Perusturvajärjestelmämme on pääosin syyperusteinen. Tällaista turvaa ovat niin työttömyyden aikana saatava työmarkkinatuki, pienituloisille tarkoitettu asumistuki kuin työelämään valmistumista edistävä opintotukikin.
Sosiaaliturvan perälautana on vuonna 1998 käyttöön otettu toimeentulotuki, joka on lakitekstin mukaan ”sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä”.
Toimeentulotuesta on tullut monille kotitalouksille ensisijainen ja pitkäaikainen toimeentulon lähde.
Valtion ja kuntien puoliksi maksamasta toimeentulotuesta on monille kotitalouksille tullut kuitenkin ensisijainen ja pitkäaikainen toimeentulon lähde. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaiseman Toimeentulotuen menot 2015 -raportin mukaan toimentulotukea sai 261 500 taloutta vuonna 2015, jolloin menojen loppusumma nousi 745,5 milj. euroon. Toimentulotukimenot ovat nousseet reaalisesti yli kolmanneksen vuosituhannen alusta.
Arvaamaton perustulo
SAK:n sosiaaliasioiden päällikön Sinikka Näätsaaren mukaan ilman syyperustetta jaettava perustulo ajaisi yhä suuremmat joukot elämään perusturvan varassa.
”Ihmisille tulisi liian helposti houkutus jäädä perustulon varaan. Ei välttämättä ajatella, mitä tämä tarkoittaa koko elämän kannalta. Suurin huoleni on, että perustulolla pyritään lyhytnäköisesti kattamaan toimentulo, vaikka työnteko takaisi ihmiselle parhaat elämisen edellytykset”, Näätsaari sanoo.
Hän pelkää, että perustulo tuottaisi muun muassa suuren joukon hyvin köyhiä eläkeläisiä, joiden eläkekertymän perustana olisi vain alhainen perustulo.
Näätsaari pelkää, että perustulo tuottaisi suuren joukon hyvin köyhiä eläkeläisiä.
Näätsaarella on laaja ja monipuolinen näkemys sosiaalipolitiikasta. Hän on toiminut sosiaalityöntekijänä ja lukuisten sosiaalietuuksia käsittelevien organisaatioiden jäsenenä.
SAK julkaisi viime vuonna pamfletin Kaikki samassa veneessä – Kirjoituksia suomalaisesta hyvinvointipolitiikasta. Kirjoittajina oli Näätsaaren lisäksi joukko SAK:n sosiaalipolitiikan asiantuntijoita.
Pamfletissa todetaan muun muassa, että perustulo ”voi tarkoittaa ainakin kolmea asiaa: raakaa leikkausta köyhimpien sosiaaliturvaan, valtiontaloudelle tuhoisan kallista rahanjakoautomaattia tai merkitykseltään vähäistä himmeliä”.
”Suomella ei ole varaa, eikä ihmisille ole hyväksi, että ollaan pitkään pelkkien etuuksien varassa. Kyse on siitä, miten näemme yhteiskunnan. Haluammeko, että kaikki kynnelle kykenevät ovat töissä, kartuttavat yhteistä taloutta ja pitävät yllä hyvinvointivaltion palveluja? Vai annetaanko kaikille könttäsumma käteen ja sanotaan, että hoida itse palvelusi?” Näätsaari kysyy.
Sosiaalinen eläin tarvitsee muita ihmisiä ja toimintaa
Ihmisellä on Näätsaaren mukaan sisäsyntyinen tarve tehdä työtä, olla toiminnassa mukana, kokea itsensä tarpeelliseksi, kuulua joukkoon ja luoda sosiaalisia suhteita. Perustulo uhkaisi hänen mielestään näiden tarpeiden täyttämistä.
”Perustulomalli jättäisi pahimmillaan ihmisen yksin ilman palveluita ja antaisi hänelle viestin: tässä on tuki, tee sillä mitä teet ja tule toimeen miten haluat”, Näätsaari sanoo.
”Monet ihmiset tarvitsevat apua ja rinnalla kulkijaa, joka tukee valintojen tekemistä eri elämänvaiheissa. Se voi olla sosiaalityöntekijä tai kuka tahansa, joka säännöllisesti auttaa ihmistä eteenpäin.”
Pelkän perustulon varaan jääminen voisi Näätsaaren mukaan pahimmillaan edistää syrjäytymistä.
Pelkän perustulon varaan jääminen voisi Näätsaaren mukaan pahimmillaan edistää syrjäytymistä. Ihminen jää neljän seinän sisälle, kun hän voi hakea etuutensa sähköisesti eikä luo sosiaalisia suhteita edes sosiaalitoimiston tai Kelan virkailijaan.
”Monet tukiin ja etuuksiin liittyvät asiat ovat niin vaikeita, että ihmiset tarvitsevat tukea niiden ymmärtämiseksi. Tämä koskee myös työvoimapalveluita erityisesti työuran alussa”, Näätsaari sanoo.
”Sama tilanne on nyt edessä, kun toimeentulotuki siirtyy Kelaan. Meidän pitää tarkoin miettiä, miten ihmiset saadaan niiden palveluiden äärelle, jotka auttavat heitä pääsemään pois tukien piiristä.”
Kannustinloukussa pyristelevä kaipaa apua
Perustulon suuruus hallituksen suunnittelemassa kokeilussa on sisällöllisesti ja suuruudeltaan sama kuin työmarkkina- tai toimeentulotuki.
”Tärkeämpää olisi miettiä, miten pienen palkka- ja yrittäjätulon ansaitseminen vaikuttaa tukien suuruuteen. Meidän on kehitettävä tukijärjestelmäämme niin, että ihmiset tuntevat, että työnteko kannattaa aina. Pitkään kehitelty kansallinen tulorekisteri on hyvä askel tähän suuntaan”, hän sanoo.
”Meidän on kehitettävä tukijärjestelmäämme niin, että ihmiset tuntevat, että työnteko kannattaa aina.”
Eri etuuksien takana olevat säädökset ja niiden erilaiset tulkinnat aiheuttavat Näätsaaren mielestä ihmisille vaikeita tilanteita, joissa perusturva voi järkkyä pienenkin ansiotulon myötä. Hän patistaa näiden loukkujen purkuun ja sosiaaliturvan yksinkertaistamiseen Vanhasen toisen hallituksen aikaisen Sata-komitean suositusten hengessä.
”Nyt kannattaa pohtia, minkälainen vähimmäisetuus palvelisi ihmisiä parhaiten ja minkälaisia palveluja voitaisiin luoda sitä tukemaan. Palveluiden tulisi aktivoida ihmisiä joko koulutukseen tai työhön. Pari vuotta sitten säädetyn sosiaalihuoltolain mukaan edunsaajilla on vastuutyöntekijä, jonka kanssa voisi miettiä omaa tilannetta ja vaihtoehtoja”, Näätsaari suunnittelee.
Esimerkki löytyy Ruotsista, missä sosiaalityöntekijät jalkautuvat ihmisten pariin huomattavasti useammin kuin Suomessa. Onneksi meilläkin on hiljalleen herätty matalan kynnyksen sosiaali- ja työvoimapalveluihin.
Tervetuloa, selkeä sosiaaliturva!
Näätsaari ilmoittautuu selkeän sosiaaliturvan kannattajaksi. Sillä hän tarkoittaa riittävän suurta ensisijaista toimeentulon turvaa niin, ettei ihmisen tarvitse hakea pitkäaikaisesti toimeentulotukea.
”Työmarkkina- ja asumistuen pitäisi olla sillä tasolla, että täydentävää toimeentulotukea tarvittaisiin vain yllättävissä poikkeusolosuhteissa. Tilapäisyyshän on toimeentulotuen alkuperäinen tarkoitus”, hän muistuttaa.
”Työmarkkina- ja asumistuen pitäisi olla sillä tasolla, että täydentävää toimeentulotukea tarvittaisiin vain poikkeusolosuhteissa.”
Miten sitten pitäisi järjestää niiden ihmisten toimeentulo, joille ei ole kertynyt työn kautta riittävää ansioperusteista turvaa, jotka ovat olleet pitkään pois työmarkkinoilta ja joiden työllistymismahdollisuudet näyttävät korkean työttömyysasteen Suomessa synkiltä?
”Uudelleenkoulutus ja uuden ammatin hankkiminen sekä työkokeilut ovat keinoja, joilla ihmisiä saadaan työelämään. Ihmisiä pitää auttaa tehokkaasti työttömyyden varhaisessa vaiheessa, ettei työttömyys pääse pitkittymään”, Näätsaari vastaa.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi Ruotsissa on paljon enemmän työvoimaviranomaisia tukemassa ihmisten työllistymistä. Vain 8 % pitkäaikaistyöttömistä oli Suomessa viime vuonna aktivointitoimenpiteiden piirissä. Ruotsissa aktivointitoimiin käytetään yli tuplasti sen verran rahaa kuin passiivisiin etuuksiin. Meillä taas aktivointiin käytetään paljon vähemmän kuin passiivisiin etuihin.
”Emme saa missään tilanteessa luopua siitä tavoitteesta, että kaikkien työkykyisten pitää päästä töihin. Työnteolla me tätä yhteiskuntaa pyöritämme ja verovaroilla kustannamme kansalaisille luvatut palvelut. Työnteolla jokainen suomalainen kerryttää omaa sosiaali- ja eläketurvaansa, joka takaa tyydyttävän elintason elämän eri vaiheissa”, Näätsaari päättää.
Perustulon konkari
Kirjailija ja entinen vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara on puolustanut perustuloa viidellä vuosikymmenellä. Hän on tottunut vastaamaan syyperusteista sosiaaliturvaa puolustavien argumentteihin.
”Ansiosidonnainen tuki koskee työttömistä vain noin puolta. Ansioon perustuvan turvan kehittäminen on johtanut siihen, että meillä on niin pieni perusturva, että järjestelmämme syventää köyhyyttä”, Soininvaara sanoo.
Yhdestä asiasta Soininvaara on perustulon vastustajien kanssa samaa mieltä.
”Hyvässä yhteiskunnassa kaikki ovat joko töissä tai lyhytaikaisesti ansioon perustuvien tukien varassa”, hän sanoo.
Nyt näin ei ole.
”Heikko perusturva pidentää työttömyyttä ja köyhyysjaksoja, koska työttömien ihmisten energiasta suurin osa menee köyhänä pärjäämiseen eikä työnhakuun. He jopa opettavat näitä taitoja lapsilleen, minkä seurauksena köyhyys ja syrjäytyminen periytyvät tehokkaasti”, hän lisää.
Soininvaara ihmettelee nykymuotoista syyperusteista perusturvaa, jossa työttömän asema muuttuu, jos hän on työn ulkopuolella sairauden, irtisanomisen tai työkyvyttömyyden takia. Näissä kaikissa tilanteissa on erilainen ansiotaso sekä erilainen suhtautuminen perheen kokonaistuloihin ja asumiseen.
”Eikö tätä syyperusteista turvaa voisi standardoida? Nykyjärjestelmässä esimerkiksi mielenterveyskuntoutujan kannattaa olla mieluummin sairas kuin työtön. Tämä tilanne pitää ihmisen varmasti työvoiman ulkopuolella”, Soininvaara sanoo.
”Tarvitsemme nykyisen noin 700 euron syyperusteisen perusturvan sijaan hieman sitä pienemmän perustulon, jonka lisäksi ihminen voi saada pientä syyperusteista lisää, jos hän ei todellakaan mitään työtä löydä. Pienet satunnaistyöt eivät pudottaisi elintasoa vaan parantaisivat ihmisen taloudellista tilannetta. Nythän ne katkaisevat työttömyyspäivärahan maksamisen ehkä viikoksikin. Työmarkkinoiden ulkopuolella olevien asemaa tämä ei muuttaisi millään tavalla”, Soininvaara kiteyttää.