Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

”Sosiaaliturvan kevytuudistus ei riitä”

Sosiaaliturvan uudistus voi olla perustulo, perustili tai sosiaalinen laina.
Teksti Tarja KivimäkiKuvat Kati Närhi
Sosiaaliturvaa uudistettaessa pitää miettiä, miten uudistukset vaikuttavat tulojen jakautumiseen ja miten ne kannustavat työllistymään.
Sosiaaliturvaa uudistettaessa pitää miettiä, miten uudistukset vaikuttavat tulojen jakautumiseen ja miten ne kannustavat työllistymään.

Itsenäistyessään Suomi oli sosiaalisten innovaatioiden kärkimaita. Peruskoulua, ilmaista kouluruokaa ja äitiyspakkausta ihmetellään edelleen maailmalla. Mutta onko Suomi edelleen sosiaalisen innovoinnin edelläkävijä?

”En usko, ja epäilen, että se on koskaan ollutkaan”, sanoo toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen ajatuspaja Liberasta.

”Innovaatio ei ole sitä, että keksitään uusi tukimuoto. Pitää myös miettiä, mitkä uudistusten kannustin- ja tulonjakovaikutukset ovat. Suomessa on etuuksia järjetön määrä, sekä yleisiä että harkinnanvaraisia. Järjestelmä on monimutkainen ja synnyttää kannustinloukkuja”, hän kuvailee.

”Pitäisi ottaa riski ja uudistaa järjestelmä kerralla.”

Pursiaisen mielestä hyvä sosiaalinen uudistus takaa sen, että ihmiset voivat omilla päätöksillään parantaa elämäänsä. Sosiaaliturvan pitää hänen mielestään olla sellainen, että se jättää vastuun itsestä niille, jotka pärjäävät itse.

Demokratiassa maltetaan kuitenkin usein tehdä vain pieniä muutoksia kerrallaan.

”Pitäisi uskaltaa ottaa riski ja uudistaa järjestelmä kokonaisuutena. Jos innovaatio tehdään kevytversiona, mikään ei muutu”, sanoo Pursiainen.

Innovaatio säästää kustannuksissa

Uudistumiskyky ja innovointi ovat nopeasti muuttuvassa maailmassa elintärkeitä niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Sosiaaliset innovaatiot kulkevat käsi kädessä taloudellisen kilpailukyvyn kanssa.

”Sosiaalinen innovaatio on uudenlainen tapa ajatella ja tehdä asioita siten, että se edesauttaa ihmisten toimeentuloa tai tekee elämästä turvallisempaa, helpompaa ja parempaa”, määrittelee Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas.

”Innovaatioon liitetään usein myös tehokkuus ja kustannussäästöt”, hän jatkaa.

Sosiaalinen innovaatio on uudenlainen tapa ajatella ja tehdä asioita siten, että se edesauttaa ihmisten toimeentuloa tai tekee elämästä turvallisempaa, helpompaa ja parempaa.

Sosiaalivakuutus on hänestä erinomainen esimerkki sosiaalisesta innovaatiosta. Vakuutuksessa kerätään varoja, joista maksetaan korvauksia tarvitseville. Kertyneitä varoja käytetään investointeihin.

”Oli myös nerokas idea kytkeä äitiyspakkaus neuvolassa käyntiin – sen avulla saatiin kaikki naiset terveystarkastusten ja neuvonnan piiriin”, toteaa Kangas.

Sosiaaliset innovaatiot ovat Suomessakin edistäneet talouden kasvua. Esimerkiksi työeläkerahastoja on vuosikymmenten aikana käytetty maan teollistamiseen.

Sosiaaliset innovaatiot ovat hyvin merkityksellisiä myös yhteiskunnan pysyvyyden kannalta. Jos ihmisillä ei ole rahaa ruokaan, syntyy levottomuuksia.

Sosiaalisten innovaatioiden kauaskantoiset vaikutukset eivät rajoitu kansantalouteen vaan ovat hyvin merkityksellisiä myös yhteiskunnan pysyvyyden kannalta. Jos ihmisillä ei ole rahaa ruokaan, syntyy levottomuuksia ja luottamus valtaapitäviin heikkenee.

Innovaation onnistuminen selviää vasta vuosien kuluttua

Sosiaaliturvan uudistamisen tekee haastavaksi se, että sen pitäisi samaan aikaan olla sekä työhön ja omatoimisuuteen kannustava että riittävä.

Innovaatioiden onnistuminen selviää usein vasta vuosien kuluessa.

”Emme esimerkiksi tiedä, mitä tapahtuu sote-uudistuksen tultua voimaan. Onko kyseessä hieno innovaatio vai katastrofi?” pohtii Kangas.

Sosiaalisia innovaatioita on meillä harvoin varsinaisesti testattu. Erilaisia tutkimuksellisia asetelmia on kuitenkin luotu aloittamalla uudistukset eri aikoihin eri puolilla maata, kuten peruskoulu-uudistuksessa.

”Nythän Yhdysvalloissa alkaa ’testi’ siitä, miten käy, kun Obamacare romutetaan.”

”Ja nythän Yhdysvalloissa alkaa ’testi’ siitä, miten käy, kun Obamacare romutetaan. Nähdään, mitä tapahtuu kun 20 milj. ihmistä jää ilman sairausvakuutusta”, Kangas kommentoi.

Lainaa sosiaalisin perustein?

Sosiaalisiin innovaatioihin erikoistuneen Social Business Internationalin toimitusjohtaja Anne Bland kehottaa etsimään suomalaisen sosiaaliturvan uudistamiseen kansainvälisiä esimerkkejä. Blandin yritys on erikoistunut yhteiskunnallisten yritysten liiketoiminnan mallintamiseen.

”Yhteiskunnallisen yrityksen konsepti on itsessään sosiaalinen innovaatio. Erityisesti julkisten palvelujen ulkoistamisessa ja yhtiöittämisessä yhteiskunnallisuus on eettinen valinta. Olisiko esimerkiksi fiksumpaa ja vähemmän riskialtista sijoittaa työeläkerahat yhteiskunnallisin perustein, kuten esimerkiksi Norjan valtion eläkerahasto tekee”, hän sanoo.

Bland uskoo yhteiskunnallisten yritysten ja osuuskuntien pelastavan myös julkiset palvelut. Niiden tavoitteena ei ole voiton maksimointi, vaikka toiminta tehostuu liiketalousosaamisen ansiosta. Yhteiskunnallinen yritys voi olla esimerkiksi palveluyritys, joka syntyy, kun palveluja ulkoistetaan.

Sosiaalisena lainana voi saada vaikka vuohen tai ompelukoneen.

Kehittyvissä Afrikan ja Intian maissa on saatu taloudelle lisäpotkua mikrorahoituksella. Lainarahaa voidaan kerätä esimerkiksi joukkorahoituksella, ja myönnettävät lainat ovat pieniä. Hakija voi saada vaikkapa velaksi vuohen tai lainan ompelukoneeseen. Lainansaaja pystyy tämän avulla käynnistämään yritystoiminnan. Pienet hankkeet voivat tehdä paikallisen tason ihmeitä ja jopa työllistää kokonaisen kylän.

Sosiaalista lainoitusta harjoittaa Suomessa esimerkiksi Takuusäätiö, joka antaa velkavaikeuksiin joutuneille sosiaalisin perustein lainaa velkojen maksamiseen. Matalakorkoisen lainan tarkoituksena on maksaa kerralla pois useita, yleensä korkeakorkoisia kulutusluottoja. Vastaavia lainoja voitaisiin kenties antaa myös yritystoimintaan.

Perustulo pelastaa?

Suomessa käynnistyi vuoden alusta perustulokokeilu, jossa on mukana 2 000 satunnaisesti valittua työtöntä eri puolilta Suomea. Kokeilulla halutaan selvittää, vähentääkö ilmainen raha työhaluja vai lisääkö se motivaatiota työllistyä, kun perustuloa menettämättä voi ansaita lisää.

Perustulo on raha, joka maksetaan kaikille vastikkeetta ja automaattisesti. Sitä ei menetä, vaikka saisi muitakin tuloja. Perustulo voisi auttaa myös pätkätyöläisiä ja yksinyrittäjiä, jotka putoavat nyt helposti turvaverkkojen ulkopuolelle. Pienituloisille se on kannustin lisätulojen hankkimiseen. Perustuloa ei ole toistaiseksi vakituisessa käytössä missään maassa.

Perustulo on matemaattisesti sama kuin negatiivinen tulovero.

Perustulo on matemaattisesti sama kuin negatiivinen tulovero. Se tarkoittaa, että määritellään tietty verotettavan tulon alaraja ja vain rajan ylittävistä tuloista maksetaan veroja. Jos tulot jäävät rajan alle, saa yhteiskunnalta automaattisesti tulotukea eli negatiivista veroa.

Perustulon koeasetelma poikkeaa paljon asiantuntijatyöryhmän esittämästä. Mukana piti olla myös itsensä työllistäjiä, pienituloisia ja pätkätyöläisiä. Raha ei tähän riittänyt, ja joku ryhmä piti valita. Tarkoituksena oli alun perin kokeilla myös eritasoisia perustuloja ja veromalleja, mutta verotustakaan ei saatu mukaan kokeiluun.

Perustulo parantaisi työllisyyttä.

Bland toteaa, että perustulo on hänen mielestään erinomainen keino työllisyysasteen nostamiseksi.

”Perustulo voi parhaimmillaan mahdollistaa yrittämisen, opiskelun, sosiaaliturvan ja työllistymisen yhdistämisen joustavasti, ilman pelkoa perustoimeentulon menettämisestä”, hän jatkaa.

Myös hänen mielestään perustulokokeilun olisi pitänyt olla laajempi. Kokeilulla ei silti koskaan voida täysin selvittää, millaisia vaikutukset todellisuudessa ovat.

Blandin mukaan pitäisi lisäksi tutkia, miten ihmisen ja hänen lähipiirinsä elämä muuttuu innovaation myötä. Lisääkö perustulo esimerkiksi fyysistä ja psyykkistä terveyttä? Tämä taas vaikuttaa yhteiskunnalle koituviin sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksiin.

”Näiden tutkimiseen on käytettävissä helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia menetelmiä”, hän sanoo.

Perustuloa kokeiltu kansainvälisestikin

Perustuloa on kokeiltu Suomen lisäksi muuallakin. Yhdysvalloissa tehtiin alueellisia perustulokokeiluja vuosina 1968–1980.

New Jerseyssä ja Ruralissa järjestetyissä kokeissa palkkatulot näyttivät perustulon seurauksena yllättäen laskevan ja perheenäitien työllisyys väheni merkittävästi. Tulosten luotettavuus on kuitenkin kyseenalaistettu muun muassa pienten otosten ja tulojen aliraportoinnin vuoksi. Seattlessa 1970-luvun alun laman arveltiin vääristäneen kokeen tuloksia.

Paikallisissa perustulokokeiluissa on tunnettuja ongelmia.

Paikallisissa kokeiluissa on Kankaan mukaan tiettyjä ongelmia. Jos paikkakunnalle esimerkiksi tulee koeaikana suuri työllistäjä tai paikallinen tehdas lopettaa toimintansa, on vaikeaa päätellä syy-seuraussuhteita.

Kanadassa perustuloa kokeiltiin Dauphinin kaupungissa 1970-luvulla. Mukana olivat kaikki 10 000 asukasta. Kokeen tulokset jäivät lopulta selvittämättä poliittisten erimielisyyksien takia.
Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa kokeiltiin perustuloa 2010–2013. Perustulolla oli lukuisia suotuisia vaikutuksia. Sitä saaneet työllistyivät paremmin tai ryhtyivät yrittäjiksi huomattavasti todennäköisemmin kuin verrokit.

Perustuloa on kokeiltu myös Keniassa. Nyt perustulokokeiluja on suunnitteilla ainakin Kanadan Ontariossa ja Kaliforniassa. Hollannissa niitä on parhaillaan käynnissä eräissä kaupungeissa. Alaskassa ja Iranissa maksetaan perustuloa muistuttavaa tulonsiirtoa, joka perustuu öljytuloihin.

 

Sosiaalisilta innovaatioilta vaaditaan tuottoja

Kansanedustaja Elina Lepomäki on kehitellyt Suomessa perustuloa mukailevan perustili-idean. Sitä esitellään Liberan julkaisussa, joka ilmestyi loppuvuodesta 2013. Kirjoittajien Paul Lillrankin, Marko Hamilon ja Lepomäen mukaan perustili ”kannustaa jokaista työkykyistä ottamaan taloutensa omiin käsiinsä.”

Perustilin periaatteiden mukaan työkykyiset ja -ikäiset saisivat valtiolta pääomana 20 000 euroa. Tiliä voisi kartuttaa ja nostaa sieltä rahaa tarvittaessa. Se mahdollistaisi perustoimeentulon tiukoissa elämäntilanteissa sekä joustavan työn vastaanottamisen.

Tilillä pidettäisiin kirjaa maksetuista maksuista ja vastaanotetuista etuuksista. Jos tilin saldo ei riittäisi, valtio lainaisi tarvittavan määrän. Perustili olisi miinuksella, jos henkilö olisi nostanut yhteiskunnan lainaamia varoja enemmän kuin olisi maksanut. Vasta tässä vaiheessa yhteiskunnan sosiaalitoimi tulisi kuvaan mukaan.

Jos tilin pääoma olisi positiivinen elinkaaren lopulla, henkilö saisi summan itselleen. Negatiivinen saldo annettaisiin anteeksi.

”Perustili ei kysy, syyllistä tai peri takaisin”, kuvaavat kirjoittajat. Perustili vastaisi tekijöiden mukaan paremmin työelämän haasteisiin kuin nykyinen sosiaaliturva ja huomioisi pätkätyöläisen ja yksinyrittäjän vaihtelevat tilanteet. Perustili ei kuitenkaan kannustaisi jäämään tukien varaan.

”Samanlaista sovellusta ei tietääkseni ole missään päin maailmaa”, toteaa Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank, yksi perustilin kehittäjistä.

Innovaatio sai kuitenkin laimean vastaanoton.

”Ajatus on aika radikaali, koska se antaa ihmisten itse vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tämä ei sovi hyvinvointivaltion maailmankuvaan, joka perustuu pääasiassa vastikkeettomiin tukiaisiin”, Lillrank väittää.

Chilessä on jo käytössä hieman perustiliä muistuttava työttömyys- ja eläketili. Ihmiset säästävät henkilökohtaiselle tilille rahaa, jota käytetään oman sosiaaliturvaan. Eläke riippuu vakuutetun maksamista maksuista ja sijoitustuotoista. Vain noin puolet chileläisistä maksaa eläkemaksuja säännöllisesti.

Singaporessa kansalaisilla on jo pitkään ollut Medisave-tili, joka on tarkoitettu terveyskustannusten kattamiseen. Jokaisen henkilön hoitotilille maksetaan tietty prosentti palkasta. Tältä tililtä kansalaiset maksavat hoitokulunsa. Valtio kuitenkin määrää hoitojen hinnat. Katastrofivakuutus otetaan käyttöön, jos ihminen sairastuu vakavasti ja tarvitsee kalliita hoitoja.

Singaporen valtio maksaa terveydenhuollosta neljänneksen ja työntekijät ja työnantajat maksavat loput. Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto kilpailevat keskenään, mikä pitää kummankin hintoja kurissa. Terveysmenot ovat 3,2 % bruttokansantuotteesta. Suomessa ne ovat nyt 8,2 % ja Yhdysvalloissa 16 %. Singaporen-mallista on julkaistu useampia tutkimuksia, ja se on todettu hyvin toimivaksi.

”Ihminen voi itse arvioida, miten paljon mistäkin palvelusta kannattaa maksaa”, toteaa Paul Lillrank.

Mallia ei ole sovellettu muualla, ja sen käyttöönotto vaatisikin aikamoista kurinalaisuutta.
”Singapore on tiukasti johdettu, pienehkö kaupunkivaltio. Maahan ei ole koskaan haluttukaan eurooppalaista hyvinvointimallia, joka valtion perustajan Lee Kuan Yewin mukaan houkuttelee laiskuuteen ja piittaamattomuuteen”, Lillrank kuvailee.