Facebook Twitter LinkedIn Sähköposti

Etäkuntoutus pääsi käytännön testiin

Etäkuntoutuksen kehittäminen vaatii kuntoutuksen keksimistä uudestaan, kirjoittaa hankepäällikkö Jarkko Honkonen. Se on valtava mahdollisuus niin kuntoutuksen asiakkaille ja palveluntuottajille kuin Kelalle.

Kuinka moni muistaa vielä Teppo Turkin ja Pekka Saurin Yölinja-ohjelman? Radio Cityn ja Ylen kanavilla vuosina 1986–2002 pyörinyt radion terapiaohjelma oli tavallaan yksi etäkuntoutuksen muoto. Lähetykseen soittaneet ihmiset saivat keskustella juontajan kanssa ongelmistaan. Teknologian kehitys on noiden vuosien jälkeen tuonut huikeasti uusia mahdollisuuksia etäkuntoutukseen.

Kelan kuntoutuspalveluihin osallistui vuonna 2016 yli 100 000 kuntoutujaa.

Kelan kuntoutuspalveluihin osallistui vuonna 2016 yli 100 000 kuntoutujaa. Jos kaikki sujui tavoitteiden mukaisesti, kuntoutus tuki heidän työkykyään ja auttoi heitä elämään sairautensa tai vammansa kanssa.

Mutta kuinka monelta kuntoutuksen opit unohtuivat arjessa? Entä kuinka moni jäi kokonaan kuntoutuksen ulkopuolelle, koska kuntoutukseen lähteminen ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista?

Etäkuntoutus-hankkeessa kokeillaan erilaisia etäkuntoutusmalleja

Kelan Etäkuntoutus-hankkeessa on parhaillaan käynnissä erilaisten etäkuntoutusmallien kokeiluja.  Mukana on kuntoutujia Kelan eri kohderyhmistä.

Tavoitteena on ennen kaikkea saada tietoa etäkuntoutuspalvelujen käytettävyydestä, jotta osaamme tehdä niistä mahdollisimman asiakaslähtöisiä. Etäkuntoutusmenetelmiä otetaan käyttöön jo hankkeen ollessa meneillään sitä mukaa kuin tuloksia niiden hyödyistä saadaan. Tästä on esimerkkinä kuntoutuspsykoterapia, johon on voinut vuoden alusta lähtien osallistua videon välityksellä lukuun ottamatta kahta ensimmäistä tapaamista.

Etäkuntoutukseen ei tarvita älypuhelinta kummempaa teknologiaa

Etäkuntoutuksella tarkoitetaan erilaisten etäteknologiaa hyödyntävien sovellusten tavoitteellista käyttöä kuntoutuksessa. Etäteknologiaa ovat elektroniset laitteet, kuten älypuhelimet, virtuaalikypärät ja muut laitteet, joita tulevaisuus kenties tuo tullessaan.

Etäkuntoutuksessa voidaan pitää yhteyttä kuntoutujiin myös silloin, kun he ovat fyysisesti eri paikoissa. Etäkuntoutuksen pitää myös olla tavoitteellista. Siksi sitä ohjaa ammattilainen ja sillä on selkeä alku ja loppu. Ammattilaisella tarkoitetaan – ainakin toistaiseksi – ihmistä, jolla on riittävä kuntoutuksen osaaminen.

Etäkuntoutuksen aloittamiseen riittää siis periaatteessa, että sekä kuntoutujalla että kuntouttajalla on kummallakin älypuhelin, jolla saa videoyhteyden. Tällaisen puhelimen hankintahinta on kirjoitushetkellä halvimmillaan alle sata euroa.

Laitevaatimukset riippuvat toki kuntoutuksen toteuttamistavasta. Reaaliaikaisessa etäfysioterapiassa tarvitaan suurempaa näyttöä kuin videovälitteisessä psykoterapiassa.

Kuntoutuksen nykypalvelujen siirtäminen verkkoon ei riitä

Etäkuntoutuksen käyttöönotossa terveydenhuollon rooli on merkittävä. Kelan kuntoutus on diagnoosilähtöistä, ja kuntoutukseen hakeudutaan aina lääkärin kautta. Lääkäreillä on siis suuri merkitys tulevaisuuden digipalvelujen käyttöönotossa.

Myös kuntoutuksen maksajalla on keskeinen rooli digipalveluiden jalkauttamisessa. Olisiko tulevaisuudessa digipalveluita syytä tarjota aina ensisijaisena vaihtoehtona ja laitoskuntoutusta vain perustellusta syystä?

En usko, että kuntoutuksessa siirrytään kokonaan etäkuntoutukseen. Tulevaisuuden kuntoutuspalvelu on todennäköisesti hybridi, jossa perinteistä kuntoutusta ja erilaisia etäkuntoutusmuotoja yhdistetään asiakkaan tarpeen mukaan.

Tulevaisuuden kuntoutuspalvelu on todennäköisesti hybridi, jossa perinteistä kuntoutusta ja erilaisia etäkuntoutusmuotoja yhdistetään asiakkaan tarpeen mukaan.

Joku saattaa hyvinkin pärjätä yksinomaan digipalvelulla, mutta osa kuntoutujista tarvitsee myös perinteisiä käyntejä rinnalle. Etäkuntoutuksessa kuntoutujan vastuu omasta kuntoutumisesta on suurempi kuin perinteisessä kuntoutuksessa.

Nykyisten palvelujen siirtäminen verkkoon sellaisenaan ei riitä etäkuntoutuksen toteuttamiseen. Kuntoutus pitää keksiä uudestaan, ja palvelut tulee räätälöidä tulevaisuuteen sopiviksi. Tämä on valtava mahdollisuus niin kuntoutuksen järjestäjille, palveluntuottajille kuin kuntoutuksen asiakkaille. Muutosta ei kannata odotella, koska se tapahtuu juuri nyt.

Kirjoittaja työskentelee Etäkuntoutus-hankkeen hankepäällikkönä Kelassa. Kirjoituksen lähteenä on käytetty Kelan tutkimuksen vuonna 2016 julkaisemaa selvitystä etäkuntoutuksesta.

Jarkko Honkonen