestaan esimerkiksi yli 40-vuotiaan työikäisen väestön hoidossa yhtä merkittävä rooli kuin kunnallisilla palveluilla.
Kunnallisen perusterveydenhuollon merkitys kasvaa eläkeiän saavuttamisen jälkeen.
Kunnallisen perusterveydenhuollon merkitys kasvaa eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Avoterveyspalvelujen käyttö näyttää tilapäisesti vähenevän yli 60-vuotiaiden ikäryhmässä. Tällöin työterveyshuolto loppuu ja siirrytään käyttämään kunnallisia terveyskeskuspalveluita. Yksityispalvelujen käyttö näyttää säilyvän täydentävänä palveluna kaikissa ikäryhmissä.
Oulun väestö on hivenen nuorempaa kuin maassa keskimäärin. 200 000 hengen väestöpohja on kuitenkin niin suuri, että tutkimuksen tuloksia voidaan pitää vähintäänkin suuntaa antavina koko maan tasolla.
Henkilötasoiseen aineistoon on kerätty kaikkien oululaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttötiedot mahdollisimman tarkalla tasolla vuodelta 2013. Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tietoihin yhdistettiin Kelan rekisteritietoja esimerkiksi sairaanhoitokorvausrekisteristä, joka kattaa tiedot muun muassa avohoidon lääkkeistä, yksityisistä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluista, matkakorvauksista sekä Kelan järjestämisvastuulla olevasta kuntoutuksesta. Näihin tietoihin yhdistettiin vielä neljän suurimman työterveyshuollon palveluntuottajan tiedot henkilötasolla.
Ensimmäisiä tuloksia on jo tuotu päätöksentekoon sosiaali- ja terveysministeriön virtuaalikokeilujen tutkimusverkostossa.
Mistä säästetään?
Jo aikaisempien tutkimusten perusteella olemme tienneet, että esimerkiksi lääkekustannukset kasaantuvat harvoille. Silti jossain määrin hätkähdyttää se tieto, että oululaisille maksetuista sairaanhoitovakuutuksen 88 milj. eurosta peräti 60 milj. maksetaan vain 10 %:lle oululaisista eli 20 000 potilaalle. Potista vain alle 30 milj. euroa jää 90 %:lle väestöstä.
Tässä joukossa on vähän työterveyshuollon asiakkaita. Vielä harvempi heistä on yksityisten lääkäri- tai hammaslääkäripalvelujen käyttäjiä. Tähän ryhmään kuuluvien henkilöiden kustannukset ilman asiakkaan itsensä maksamia maksuja ylittivät 5 000 euroa vuonna 2013.
Eniten palveluja tarvitsevat ovat pääosin sosiaalipalvelujen asiakkaita.
Alustava analyysi eri potilasryhmistä kertoo sen, että eniten palveluja tarvitsevat ovat pääosin sosiaalipalvelujen asiakkaita.
Lukumääräisesti eniten paljon palveluita käyttävistä asiakkaista, noin 40 %, on somaattisen erikoissairaanhoidon asiakkaina. Näiden asiakkaiden keskimääräiset vuosikustannukset jäivät alle 15 000 euroon. Vanhuspalveluissa kustannukset kipusivat keskimäärin jo yli 40 000 euroon. Heitä oli noin 4 000 henkilöä.
Vammaispalvelujen asiakkaiden keskimääräiset kustannukset olivat noin 35 000 euroa, ja lastensuojelussa oltiin lähellä 30 000 euron rajaa.
Pelkästään lääkekorvauksien saajista erityisen paljon voimavaroja tarvitsevia oli noin 500 eli noin 2 % näistä 20 000 asiakkaasta. Heidän keskimääräiset kulunsa hipoivat 20 000:ta euroa. Tässä asiakasryhmässä Kelan rahoituksen rooli oli ylivoimaisesti suurin. Toinen erityisesti Kelan rahoituksen kannalta merkittävä asiakasryhmä tulee vammaispalveluista.
Vakavasti sairaat saavat vielä varsin hyvin palvelunsa ja ainakin lääkkeensä.
Aineisto todentaa sen, että vakavasti sairaat todennäköisesti saavat vielä varsin hyvin palvelunsa ja ainakin lääkkeensä. Vakuutusperiaate siis toimii.
Mistä Kela-korvauksissa sitten voitaisiin säästää? Tutkimuksen tässä vaiheessa voidaan todeta, että esimerkiksi harvinaisen sairauden sattuessa kohdalle säästövara lienee vähäinen. Toisaalta, voidaanko esimerkiksi harvinaislääkkeiden hintoihin vaikuttaa säätelyllä tai kilpailutuksella enemmän?
Kovin massiivisia säästöjä ei löydy todennäköisesti vanhusten lääkehuollostakaan, mutta sieltä ehkä olisi syytä aloittaa. Kyse lienee lääkehoidon arvioinnista ja hoidon laadusta sekä siitä, että lääkkeiden haitallisia yhteisvaikutuksia saataisiin vähennettyä, kuten Kelan tutkijat Saastamoinen ja Verho tuoreessa tutkimuksessaan toteavat.
Matkakorvauksissa saattaisi syntyä jonkin verran säästöjä, jos yhdistetään vammaispalvelulain alaiset kuljetukset ja Kelan korvaamat matkat. Alle 20 %:lla Kelan kustantamaa kuljetusta saaneilla potilailla oli myös kunnan kuljetuspalvelupäätös.
Poliittisista päätöksentekijöistä riippuu se, ryhdytäänkö säästöjä etsimään heti vai vasta hamassa tulevaisuudessa, kun sote-rahoitusuudistus todella tehdään.
Lähteet:
Kinnula P. ym. Sisältöä sote-uudistukseen, tunnuslukuja terveydenhuollon suunnitteluun, Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisusarjan nro 78, Vammalan Kirjapaino, Sastamala 2014.
Saastamoinen LK, Verho J. Register-based indicators for potentially inappropriate medication in high-cost patients with excessive polypharmacy, Pharmacology and Drug Safety 2015 epub ahead of prit DOI: 10.1002/pds.3764.
Saastamoinen LK, Verho J. Drug expenditure of high-cost patients and their characteristics in Finland. European Journal of Health Economics 14(3), 495–502, 2013.
Seppälä T.T, Pekurinen M. Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset rahavirrat, THL raportteja 22/2014.
Lue myös:
Rinnakkaiseloa Oulussa -tutkimusblogi
Sote-solmut selville, rahavirrat näkyviksi -tapahtuman materiaalit, Sitra