Kela hankkii vuosittain laitoskuntoutusta lähes 57 000 kuntoutujalle yhteensä noin 145 milj. eurolla.
”Kelassa on selkeästi mietitty, mitä halutaan ostaa. Hankintatoimi on järjestetty erittäin ammattimaisesti”, kehuu terveystaloustieteen professori Pekka Rissanen Tampereen yliopistosta.
Palvelukuvauksen eli kuntoutuksen standardin laatiminen käynnistyy jopa 2−3 vuotta ennen varsinaista hankintaa.
Käytännössä Kela muotoilee itse ostamansa palvelut. Palvelukuvauksen eli kuntoutuksen standardin laatiminen käynnistyy jopa 2−3 vuotta ennen varsinaista hankintaa. Standardin työstämisessä hyödynnetään uusinta tutkimustietoa, kehittäjäkokemusta ja asiakaspalautetta. Lisäksi pyydetään kommentteja palveluntuottajilta.
”Kelan palvelukuvaukset ovat huolellisesti laadittuja. Kuitenkin käytännössä kaikki palveluntuottajat pystyvät osoittamaan, että heillä on palvelukuvauksissa vaadittu henkilöstö joko olemassa tai saatavissa, jos kilpailutus voitetaan”, Rissanen arvioi.
Koska laatukriteerit eivät erottele palveluntuottajia riittävästi toisistaan, hinta jää käytännössä määrääväksi tekijäksi.
”Tämä on johtanut välillä vähän kummallisiin hankintoihin. Erittäin hyvälaatuiset ja tunnustetut palveluntuottajat ovat hävinneet noviiseille, joilla ei ole paljonkaan näyttöjä kuntoutusohjelmien toteuttamisesta.”
Kuntoutuslaitokset ahtaalla
Muutaman vuoden takaisessa selvityksessä tutkijat huomasivat, että Kelan kilpailutusten myötä osa kuntoutuslaitoksista on joutunut tiukoille.
Kelalle palveluja tuottavat yritykset eivät pärjää taloudellisilla mittareilla.
”Yritykset, jotka tuottivat kuntoutuspalveluja pääasiassa Kelalle, olivat taloudellisilla mittareilla mitattuina huonossa kunnossa verrattuna muihin laitoskuntoutusta tuottaviin yrityksiin”, Pekka Rissanen kertoo.
Tutkimus ei kerro, mikä kehitystä selittää. Onko kilpailu niin kovaa, että se pakottaa tekemään liian edullisia tarjouksia? Tarjouksia voi pitää liian halpoina, jos niistä ei jää katetta esimerkiksi kiinteistöjä ylläpitäviin investointeihin.
Voi olla, että kuntoutuslaitoksilla ei ole riittävästi liiketoimintaosaamista.
”Voi myös olla, että kuntoutuslaitoksilla ei ole riittävästi liiketoimintaosaamista eli tarjouksiin ei osata laskea kaikkia kustannuksia”, Rissanen pohtii.
Kansallista hankintalakia uudistetaan parhaillaan. Uusi laki on tarkoitus saattaa voimaan kevääseen 2016 mennessä. Pekka Rissasella on muutamia evästyksiä.
”Aika mekaanisesta kilpailuttamisesta pitäisi päästä joustavuuteen ja harkinnanvaraisuuteen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa”, Rissanen arvioi.
”Esimerkiksi hyvin sujunut yhteistyö voisi olla hankinnassa yhtenä kriteerinä. Kenties jopa niin, että palvelujen ostamista voisi jatkaa suoraan ilman kilpailutusta.”
Katse tuloksellisuuteen
Keskeisenä kehittämiskohteena Pekka Rissanen nostaa esiin laatukriteerit. Niiden avulla olisi pystyttävä arvioimaan kuntoutuksen vaikutuksia paremmin.
”Pitäisi kysyä, miten tehdyt toimenpiteet vaikuttavat asiakkaan tilanteeseen ja saako hän tarvitsemansa avun”, Rissanen ehdottaa.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Rissasen mukaan ongelma on pitkälti hankintalain seurausta. Laki itsessään on tiukka ja sitä tulkitaan markkinaoikeudessa tiukasti.
Kelan ensimmäinen kuntoutuspalvelujen tuloksellisuusraportti saadaan vuonna 2016.
”Palvelujen ostajien täytyy pystyä todentamaan laatukriteerit yksiselitteisesti”, Rissanen kertoo.
Toisin sanoen laatumittarien täytyy olla hyvin konkreettisia. Esimerkiksi henkilökunnan määrää ja osaamistasoa on helppo verrata. Vaikutusta kuntoutujan toimintakykyyn on huomattavasti vaikeampi mitata.
Haasteeseen on silti Kelassa jo tartuttu. Muutamissa kuntoutuspalveluissa on lähdetty kokeilemaan tuloksellisuuden raportointia. Ensimmäinen tuloksellisuusraportti saadaan vuonna 2016.
Hankintalaki kahlitsee
Kelan hankintapäällikkö Kari Tolonen ei usko, että hinta määrää liikaa palvelujen hankinnassa.
”Hankintalain mukaan valintakriteerinä on joko halvin hinta tai kokonaistaloudellinen edullisuus”, Tolonen muistuttaa.
Hintakriteeri tarkoittaa laitoskuntoutuksen toteuttajia seulottaessa sitä, että osallistujista valitaan jatkoon ne, jotka pystyvät toteuttamaan kuntoutuksen standardeissa kuvatut palvelut. Sen jälkeen arvioidaan, ketkä tekevät tämän edullisimmin.
Usein asiakkaat saavat valita niistä kuntoutuksen tuottajista, joiden kanssa Kelalla on sopimus.
Kelan laitosmuotoista kuntoutusta kilpailutetaan sekä valtakunnallisesti että yliopistosairaala-alueittain. Usein asiakkaat saavat valita niistä kuntoutuksen tuottajista, joiden kanssa Kelalla on sopimus.
”Se tarkoittaa, että palveluntuottajalla pitää olla hyvä maine, verkostot ja nettisivut. Sana kiirii aika nopeasti. Ihmiset osaavat valita, ja he antavat herkästi palautetta, jos ovat tyytymättömiä”, kertoo Kelan kuntoutuspäällikkö Tiina Huusko.
Toimisiko palveluseteli?
Kehitys on viime aikoina suosinut suurempia palveluntarjoajia myös kuntoutuksessa, vaikka keskittyminen ei näy siellä yhtä vahvana kuin esimerkiksi asumispalveluissa. Tiina Huuskon mukaan keskittyminen johtuu osittain myös Kelan kilpailutuksen ulkopuolisista tekijöistä.
Raha-automaattiyhdistyksen avustuskriteereitä on tiukennettu.
Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuskriteereitä on tiukennettu niin, että yhdistystoimijat eivät pysty enää yhdistämään avustuksia ja palvelumyynnin tuloja entiseen tapaan.
Kelan hankintayksikössä pyritään hyödyntämään erilaisia hankintatapoja monipuolisesti.
Kela hankkii palveluja suoraan itse silloin, kun se on mahdollista.
”Kela hankkii palveluja suoraan itse silloin, kun se on mahdollista”, Kari Tolonen muistuttaa.
”Jatkossa pitää miettiä myös kilpailutukselle vaihtoehtoisia hankintamuotoja. Palveluseteli on yksi mahdollisuus. Silloin kaikki kelpoisuuskriteerit täyttävät palveluntuottajat pääsevät mukaan, ja asiakas valitsee kuntoutuspaikkansa.”
Asiakkaan etu ratkaisee
Kela on ehdottanut, että kuntoutuspalveluja voisi ostaa jatkossa myös julkiselta sektorilta. Nykylainsäädännön mukaan se ei ole mahdollista.
”Julkiset ja yksityiset toimijat tuottavat yhä useammin kuntoutuspalveluja yhdessä tai niin, että julkinen taho on mukana yksityisen tuottajan osaomistajana. Välillä on vaikeaa tulkita, onko kyseessä aidosti yksityinen vai julkiseen rinnastettava toimija”, Huusko kertoo.
Muutos parantaisi esimerkiksi syrjäisimmillä seuduilla asuvien ja ruotsinkielisten kuntoutujien mahdollisuutta saada kuntoutuspalveluja. Se toisi myös jatkuvuutta, kun palvelun tarjoajaa ei tarvitse vaihtaa omistusjärjestelyjen muuttuessa.
”Henkilökohtaisesti ajattelen, että mennään asiakas edellä. Ei ole hyvä kuntoutujan kannalta, jos palveluntarjoaja muuttuu kesken sopimuskauden.”