Kannustaako vanhempain­vapaa isiä kotiin?

Perhevapaiden uudistamiseen on kohdistettu Suomessa useita eri tavoitteita. Järjestelmälle on toivottu kokonaisuudistusta, mutta on myös haluttu pidentää äitien työuria ja kannustaa isiä pitämään vanhempainvapaita.

Mitä perhevapaiden toimivuudesta ja kannustavuudesta on havaittu muissa Pohjoismaissa?

Vanhempainvapaita on tutkittu Pohjoismaissa paljon sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Varsinkin Ruotsissa on tehty paljon etuusrekisteihin perustuvaa tutkimusta ja selvitetty vapaiden käyttöä ja niiden jakautumista sukupuolten välillä.

Isälle kiintiö perhevapaisiin

Isiä on kaikissa Pohjoismaissa kannustettu pitämään vanhempainvapaita kiintiöimällä isille oma jakso vapaasta.

Isiä on kaikissa Pohjoismaissa kannustettu pitämään vanhempainvapaita kiintiöimällä isille oma jakso vapaasta.

Islannissa vuonna 2001 tehty uudistus oli radikaali. Isille korvamerkittiin 3 kuukauden jakso vanhempainvapaata. Se on pisimpiä isän kiintiöitä koko Euroopassa. Ruotsissa isän jakso piteni 3 kuukauteen vuonna 2016.

Kaikki Islannin poliittiset puolueet kannattivat Islannin yliopiston professori Guðný Björk Eydalin mukaan uudistusta. Uudistuksella oli myös työmarkkinaosapuolten tuki.

Laaja kannatus saattoi johtua siitä, että isän kiintiön käyttöönotto pidensi ansiosidonnaista vanhempainvapaata merkittävästi aikaisempaan verrattuna.

Islantilaisisien halukkuus kiintiön käyttöön on ollut huomattavan suurta. Sikäläiset isät ovat pitkään pitäneet ykkössijaa vertailtaessa isien osuutta vapaiden käytössä.

Viidesosa suomalaisisistä ei pidä perhevapaata

Parhaillaan käynnissä olevassa Kelan tutkimuksessa tarkastellaan isien perhevapaiden käytön taustoja erityisesti uusimman, vuoden 2013 reformin osalta.

Isälle kiintiöity oma jakso perhevapaista on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi lisätä isien osallistumista.

Isälle kiintiöity oma jakso perhevapaista on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi lisätä isien osallistumista. Reilut 40 % suomalaisista isistä pitää isälle vanhempainvapaan jälkeen kiintiöidyn jakson.

Kiintiöt näyttävät kuitenkin auttavan vain tiettyyn pisteeseen asti. Isistä yli 20 % jättää vanhempainvapaan kokonaan käyttämättä. Lähes kolmasosa pitää vapaata vain 1–3 viikkoa lapsen syntymän aikaan.

Isistä yli 20 % jättää vanhempainvapaan kokonaan käyttämättä.

Samansuuntaisia havaintoja on muista Pohjoismaista. Lähes neljäsosa ruotsalaisista isistä ei käytä lainkaan vanhempainvapaita lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana.

Tukholman yliopiston professori Ann-Zofie Duvanderin mukaan olisikin tärkeämpää saada useampi isä käyttämään vapaita sen sijaan, että luodaan kannustimia niille isille, jotka jo pitävät vanhempainvapaita.

Islannissa finanssikriisi horjutti perhevapaajärjestelmää

Islannin perhevapaajärjestelmän kehittämisen haasteena on ollut vuonna 2008 alkanut, julkista taloutta horjuttanut raju finanssikriisi.

Talouskriisin seurauksena vanhempainvapaan korvaustasoa leikattiin tuntuvasti. Leikkaukset kohdistuivat suureen joukkoon perheitä ja vähensivät Eydalin mukaan varsinkin isien halukkuutta käyttää vapaita.

Talouskriisin seurauksena vanhempainvapaan korvaustasoa leikattiin tuntuvasti.

Pitkään jatkuneesta talouslamasta huolimatta korvaustasoa on kuitenkin vähitellen nostettu kohti kriisiä edeltänyttä tasoa. Talouskriisi on hidastanut myös vanhempainvapaaseen suunnitellun ansiosidonnaisen pidennyksen toteutusta.

Joustoja tarvittaisiin myös äideille

Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmää on pidetty Pohjoismaiden joustavimpana. Sikäläiset perheet haluavat Duvanderin mukaan pitää kiinni järjestelmän joustavuudesta.

Vanhemmat voivat halutessaan pitää vanhempainvapaan osa-aikaisena matalammalla tulotasolla. Vapaan voi myös jakaa osiin. Monet ruotsalaiset käyttävät tätä mahdollisuutta ja hoitavat lastaan ansiosidonnaisen vapaan turvin lähes 1,5-vuotiaaksi.

Suomalaiset vanhemmat ovat toivoneet enemmän joustoa vanhempainvapaisiin.

Suomalaiset vanhemmat ovat useiden eri kyselytutkimusten mukaan toivoneet enemmän joustoa vanhempainvapaisiin. Nykyjärjestelmä antaa joustomahdollisuuksia kuitenkin vain isille.

Isät voivat siirtää oman kiintiönsä pitämistä aina siihen asti, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Vapaan pitäminen osa-aikaisena on käytännössä hankalaa, eikä sen avulla ole mahdollisuutta jakaa vapaata pidemmälle aikavälille.

Yksinhuoltajaperheissä hoivavaje

Viime aikoina on kiinnitetty enemmän huomiota perheiden välisiin eroihin perhevapaiden käytössä. On haluttu selvittää, miten erilaisten perheiden oikeus ja mahdollisuus käyttää perhevapaita toteutuu.

Samalla näkökulma on kääntynyt enemmän lasten suuntaan. Esimerkkinä tästä ovat vaikkapa kysymykset siitä, miten yksinhuoltajaperheet ja maahanmuuttajaperheet käyttävät perhevapaita.

Islannissa lasten näkökulma ja lasten oikeus saada hoivaa kummaltakin vanhemmaltaan on noussut viime vuosina voimakkaasti esiin.

Yksinhuoltajaperheiden isät pitävät vähemmän perhevapaata kuin muut isät.

Eydal ja Duvander ovat huolissaan molempien vanhempien mahdollisuuksista osallistua lapsen hoivaan yksinhuoltajaperheissä.

Yksinhuoltajaperheiden isät käyttävät Islannissa vähemmän vapaita kuin muut isät, vaikka kumpikin vanhemmista on oikeutettu kiintiöön riippumatta siitä, asuvatko vanhemmat yhdessä vai eivät. Eydal kaipaakin näille perheille tukea ja neuvontaa jo raskausvaiheessa.

Yksinhuoltajaperheet jäävät myös Ruotsissa sukupuolten tasa-arvoa korostavan ihanteen ulkopuolelle. Duvanderin mukaan näiden perheiden kohdalla voidaan puhua hoivavajeesta (care gap).

Etävanhempi ei voi Ruotsissa siirtää omaa kiintiötään lähivanhemmalle. Yhden vanhemman perheiden lasten yhteenlaskettu hoiva-aika voi jäädä lyhyemmäksi kuin muilla lapsilla.

Duvander näkee tämän myös sukupuolikysymyksenä, sillä selvä enemmistö yksinhuoltajista on naisia.

Kaikissa Pohjoismaissa yksi keskeinen tavoite isien vanhempainvapaiden kehittämisessä on ollut isä-lapsisuhteen tukeminen.

Kaikissa Pohjoismaissa yksi keskeinen tavoite isien vanhempainvapaiden kehittämisessä on ollut isä-lapsisuhteen tukeminen.

Eydal toteaakin arvioidessaan Islannin uudistuksen tärkeimpiä saavutuksia: ”Mielestäni [uudistuksen] tärkein seuraus on hoivaavat isät. Tutkimusten mukaan isien osallistuminen lapsen päivittäiseen hoitoon on kasvanut, ja myös lapset raportoivat tiiviimmästä suhteestaan isään.”