Siirry sisältöön
Näkemyksiä sosiaaliturvasta
|
1.6.2018

Anna Metteri: sosiaali­turvassa on unohdettu inhimillisyys

Sosiaalityön yliopistonlehtori Anna Metteri toivoo päätöksentekoon ihmisten aitojen elämäntilanteiden ymmärrystä. Byrokratia, syyllistäminen ja joustamattomuus eivät auta ketään eteenpäin.
Teksti Päivi Maaniitty | Kuvat Vesa Tyni

Anna Metterin mukaan inhimillisyys on unohdettu sosiaaliturvan toimeenpanossa eikä yksilöllistä harkintaa tunneta.

Sosiaaliturva lannistaa

”Meillä on sosiaalipolitiikassa trendinä leimata ja lannistaa työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä ja asettaa heidät byrokratian kohteeksi. Rakenteellisista ongelmista syytetään ihmistä itseään. Rakenteellinen työttömyys jätetään keskustelussa huomiotta.

Poliittisia päätöksiä tehdään selvittämättä niiden vaikutusta ihmisiin, ettei kukaan vain saisi rahaa liian kevyillä perusteilla.

Työttöminä työnhakijoina on paljon ihmisiä, joiden toimintakyky on sairauden takia heikentynyt. Silti ajatellaan, että heidän pitäisi suoriutua annetuista vaatimuksista tai heidän perusturvaansa heikennetään. Poliittisia päätöksiä tehdään selvittämättä niiden vaikutusta ihmisiin, ettei kukaan vain saisi rahaa liian kevyillä perusteilla.

Tutkimusten mukaan suomalaiset suhtautuvat hyvinvointivaltioon hyvin tunnepitoisesti: huonot kokemukset heikentävät luottamusta ja samalla ihmisen selviytymistä, kun taas myönteisten kokemusten myötä luottamus yleistyy.”

Byrokratiasta aiheutuva arjen stressi heikentää mielenterveyttä.

Byrokratiaa tulisi selkeyttää

”Rankaiseva ja syyttävä byrokratia heikentää ihmisen toimintakykyä. Byrokratiasta aiheutuva arjen stressi heikentää mielenterveyttä. Nykyisestä byrokratiasta ei selviä, jos toimintakyky alenee. Byrokratian selkeyttäminen olisi ratkaisu moneen.

Tarpeellinen byrokratia olisi riittävän selvää ja yksinkertaista. Toimeentulotuen siirron Kelalle piti helpottaa asioiden hoitamista, mutta mielestäni se on vain vaikeuttanut tukea tarvitsevien tilannetta. Nyt joudutaan tekemään monia hakemuksia, mikä tuottaa ylimääräistä työtä.

Kun työkyvyttömyyteen ja kuntoutukseen liittyvät tukipäätökset viivästyvät, maksetaan tulojen vähäisyyden vuoksi esimerkiksi asumistukea, jota peritään myöhemmin maksettavasta etuudesta takaisin. Takaisinperintä ja muun muassa terveydenhuollon asiakasmaksut ja niiden perintä voivat viedä pienituloisia velkakierteeseen.”

Työkyvyttömyyseläkkeiden hylkääminen on paheneva ongelma.

Yksilöllinen harkinta mukaan päätöksentekoon

”Työkyvyttömyyseläkkeiden hylkääminen on paheneva ongelma. Päätökset työkyvyttömyyseläkkeistä tehdään viime kädessä juridisin perustein, eikä niitä muuteta, jos ei ole uutta näyttöä. Valituselimet sivuuttavat sen mahdollisuuden, että päätös voi olla myös virheellinen.

Jos työkykyarvio perustuu monen erikoislääkärin näkemykseen, uutta näyttöä on äärimmäisen vaikea saada. Tällainen eläkeratkaisukäytäntö perustuu näkemykseen virheettömästä organisaatiosta. Käytäntö kuormittaa palvelujärjestelmää ja ajaa yksilöitä kohtuuttomiin tilanteisiin.

Virheetön järjestelmä edellyttää virheetöntä asiointia. Inhimillisyys on unohdettu.

Ne sairastuneet, jotka eivät ole päässeet työkyvyttömyyseläkkeelle, joutuvat aktiivimallin pyöritykseen. Kahden päivän varoitusajalla tulleen työnhakumääräyksen laiminlyönti epähuomiossa voi aiheuttaa kahden kuukauden karenssin.

Säännöt on tehty automaattisiksi, eikä yksilöllistä harkintaa tunneta. Virheetön järjestelmä edellyttää virheetöntä asiointia. Inhimillisyys on unohdettu.”

Pitkäjänteisyyttä sosiaaliseen tukeen

”Vuoden 1987 suomalaisen kohorttitutkimuksen mukaan monet terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat ovat ylisukupolvisia. Jos ei tarkastella isoa kuvaa, ei nähdä sosiaalisen tuen merkitystä pitkällä tähtäimellä.

Kierre pitäisi saada katkaistua aikaisin, mutta perheiden tukeminen on heikentynyt 1990-luvulta alkaen. Köyhien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt. Sijaishuollossa olevat lapset ovat kiireellisen tuen tarpeessa, mutta terapioihin on jopa vuosien pituiset jonot.

Kierre pitäisi saada katkaistua aikaisin, mutta perheiden tukeminen on heikentynyt 1990-luvulta alkaen.

Poliittisena tavoitteena on vuosikymmenten ajan ollut ollut terveyden eriarvoisuuden vähentäminen. Mutta jos sitä ei kytketä yhteen sosiaalisen eriarvoisuuden kanssa, tavoite ei voi toteutua.

On olemassa kansainvälistä ja kotimaista tutkimustietoa terveyden sosiaalisista tekijöistä. Viimeisimmän potilasjärjestön tutkimuksen mukaan jopa 190 000 pitkäaikaissairasta jättää lääkkeen hankkimatta sen hinnan takia.

Aiemmin ajateltiin, että ihmisiin sijoittaminen on sosiaalinen investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Lyhyen tähtäimen säästäminen tulee myöhemmin näkyviin kustannuksina.”

Anna Metteri
  • Tampereen yliopiston sosiaalityön yliopistonlehtori.
  • Väitellyt vuonna 2012 aiheesta ”Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö”.
  • Työstää uutta terveydenhuollon sosiaalityöntekijöille kohdistuvaa kyselyä. Kyselyn perusteella nykyajan kohtuuttomia tilanteita voidaan verrata 1990-luvun tutkimusaineistoon.

Asia, jonka muuttaisin sosiaaliturvassa: Nostaisin kunnolla perusturvan tasoa. Tasokorotus voitaisiin rahoittaa osittain sillä, että byrokratia vähenisi.

 

Seuraa sosiaaliturvan kehityksen isoja ja pieniä aiheita, tutkimuksia ja tilastoanalyysejä.

Tilaa uutiskirje